Koulussa nelosen, vitosen ja kutonsen oppilaat ihannoivat koulua ja ovat siihen kovin tyytyväisiä. Niinpä heidän ajattelunsa on kovin koulumaista ja muodollista eikä koskaan kovin suureen laatuun yllä. Seiskan ja kasin oppilaat etsivät ajatteluesikuvansa muualta, missä heidän elämänmakuinen viisautensa ja moneen sopiva tärkeiden asioiden arvostamisensa tuo eväitä elämään laajemmalti ja merkitykselliseltä tuntuvan oman ajattelun. Kympin oppilaat etsivät esikuvansa usein muilta elämän alueilta, esim. urheilusta ja musiikista, eivät vain noiden alojen tähdistä vaan pikemminkin noista toisten alojen tekemisistä, joista saatu oppi on itse sovellettava omakohtaisesti, jotta siitä olisi ajattelun saralla hyötyä.
Vastaavasti joka asiassa kurssit opettavat muutamia teknisluontoisia muun muassa soattavia perusasioita, mutteivät yleensä asian henkeä, saati sitten oman elämänkokemuksen, sydämen äänen ja elämän kaipuiden laatua kohottavaa vaikutusta. Jos liikaa ihannoit jotakin alaa, jäät usein sen oppikirjojen selkeästi opettamien perusasioiden aivottomen toistamisen tasolle. Kun taas jos ihannoit elämänmakuisuutta ja aitoa elämänviisautta, saat tekemistesi hengen ja laadun korotettua paljon yli sen, mitä kaavamaisesti, institutionalisoituneessa muodossa voidaan jokaiselle perässä taapertajalle opettaa. Kyse ei ole lahjojen erosta vaan kiinnittymiskohdan erosta: onko se elämään ja aitoon osaamiseen vai tiettyjen mekaanisten perusasioiden oppimiseen: palikka-aivolle ja tekniselle hepulle vai asioiden sielusta ja aidosta hengestä kiinnostuneelle omakohtaisesti omaan tapaansa osaavalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti