tiistai 31. toukokuuta 2016

Tunnelmatajusta

Tunnelma on jotakin sellaista kuin nähdyn ja koetun maiseman rakenne, josta kuvastuu se, miten tuossa maisemassa eletään, mikä sen dynamiikka on, mitkä sen tärkeimmät ilmiöt. Nämä ovat jotakin sellaista huomiontekoa kuin runoja lukiessa, että onko joku runoilija kirjoittanut "asfaltin raosta kasvaa voikukka" ja toinen, että "asfaltin raoista kasvaa heinää", että mitkä ovat nuo tärkeimmät ilmiöt noissa havainnoissa ja mitä eroa sillä on, kummin on: että luonto valtaa alaa ja tekee ympäristöstä viihtyisämpää ja tervehenkisempää, on molemmissa, samoin se, että asfaltti halkeilee usein reunamilta, mutta voikukka on kukka ja rikkaruoho ja aika tallaamista kestävä, kun taas heinä on syrjemmällä kasvaa, hiljaisen tunnelmallista eikä kestä tallaamista. Kanssa jos tulen liikkumasta, niin liikkeeni ovat hulppeat, liikkumiseen ja fyysisestä rasituksesta palautumiseen sovitetut, mikä näkyy sekä elekieleni tunnelmassa että jos jätän tavaroita huiskin haiskin lojumaan, niin tuossa jäljessä, ympäristöni ulkonäössä, ja siinä on se hyvä puoli, että niitä katsellen ja mukaan lähtein saa liikkumisen vireestä paremmin kiinni. Kun taas jos joku haluaa salata, mitä tekee, niin tulee siinä rajoittaneeksi tekemisentapaansa ja siität ulee hänelle huono lyttyyn laitettu olo eikä hän saa tekemisten vireestä kiinni niin hyvin, mutta toisaalta jos joku on mielellään siisti ja laittaa kotia kivaksi asua, niin eihän se hänelle tuo lyttyyn laitettua oloa, vaikka kadottaakin edellisten hetkien tunnelman jäljet asuinympäristössä. Tunnelmatajulle ovats iis tärkeitä selkeään hahmotetut arkiset asiat, jotka tunnistaa hyvin ja varmasti, kun taas tunnelman hahmottumattomat piirteet eivät tuo muuta tietoa kuin, että oli siinä jotakin hahmottumatonta vielä lisäksi, lieneekö ollut mielikuvitusta tai näyteltyä, ei tekemisen perustaksi sopivaa.

(Runojen lukemista olen parhaiten oppinut Bashon ronukirjoita, joissa on romaanimaisen tekstin välissä runoja samoista aiheista. Sen jälkeen on ollut kiva jatkaa muihin suomenkielisiin runoihin, mutta ekalla kerralla luin siinä välissä vanhojen kiinalaisten runojen suomennoksia. Myös, jos joskus on kadottanut otteen siitä, miten runoja luetaan niin, että niistä saa paljon irti, ja runot ovat vaikuttaneet pelkältä sanahelinältä, niin Bashon kirjojen lukeminen on nopeasti tuonut takaisin mielekkyyden runoihin. Samalta suunnalta ovat toki romaanit. Mielestäni elämänlaatua on parantanut paljon, kun on samoina aikoina sekä harrastanut liikuntaa että runoja ja käynyt joskus luontoretkellä ja ollut kiinnostunut kä'ytännön elämästä sekä maailman parantamisesta. En tiedä, liittyykö se tähän mutta samoihin aikoihin tapasin kuunnella radiota, lähinnä poppia ja rokkia. Mielestäni jokaisen runoilijen runoja täytyy lukea eri tavalla: eri etäisyyden päästä, eri näkövinkkelistä, eri elämänalueita painottaen jne.)

The best fact language is like music http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti