Tunnelmatajusta

Tunnelma on jotakin sellaista kuin nähdyn ja koetun maiseman rakenne, josta kuvastuu se, miten tuossa maisemassa eletään, mikä sen dynamiikka on, mitkä sen tärkeimmät ilmiöt. Nämä ovat jotakin sellaista huomiontekoa kuin runoja lukiessa, että onko joku runoilija kirjoittanut "asfaltin raosta kasvaa voikukka" ja toinen, että "asfaltin raoista kasvaa heinää", että mitkä ovat nuo tärkeimmät ilmiöt noissa havainnoissa ja mitä eroa sillä on, kummin on: että luonto valtaa alaa ja tekee ympäristöstä viihtyisämpää ja tervehenkisempää, on molemmissa, samoin se, että asfaltti halkeilee usein reunamilta, mutta voikukka on kukka ja rikkaruoho ja aika tallaamista kestävä, kun taas heinä on syrjemmällä kasvaa, hiljaisen tunnelmallista eikä kestä tallaamista. Kanssa jos tulen liikkumasta, niin liikkeeni ovat hulppeat, liikkumiseen ja fyysisestä rasituksesta palautumiseen sovitetut, mikä näkyy sekä elekieleni tunnelmassa että jos jätän tavaroita huiskin haiskin lojumaan, niin tuossa jäljessä, ympäristöni ulkonäössä, ja siinä on se hyvä puoli, että niitä katsellen ja mukaan lähtein saa liikkumisen vireestä paremmin kiinni. Kun taas jos joku haluaa salata, mitä tekee, niin tulee siinä rajoittaneeksi tekemisentapaansa ja siität ulee hänelle huono lyttyyn laitettu olo eikä hän saa tekemisten vireestä kiinni niin hyvin, mutta toisaalta jos joku on mielellään siisti ja laittaa kotia kivaksi asua, niin eihän se hänelle tuo lyttyyn laitettua oloa, vaikka kadottaakin edellisten hetkien tunnelman jäljet asuinympäristössä. Tunnelmatajulle ovats iis tärkeitä selkeään hahmotetut arkiset asiat, jotka tunnistaa hyvin ja varmasti, kun taas tunnelman hahmottumattomat piirteet eivät tuo muuta tietoa kuin, että oli siinä jotakin hahmottumatonta vielä lisäksi, lieneekö ollut mielikuvitusta tai näyteltyä, ei tekemisen perustaksi sopivaa.

(Runojen lukemista olen parhaiten oppinut Bashon ronukirjoita, joissa on romaanimaisen tekstin välissä runoja samoista aiheista. Sen jälkeen on ollut kiva jatkaa muihin suomenkielisiin runoihin, mutta ekalla kerralla luin siinä välissä vanhojen kiinalaisten runojen suomennoksia. Myös, jos joskus on kadottanut otteen siitä, miten runoja luetaan niin, että niistä saa paljon irti, ja runot ovat vaikuttaneet pelkältä sanahelinältä, niin Bashon kirjojen lukeminen on nopeasti tuonut takaisin mielekkyyden runoihin. Samalta suunnalta ovat toki romaanit. Mielestäni elämänlaatua on parantanut paljon, kun on samoina aikoina sekä harrastanut liikuntaa että runoja ja käynyt joskus luontoretkellä ja ollut kiinnostunut kä'ytännön elämästä sekä maailman parantamisesta. En tiedä, liittyykö se tähän mutta samoihin aikoihin tapasin kuunnella radiota, lähinnä poppia ja rokkia. Mielestäni jokaisen runoilijen runoja täytyy lukea eri tavalla: eri etäisyyden päästä, eri näkövinkkelistä, eri elämänalueita painottaen jne.)

The best fact language is like music http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/

22. maaliskuuta 2019   Runojen lukemisessa ja usein muussakin lukemisessa on olennaista, ettei vain totea, että tuollainen on tuo runoija tai kirjailija, vaan ottaa etäisemmän asenteen kirjoittajaan, etsii omasta kokemuspiiristä vastaavia taitoja ja mitä niiden avulla voi löytää, elämänsisällön tyyppejä, viisauksia, niin elämänmahdollisuudet aukeavat laajemmiksi, taitoja on kokonainen kirjo käytettävissä esim. eri kirjailijoihin vertautuvat, eri harrastukset, eri kiinnostuksenkohteet, eri ammattialojen taidot ja arvot, kiehtovista kulttuureista opittua ja elämänkokemuksesta kivoja tekemisiä. 

Käsityöt ja ajattelukyky

Ajattelukyvyn kehittämisen kannalta on hyvä, että kouluissa on käsitöitä. Käsityöt ovat konkreettisia ja tarjoavat aistimalleja sekä asioista, niiden piirteistä että tekemisestä ja tekemisentapojen sujuvuudesta ym puolista. Käsitöitä tehdään monenlaisia eikä aina samaa, mikä on hyvä, koska ei ole tarkoitus jumiutua paikoilleen, uutta oppimatta. Käsitöitä tehdessä ja suunnitellessa hahmotetaan rikkaasti myös muuta elämää ja mietitään, mikä olisi omassa elämässä hyvä ja kiva. Hahmotetaan sosiaalisia suhteita, omaa ihmistyyppiä, tunteita, kätevyyttä, käsitöiden tulevaa kohtaloa ja elämänkaarta, sekä taitojen oppimista, yhdessä tekemistä, kuinka kukin tekee omanlaistaan jotenkin persoonallisesti, hahmotetaan myös eri elämänalojen erilaisuutta, värejä symbolimerkityksineen ja tunnelmallisine viehätyksineen, yms

* * *
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
"Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms. Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien. Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat. Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen. Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"


* * *
 7.1.2017   Oiskohan käsityötaidoissa iloa linkkilistastani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html vaikka sen kierrätystä ajatellen laadin?

* * *

28.8.2020   Käsitöitä ei saisi tehdä niin, että mielikuvituksen käytöstä saa plussaa, sillä silloin havaintokyky voi keskittyä mielikuvitushahmojen keksimiseen esim. katselemisessa elämässä ylipäätään, ja niin kaikki monimutkaisemat havainnot jäävät pois niin kuin esim. tunnelmataju, elämänviisaus, kai sosiaalisista vaikutelmista iso osa, monimutkaiset nähdyt rakenteet, yms, mikä tietenkin on ymmärrykselle tuhaóisaa.