Lukunopeudesta ja ymmärryksen tasosta

Olen opettanut koirani lukemaan (sekä äskettäin 11 vuoden iässä kuolleen japaninpystykorvan että minulla vielä olevan hyvissä voimissa olevan kymmenvuotiaan aprikoosinvärisen villakoiran) ja ne ovat tavanneet olla kiinnostuneita sanomalehdestä kuvineen, joskus jostakin nettikirjoituksestani myös ja kirjoista, jopa runoista. Olen yrittänyt opettaa niitä niin kuin mielest'ni hyvä on, eli olen näyttänyt jotakin kiinnostavaa esim. yhden tai muutama sivua mutten niin paljoa, että urautuisi, saati sitten kyllästyisi, vaan pikemminkin kuin ajattelemisen aihetta jollakin kiinnostavalla huomautuksella antaen, kimmokkeina parempaan, laajempaan ymmärrykseen, eikä urautumisen kohteina, osattavina mmattien käytäntöinä ja ihmistyyppeinä, vaan niin, että samantasoista ja taitavampaa osaisi silloin ajatella muustakin ja tulisi ajatelleeksi monenlaisesta. Yleissivistyksen osina siis, mutta oman ymmärryksen, oman maailmanhahmotuksen sallien, sitä arvostaen.