Maalauksen harrastajat ovat aina näyttäneet silmissäni erityisen
sivistyneiltä jotenkin siten kuin koulun ihanne on. Objektiivinen
ajattelu kuvaa maiseman rakenteet, ei muuta. (Mieti, mitä tiede tekee:
kuvaa rakenteet ja rakennusmateriaalit.) Maalauksen harrastaja on siis
automaattisesti tehnyt kaiken ajattelun kannalta tarvittavan. Lisäksi
hän havaitsee tunnelmasävyt, ne antavat hänelle filosofisen näkökulman
ilmiöihin ja niiden rooliin maailmassa. Kaiken tämän hän höystää
elämänviisaudella. Voiko koulusivistys enää enempää pyytää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti