Objektiivisuuden taito sosiaalisissa asioissa

"

Kouluasian tyyppinen objektiivisuus sosiaalisissa asioissa

Moni tyrii usein sosiaaliset arviot ja sosiaalisiin huomioihin liittyvät keskustelut, koska ei osaa tai viitsi ajatella koulukirjojen asian tapaan objektiivisesti sosiaalisissa asioissa. Kuitenkin se olisi useimmille ihan hyvin mahdollista. Ideana on siis kiinnittää erityisesti huomiota objektiivisena pysymiseen, etenkin siihen, että itse olisi koko ajan objektiivinen ja reilu. Ei siis niinkään siihen, että väittäisi mahdollisimman paljon tai kuulostaisi taitavalta tai vetäisi kotiin päin, saati stten valehtelisi, vaan kerrankin kiinnittää huomiota objektiivisuuden pyrkimykseen ja hyvään laatuun siinä, mikämerkitsee arkijärkisyyden arvostamista kaavamaisuuden sijaan. Useimmat virheet tässä johtuvat siitä, että itse tai joku muu haluaa valehdella esim. osan noista asioista, ja niin jää kuva kokonaisuudesta ihan pieleen, ja niin menee elämäkin iahn pieleen, kun ei ole karttaa, jonka mukaan osuvasti suunnistaa.
Tarvitsisi pyrkiä saamaan objektiivisuudesta kuntoon tässäkin asiassa ne perusasiat, jotka ihan hyvin osaa. Esim. merkitä itselleen väitteiden varmuudet, mikäsujuu parhaitebn, kun muistaa kerronattavan ja -tilanteen tunnelmineen, niin siitä kuulee vähän, ett' mikä kielenkäyttötapa, mikä ajattelutapa, oliko jollakin motivaatiota ja toisilla vastaan, pelasiko joku asemaa itsellen, tms. Näin siis ihan varma on eri juttu kuin väittää vaan, kun ei oikein mitään osannut.
Näin tarttis, vaikka olisi sosiaalinen havinnontekokyky heikko, merkitä ainakin ihan varmat asiat kuten vaikka että onko kyseessä varmasti sama henkilö vai luultavasti muttei ihan varmastivoi sanoa, aika varmasti eri henkilö vai ihan varmasti eri henkilö.
Havainnonteko on sosiaalisissa asioissa kovin tärkeää. Siksi olisi oltava eläväisen rento keho, sellainen joka liikuntaan ja käytännön tekemisiin on hyvä, niin se usein tuo myös ihan ok tavalla sosiaalisia havaintoja. Näin voi mm tunnistaa eroja eri elämänalueiden välilläja ihan eri tunnetilojen, esim. oliko joku (tai itsestäkin) ihan naatti, vai energinen ja ilahtunut vai tavallinen, tai että kuunteliko joku muttei tuntunut kuulevan, vai lukiko vai teki mielitekonaan vai ei viitsinyt vai oli toisten pakottamana, vai mitä.
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on tärkeää saada periaatteet oikein, siis idea siitä, miten yhteiskunnan saisi sellaiseksi, että siinä on kaikkien reilusti hyvä elää. Siksi oikea kuva asioista on tärkeä ja ihan eri juttu kuin ihmisten rankaiseminen tai jahtaaminen.
Myös erilaisista todellisuuskäsityksistä ja erilaisista maailmankuvista olisi olennaista pystyä keskustelemaan, kuten vaikka ulkomaalaisten osuus väestöstä tai tavalliseen tilanteeseen vaikuttava käsitys, ettei kuolemaa tartte v'lttää, koska kuolemanjälkeinen elämä on ko henkilön mielestä olemassa, yms

Ja mm kuvata, mitä henkilö tekee, esim. "lyö nauloja vasaralla, tekee jotainpuutyötä".
Ja kuvata henkilöistä ja asioista, mihin ryhmään kuuluvat, esim. "akateeminen nainen". Ja käyttää noissa luokituksissa mielekkäitä kuvaavia luokituksia eikä välttämättä juuri samaa kuin juttukumppani käytti, mutta siis sanoa ne selvästi ääneen, esim. pelkän sukupuoen tunnistamisen sijasta jossakin yhteydessä, että joku oli "sitä ja sitä naistyyppiä, joka yleensä liikkuu niissä ja niissä ympyröissä, mutten sitten tiedä, voiko jokin mies olla myös samantyylinen, mutta useimmat ainakaan eivät".  "