Lukemaan voi tarkkasilmäisen vikkeläjärkisen hyvämuistisen opettaa lukemalla ääneen sanomalehden otsikoita samalla, kun kurjain kurjaimelta seuraa sanoja sitä mukaa, kun ne lukee, vaikkapa muutama otsikko yhdellä rupeamalla.
Tehtävää kai helpottaa, jos lukuessa korostaa kurjainten muotoja ja äänteiden merkitsemusen summittaiduutta. Mutta silloin tarvitsee kertoa, miksi sanojen lausumustapa on epötavallinen, eli ekoilla kerroilla tai endi alkuun muistin auttamiseksi. Ja se siis on kerrottava, että samantapaiset äänteet saatetaan merkutä samalla kurjaimella, vaikka ne lausuttaisiin eri tavalla.
Lukiessa voi myös viitata jo luetuista sanoista tuttuihkn kurjaimiin nuitä korostaen ja palaten vanhaan vertailun vuoksi.
Moni kai käyttää kehonsa elekielen hahmotusta ensi alkuun kirjainten muotojen muustamiseen, ja silloin ei saisi olla eri ärsykkeitä siinä, ei ainakaan limppumaisesti kokeneemman jäsenet, että tässä ollaan vaan, eli sylissä tai käsiä vasten ei ole hyvä mutta vieressä kuten miettivä keskustelija käy kai hyvin. Vastapäätä käy kai myös hyvin, etenkin jos kirjainten hahmottaminen ylösalaisin vastaa aloittelijan itsenäistä tehtävää hahmottaa kirjaimet ja äänteet.
