Selvennyksiä

Vaikka tämän blogin alun ajattlukurssin opiskelemalla voi oppiä hyvälaatuisen arkijärkisen objektiivisen ajattelun, tarvitsee se kuitenkin tuekseen muita asioita: mm järjen arvostamisen, tunnollisuutta, käsirtyksen objektiivisuuden kriteereistä, rutiinia ajattelussa ja sivistyneen maailman kuvan käytössä, hyvän näön ja kiinnostusta katselemiseen, kiinnostusta objektiiviseen ajatteluun, ja varmaankin muutakin.

Se, että koulu painaa lasia, liittyyä kai siolta osin siihen, että lapsia kyllästyttää lukemisen suuri määrä, ja aiheet eivät aina ole niin mielekkäitä kuin pitäisi. Jos vanhemmat jaksavat lukea koulukirjoja kouluvuoden alussa vaikkapa vartin tms ja tuumivat, että siinä se, oli kiinnostavaa, niin sillouin kirjat on tavallaan tarkastettu ja opiskelun mielekkyys,ja lasten opintojen kesto,kun lukevat noita kirjoja, pitäisi suhteuttaa siihen: ensikertalaisella kuluu kai ihmisten mielestä enemmän aikaa, muttei sen enempää kuin satakertaisesti, jos esitiedot ovat kunnossa, kenties 50-kertaisesti, jotkut kai olettaisivat. Koko vuotta siis ei kuluisi. Jos lapset halutaan säiöä kouluun, niin koulun pitäisi tarjota jotakin muuta mielekästä tekemistä, esim. käytännön harrastulsia tai jotakin ok työtä. Jos lapset ja lasten vanhemmat ja isom´vcanhemmat kävivät koulun, niin kaikkien osaaminen on vinoutunut liikaa juuri koulumaiseksi ja ei paljoa muunlaiseksi, ja silloin olisi tärkeää tarjota noita muita elämänalueita, mm muita ammatteja kuin akateemisia.

Yksi syy kouluun on, että jotkut tuottavat niin huonoa laatua, että tarvitsisivat koulua, ja niin koulua olisi tarjottava ulkomaalaisille, vaikka olisivat aikuisia, mutta siis niille aikuisille, jotka eivät yllä koulutasolle. Jos moinen puute on tullut iän myötä vasta, niin jotakin vanhoja taitoja harjaannuttavaa oppia tai harjoitetta, harrastetta. Ja se, ettei ole käynyt koulua ollenkaan, ei oikeuta monimutkaisempiin elämänaloihin, niiden ammatteihin, vaan jokaisen olisi käytävä koulu ja monimutkaisemmat taidot vaativat koko ajan myös peruskoulutason osaamisen noudattamista, ei niiden kuulu olla puppua. Sopiva koulun pituus olisi kenties viisi vuotta.

Linnunpoikasten opista

On huhtikuun puoliväli Savonlinnassa, mutta kerrostalon pihalla kauempana on jo ensimmäinen puu lehdessä tai kukassa, kai paju, sama puu joka vuosi, mutta kerrotaan, että ensimmäisenä lehteen tulee raita, jonka tyypillisenä piirteenä on, että sen pinnalla kuhisee matoja, ja niin sitä ei siedä, jos menee lähelt' katselemaan, mutta näin kauempaa se on kiva. Linnut miettivät jo pesää, ja kun ihmettelin,että, miten osaa miettiä pesää ja poikasia, kun ei ole vielä puissa lehtiä, niin pihapuun lintu kertoi linnun olevan maestro, jo paikasena oppinut paljon linnunpoikasten kasvattamisesta. Ja niin se lauloi malliksi aiheesta: jos peto tulee alhaalta kuin nuorten taimien varret, niin lintu on ylempänä puuntaimessa kuin sen lehtien viiaudella. Jos nuori lintu itse miettii teknisyyksiä, niin se on kuin puiden oksat puusta katsottuna ja lehtien myötä perspektiivi monimutkaistuu ja viisastuu, muuttuu tunnelmatajuiseksi ja hienoviritteiseksi. Ja pesästä katsoen poikasille on hyvin laitettu pesän reunat ja siitä lähistöllä avautuvat näkymät niin, että niistä oppii elämänalueita, josita on myöhemmin hyötyä, vähän niin kuin ihminen oppii uskonnosta siitä että kirkko on hieno. Ihan Kalevala tuli mieleen. Tuossa oli hienoa opetyuksellisesti se,nettä ongelman kanssa kerrottiin ratkaisu, aloitettiin nuoren linnun perusopista pesässä, ja kun kysyin, niin kertoi nuo pedot ym.