Näin viime yönä unta, että olin koirieni kanssa koiranäyttelyssä tms. tapahtumassa ja jätin koirani hihnassa jonnekin odottamaan. Kun myöhemmin palasin, koirani oli vaihdettu toisiin: japaninpystykorva jokseenkin samannäköiseen japaninpystykorvaan mutta selvästi eri koiraan ja aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani mustaan labradorinnoutajan pentuun. Otin väärät koirat ja yritin epätoivoisesti etsiä omia koiriani. Joku sosiaalitäti sanoi minulle labbista ja väöärää pystytkorvaa osoittaen, että tuossahan ovat jo omat koirasi, mitäs inä turhia niitä enää etsit. Vietin loppupäivän epätoivoisesti etsien.
Aamulla löysin omat koirat vuoteeni vierestä ja kummastelin, miksi uni minua niin häiritsi, mutta sitten tajusin, että juuri noinhan käy aina kun jokin virallinen taho järjestää joatkin isompaa ihmisen puolesta. "Mene kouluun, koulussa oppii!" Vaan kun koulussa ei opi niin hyvin kuin mitä luvattiin eikä niin merkityksellisiä asioita, koko juttu on jo sinällään pielessä huonolaatuisuutensa vuoksi, jotenkin vieraantunut aidosta ideastaan. Ja lisäksi on koko oma elämä mennyt siinä sivussa viemäristä alas ja sitä etsii ja etsii ja koettaa järjestää, mutta virallinen taho on kuin ei huomaisi mitään eroa mustan labradorinnoutajan ja vaaleanruskean keskikokoisen villakoiran välillä! Ja siinä sitten menee koko elämä pieleen. Aikuiset sanovat, että lapset ovat tuohon tapaan tyhmiä, mutta vika on koulun, joka on laadittu tyhmimpien oppilaiden mukana pitämiseksi eikä mielekkääksi useimpien lasten oman ymmärryksen tasolta katsottuna, elämänviisaus, aito ymmärrys, elämänmakuinen viisaus ja maailmassa keskeiset kysymykset jäävät liian vähälle teknisten seikkojen painolastin alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti