sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tyttö- ja poikakoulu?

Sukupuolten väliset erot ovat suuret. Siinä, missä koulu näyttää suurin piirtein sopivantasoiselta pojille, joskus jopa hiukan korkealentoiselta, siinä se on tytöillä motivoimattoman tyyppistä enimmäkseen teknistä pilkunviilausta. Tytöt ja pojat eivät ymmärrä yhtä paljon eivätkä tavoittele samanlaisia työtapoja. Armeijaan erikoistuneilla pojilla on armeijamaisuus koko ajan tavoitteena, oli se sitten hyvä tai huono tyyli muuten. Ja se on enimmäkseen huono tyyli, koska pojat tavoittelevat mmm. kykyä sietää kärsimyksiä, vaivoja ja vastuksia, eli käytännössä eksyvät tavoittelemaan turtuutta ja mahdollisimman suurta typeryyttä sekä vahingoittamisen kykyä. Oikeampi reitti olisi sietää vastuksia elämänviisaude3n, terveiden elämäntapojen, älyn, taidon ja fyysisen kunnon voimin sekä sosiaalisten suhteiden hyvälaatuisuuden tuomin voimin. Tytöt taas erikoistuvat tunteisiin, lastenkavatukseen ja yhteisön toiminnasta huolehtimiseen, mikä tuo vastuuntuntoa, hyvää laatua, ymmärrystä, älyä, taitoja ja sosiaalista silmää sekä empatiakykyä - johtajilta vaadittavia ominaisuuksia. Tytöt kykenevät seuraamaan paljon filosofisempaa ja korkeatasoisempaa asiaa kuin pojat. Ei ole mielekästä taannuttaa kaikkia tyhmimpien tasolle. Hyvä olisi, jos olisi tasoryhmiä sekä tytöt ja pojat enimmältään erikseen. Luulen.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Tietomäärän opetustavasta

Tietomäärä kannattaisi koota kokonaisuuksiksi, joilla on paljon merkitystä maailmassa ja joihin tieto on valitkoitu niin, että siinä on paljon ideaa, ja niin, että sen pohjalta pääsee ymmärryksessään piutkälle.
Kunkin aiheen voi si opettaa luennoimalla tai luettamalla kompaktin haastavan kokonaisuuden, joka siis on vastaanotettavaa uutta näkemystä, näkökulmaa, olennaista tietoa ja aiheeseen sopivaa käsittelytapaa. Aiheen haastavuus saa oppilaan kasvamaan uudelle varteenotettavuuden tasolle, jos asia on esitetty niin, että se antaa ponnistuspohjaa, vaikka taidot joltain osin jäisivät alun perin jälkeen oletetusta lähtötasosta. Sen jälkeen pitkä tauko (pari vrk) asian omaehtoiseen sulatteluun ja pyrkimykseen omin voimin ponnistaa tuolta pohjalta tuossa aihepiirissä ja ajattelussaan laajemmalti. Opitaan ikään kuin välineet ja sitten vapaasti sovelletaan niitä oman elämän ja oman maailmankuvan kannalta tärkeisiin isoihin kysymyksiin.