Maalausharrastus kehittää ajattelukykyä

Maalauksen harrastajat ovat aina näyttäneet silmissäni erityisen
sivistyneiltä jotenkin siten kuin koulun ihanne on. Objektiivinen
ajattelu kuvaa maiseman rakenteet, ei muuta. (Mieti, mitä tiede tekee:
kuvaa rakenteet ja rakennusmateriaalit.) Maalauksen harrastaja on siis
automaattisesti tehnyt kaiken ajattelun kannalta tarvittavan. Lisäksi
hän havaitsee tunnelmasävyt, ne antavat hänelle filosofisen näkökulman
ilmiöihin ja niiden rooliin maailmassa. Kaiken tämän hän höystää
elämänviisaudella. Voiko koulusivistys enää enempää pyytää?

Taitojen opettaminen

Taidossa on kyse siitä, että tekee oikeat taidon kannalta oleelliset asiat oiekanlaisella eli hyvin toimivalla tavalla, huomaten olennaisuudet ja osaten ottaa taidon kannalta oleelliset rakenteet kunnolla huomioon. Taitojen opetteleminen on siis tekemisentapojen ja oikeiden asioiden havaitsemisen taidon opettelua.
Kaikki ihmisten ja eläinten toiminta perustuu perustoimintojen eli elämän pääalueiden varaan: katseleminen, kuuntelemimen, liikkuminen, ajattelu, tunteet, kauneustaju,... Kunkin taidon oppimisessa riittää oppia oikeita elämänaloja painottava tekemisentapa, jossa kukin elämänaja on oikeanlaisessa roolissa kokonaisuudessa. Lisäksi on opeteltava tarvittava tietämys ja rakenteet, jotka tuossa tekemisessä ovat keskeisiä. Havaintokyky ja oikeanlainen virittäytyminen ovat siis se perusta, jonka varassa taidot lepäävät. Kuvallisten mielikuvien rooli ajattelussa ja muissa taidoissa on tärkeä. Tunnelmataju helpottaa oppimista kovasti tehdessään mielikuvista selkeitä, monipiirteisiä ja elämän tasoon viittaavia.