Käsityöt ja ajattelukyky

Ajattelukyvyn kehittämisen kannalta on hyvä, että kouluissa on käsitöitä. Käsityöt ovat konkreettisia ja tarjoavat aistimalleja sekä asioista, niiden piirteistä että tekemisestä ja tekemisentapojen sujuvuudesta ym puolista. Käsitöitä tehdään monenlaisia eikä aina samaa, mikä on hyvä, koska ei ole tarkoitus jumiutua paikoilleen, uutta oppimatta. Käsitöitä tehdessä ja suunnitellessa hahmotetaan rikkaasti myös muuta elämää ja mietitään, mikä olisi omassa elämässä hyvä ja kiva. Hahmotetaan sosiaalisia suhteita, omaa ihmistyyppiä, tunteita, kätevyyttä, käsitöiden tulevaa kohtaloa ja elämänkaarta, sekä taitojen oppimista, yhdessä tekemistä, kuinka kukin tekee omanlaistaan jotenkin persoonallisesti, hahmotetaan myös eri elämänalojen erilaisuutta, värejä symbolimerkityksineen ja tunnelmallisine viehätyksineen, yms

* * *
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
"Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms. Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien. Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat. Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen. Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"


* * *
 7.1.2017   Oiskohan käsityötaidoissa iloa linkkilistastani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html vaikka sen kierrätystä ajatellen laadin?

* * *

28.8.2020   Käsitöitä ei saisi tehdä niin, että mielikuvituksen käytöstä saa plussaa, sillä silloin havaintokyky voi keskittyä mielikuvitushahmojen keksimiseen esim. katselemisessa elämässä ylipäätään, ja niin kaikki monimutkaisemat havainnot jäävät pois niin kuin esim. tunnelmataju, elämänviisaus, kai sosiaalisista vaikutelmista iso osa, monimutkaiset nähdyt rakenteet, yms, mikä tietenkin on ymmärrykselle tuhaóisaa.