tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kesän edullisuudesta ymmärrykselle

Kesällä on helppo yltää parhaimpaansa. Kesällä on loma tai ainakin vapaa-ajan arvo korostuu, ja lisäksi luonto on kukkeimmillaan. Lämmin sää, joka on mielekästä elää rennommin,tuo irtipäästämisen urautumista, jotka ovat osin työmäisen tekemisentavan ja osin kehon urautuneiden jännitysten seurausta, ja niin rentoutuessa ja vaihtaessa vapaalle huomiokyky avautuu useampaan perspektiiviin ja rytmitys muuttaa puurtavasta uusia asioita nappaavaksi ja mielekkyyksiä etsiväksi. Kokemus työmäisestä objektiivisesta ajattelusta tekee sen, että nuo uudet perspektiivit on helppo käydä objektiivisesti läpi ilman, että siihen kuluu paljoakaan aikaa. Luonnon kukkeus yhdistyneenä terveisiin elämäntapoihin tarjoaa kasvien oksien tunnelmissa mallia onnistuneista tekemisentavoista ja onnistuneista ratkaisuista terveiden elämäntapojen kohdalla. Niinpä luontoa katsellessa ja luontoa juuri katseltua nappaa helposti sellaisia aiheita, ymmärtää ne tavallista paremmin, joista luonto on mallina. Liikunnan, esim. etenkin uimisen, harrastaminen tuo kyvyn ottaa vaihtelevia lämpötiloja ja muita tilanteita käytännössä huomioon: tuossa huomasin tuon ja tässäjo nyt ongelmitta ja suvereenisti elän sen täydestiu elämässäni huomioon ottaneena. Kesän rentous ja säiden vaihtelu tekee sen, ettei uusiinkaan asioihin uraudu niin, että ne olisivat taakka, vaan keho vaihtaa uuteen vireeseen ja mieli uusiin asioihin, uusiin tekemisiin.

* * *

7. heinäkuuta 2020
Hyvä ymmärrys kesällä tarvitsee yleensä sekä lämmintä (ideaalit, vrt kukat, +rauha) että viileää (lämmönsäätely, objektiivisuus, perustelujen artikulpoiminen).
Helteellä tms kuumalla säällä materiaalit huomaa usein vahvasti, esim. puun kaarnan ja puunrungon puuaineksen, varvut lehtineen ja kukkineen ja marjanraakileineen, tai vaikka sanomalehden, pöytälevyn materiaalin, jne. Sellainen luokittelu on hyvä filosofiaan ja uusien lahjakkuuksien oppimiseen: mihin on keskityttä, mikä on huomion pääosassa ko taidossa. Myös kielen äänteiden äänteenmukaiset merkitykset käyttävät jotakin samantapaista näkökulmaa, samoin se, josta jotkut alkuasukkaat oppivat vieraita kieliä oliko puolessa tunnissa vai muutamassa vuorokaudessa uuden kielen hyvin, oppimalla sen näkökulman maailmaan ja sen sosiaalisen perspektiivin yms, mikä kai tarkemmin ajateltuna on se, miten lasta rohkaistaan olemaan puhumalla tuon yhteisön osa: suomenkielistä itsenäisesti omasta ajatteluperspektiivistään ja omalla elämänviisaudellaan, ruotsinkielistä kiinnittämään huomiota tavaroihin, englanninkielistä rohkaistaan olemaan sosiaalisesti henkilönä tai persoonallisuutena yhteisön osa, venäläistä muistamaan yhteiskunnan teoriaperspektiivn mutta elämään maalaiselämää arvostaen, japanilaista olemaan käytännössä tekeväinen mutta yhteiskunnan teorian kunnolla opetellut ja sydämelleen ottanut, kiinalaista rohkaistaan tekemään mutta katsomaan miten tekee, saksalaista olemaan sivistynettä Steiner-koulutyyppistä teoriaperspektiiviä tuottava yhteisön jäsen, rasnkalaista elämään vanhan ajan maalaismiljöön elämää ja unkarilaista pistämään opit korvansa taakse mutta tekemään itse niin kuin omasta mielestä tenhoavaa ja parhaimman laatuista on. (No,arvauksiani vain, en nyt saanut niin hyvin mieöleeni kaikkia kieliä, joita vähän osaan.) Arabi kai varoittaa, että ulkona on kuumaa ja kuivaa ja suolainen ilma, parempi siä'sllä mutta on kicva ulkoillakin välillä. Afrikkalainen (swahili) kai haluaisi jatkaa perinteistä afrikkalaista pienen paikkakunnan elämää,kaupan vain öisäksi mukaan hyväksyy. Espanjalainen rohkaisee elämään yksiulönä, joka jättää pollean tilan tuntevalle elämänviisaudelle. Tahitin kieli kai antaa ohjeen, että kuulostele ja mieti parhaalla ymmärrykselläsi, miltä kohden sujuu hyvin, ja tee niiltä kohden.Hawai'ilainen Aloha olisi kai tältä kannalta "voitasko me ottaa rauhallisesti". Koiranpentua neuvovat toiset koirat tekemään itse, parhaan oman ymmärryksensä ja elämänviisautensa mukaan. Linnunpoikasta neuvovat linnut laittamaan opetetut viisaudet korvansa taakse ja tekemään itse taitavasti.
Kesällä on hyvä loikoa heinikossa ja katsella maisemia & puiden oksien huojuvan tuulessa, niin on siinä jonkinlaienn persuperspektiivi,maisemakuva ajattelun maailmankuvan & kokonaiskuvien,malliksi. Siinä on hyvää, ettei se sorki eikä puutu vaan kuva vain on ja siinä elämää, eikä se haittaa muita tai itseäkään. On hyvä, kun luontoa katsellessa näkymä on tunteidenmukainen: oppii että ajattelun tavoitteiden sopii olla tunteidenmukaiset, ja samalla silmät/kuvallinen ajattelu kertoo objektiiviset rakenteet. On myös hyvä, ettei olo silloin ole hankala vaan suhde maisemaan jotenkin vaivattoman hyväntuulinen.
Kukkien katseleminen on myös tärkeää: ne liittyvät ideaaleihin ja kuvan lehtien ym tunnelmasävyt auttavatr miettimään, miten sellainen olisi käytännössä mahdollista ja opettavat siihen hyveitä tai siis auttavat niiden oppimisessa.