"
Moni tyrii usein sosiaaliset arviot ja sosiaalisiin huomioihin liittyvät
keskustelut, koska ei osaa tai viitsi ajatella koulukirjojen asian
tapaan objektiivisesti sosiaalisissa asioissa. Kuitenkin se olisi
useimmille ihan hyvin mahdollista. Ideana on siis kiinnittää erityisesti
huomiota objektiivisena pysymiseen, etenkin siihen, että itse olisi
koko ajan objektiivinen ja reilu. Ei siis niinkään siihen, että
väittäisi mahdollisimman paljon tai kuulostaisi taitavalta tai vetäisi
kotiin päin, saati stten valehtelisi, vaan kerrankin kiinnittää huomiota
objektiivisuuden pyrkimykseen ja hyvään laatuun siinä, mikämerkitsee
arkijärkisyyden arvostamista kaavamaisuuden sijaan. Useimmat virheet
tässä johtuvat siitä, että itse tai joku muu haluaa valehdella esim.
osan noista asioista, ja niin jää kuva kokonaisuudesta ihan pieleen, ja
niin menee elämäkin iahn pieleen, kun ei ole karttaa, jonka mukaan
osuvasti suunnistaa.
Tarvitsisi pyrkiä saamaan objektiivisuudesta kuntoon tässäkin asiassa ne
perusasiat, jotka ihan hyvin osaa. Esim. merkitä itselleen väitteiden
varmuudet, mikäsujuu parhaitebn, kun muistaa kerronattavan ja -tilanteen
tunnelmineen, niin siitä kuulee vähän, ett' mikä kielenkäyttötapa, mikä
ajattelutapa, oliko jollakin motivaatiota ja toisilla vastaan, pelasiko
joku asemaa itsellen, tms. Näin siis ihan varma on eri juttu kuin
väittää vaan, kun ei oikein mitään osannut.
Näin tarttis, vaikka olisi sosiaalinen havinnontekokyky heikko, merkitä
ainakin ihan varmat asiat kuten vaikka että onko kyseessä varmasti sama
henkilö vai luultavasti muttei ihan varmastivoi sanoa, aika varmasti eri
henkilö vai ihan varmasti eri henkilö.
Havainnonteko on sosiaalisissa asioissa kovin tärkeää. Siksi olisi
oltava eläväisen rento keho, sellainen joka liikuntaan ja käytännön
tekemisiin on hyvä, niin se usein tuo myös ihan ok tavalla sosiaalisia
havaintoja. Näin voi mm tunnistaa eroja eri elämänalueiden välilläja
ihan eri tunnetilojen, esim. oliko joku (tai itsestäkin) ihan naatti,
vai energinen ja ilahtunut vai tavallinen, tai että kuunteliko joku
muttei tuntunut kuulevan, vai lukiko vai teki mielitekonaan vai ei
viitsinyt vai oli toisten pakottamana, vai mitä.
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on tärkeää saada periaatteet oikein,
siis idea siitä, miten yhteiskunnan saisi sellaiseksi, että siinä on
kaikkien reilusti hyvä elää. Siksi oikea kuva asioista on tärkeä ja ihan
eri juttu kuin ihmisten rankaiseminen tai jahtaaminen.
Myös erilaisista todellisuuskäsityksistä ja erilaisista maailmankuvista
olisi olennaista pystyä keskustelemaan, kuten vaikka ulkomaalaisten
osuus väestöstä tai tavalliseen tilanteeseen vaikuttava käsitys, ettei
kuolemaa tartte v'lttää, koska kuolemanjälkeinen elämä on ko henkilön
mielestä olemassa, yms
Ja mm kuvata, mitä henkilö tekee, esim. "lyö nauloja vasaralla, tekee jotainpuutyötä".
Ja kuvata henkilöistä ja asioista, mihin ryhmään kuuluvat, esim.
"akateeminen nainen". Ja käyttää noissa luokituksissa mielekkäitä
kuvaavia luokituksia eikä välttämättä juuri samaa kuin juttukumppani
käytti, mutta siis sanoa ne selvästi ääneen, esim. pelkän sukupuoen
tunnistamisen sijasta jossakin yhteydessä, että joku oli "sitä ja sitä
naistyyppiä, joka yleensä liikkuu niissä ja niissä ympyröissä, mutten
sitten tiedä, voiko jokin mies olla myös samantyylinen, mutta useimmat
ainakaan eivät".
"