Koulua käy Suomessa koko ikäluokka ja sen on tarkoitus tarjota yleisivistys sekä terveet elämäntavat. Siksi se on ymmärrykselle kovin hyvä. Mutta kun koulun jälkeen ikää tulee lisää, niin opinnot ja työ ovat kerrallaan vain yhdessä ammatissa eikä yleissivistävää koulutusta enää ole. Niinpä taidot harjaantuvat hyvin yksittäisissä aiheissa ja aihepiireissä mutta ruostuvat toisissa. Alkuun se ei vaikuta paljoa muuta kuin seuran ja tekemisten mukanaan tuomaa vaikutetta myötäillen milloin taitavammaksi ja milloin osaamattomammaksi.
Mutta yli 40 vuotiaan annetaan yleensä olla enemmän rauhassa ja tuoda oma panoksensa mm työelämään, julistaa omaa näkemystään, ja niin senikäiselle tulee mukavat hyvin sujuvat uomat ja vähän harjaannusta muussa. Samalla kouluaikainen perustaso on kovin tuttu ja niin siihen on hankala keskittyä, uppoutua, ja niin kumma kyllä peruselämistä, jonka nuorempana luuli aina olervan hyvin mukana ja tuovanharjannuusta perustekemisissä kuten katselemisessa ja liikkumisessa, ei tuokaan niin paljon virikkeitä, kun se ei ole aina uusi, ja niin taidot menevät joiltain osin tai hetkittäin kamalan huonoiksi.
Samoin on huomannut, että jotkin yleensä suositellut tekemisentavat ovatkin huonoja, ja niin niitäyrittää välttää, ja se taas tuo taipumuksen tehdä huolimattomussvirheitä, ihan vain ohittaa asioita, ja se yhdistyneenä kyllästyneisyyteen tuo hetkittäin kamalan huonon laadun, esim. huonon laadun, kun on ei-kiinnostavista aiheista kysymys tai toisten elämistä.
Samalla jotkin perustaidot ja jotkin yleissivistyksenosat, joita on harjaannuttanut ja koettanut vaalia, vaalia yleistä taitotasoaan niiden avulla, voivat olla kovin taitavia, esim. mestaritasolla jo kymmeniä vuosia sittenja nyt vielä ylempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti