Linnunpoikasten opista

On huhtikuun puoliväli Savonlinnassa, mutta kerrostalon pihalla kauempana on jo ensimmäinen puu lehdessä tai kukassa, kai paju, sama puu joka vuosi, mutta kerrotaan, että ensimmäisenä lehteen tulee raita, jonka tyypillisenä piirteenä on, että sen pinnalla kuhisee matoja, ja niin sitä ei siedä, jos menee lähelt' katselemaan, mutta näin kauempaa se on kiva. Linnut miettivät jo pesää, ja kun ihmettelin,että, miten osaa miettiä pesää ja poikasia, kun ei ole vielä puissa lehtiä, niin pihapuun lintu kertoi linnun olevan maestro, jo paikasena oppinut paljon linnunpoikasten kasvattamisesta. Ja niin se lauloi malliksi aiheesta: jos peto tulee alhaalta kuin nuorten taimien varret, niin lintu on ylempänä puuntaimessa kuin sen lehtien viiaudella. Jos nuori lintu itse miettii teknisyyksiä, niin se on kuin puiden oksat puusta katsottuna ja lehtien myötä perspektiivi monimutkaistuu ja viisastuu, muuttuu tunnelmatajuiseksi ja hienoviritteiseksi. Ja pesästä katsoen poikasille on hyvin laitettu pesän reunat ja siitä lähistöllä avautuvat näkymät niin, että niistä oppii elämänalueita, josita on myöhemmin hyötyä, vähän niin kuin ihminen oppii uskonnosta siitä että kirkko on hieno. Ihan Kalevala tuli mieleen. Tuossa oli hienoa opetyuksellisesti se,nettä ongelman kanssa kerrottiin ratkaisu, aloitettiin nuoren linnun perusopista pesässä, ja kun kysyin, niin kertoi nuo pedot ym.