Joskus aikanaan, kun opiskelin Helsingin Yliopistossa teoreettista fysiikkaa, niin en paljoa lukenut mutta jossain välissä tulin lukeneeksi osan kirjaa Isaac Newtonin ja Hooken kirjaanvaihdosta, ja siitä jäi mieleen, että käsitys differentiaali- ja integraalilaskennasta silloin senalkuaikoina oli ihan erilainen kuin miten sitä on myöhemmin käytetty. Oletettiin laskijoiden kehittyvän kuvittelemaan tarkasti mielessään esineet, joita laskivat, piirteineen, eikä laskevan vaan jonkinlaisena tietokonemaisen työn työputkena. Ja oletettiin kai, että laskemisesta laskija kehittyisi tuntemaan noita esineitä käytännön tajulla niin kuin käsistään kätevä voi osata käytännön juttuja tosta noin vaan muun osaamisen lisäksi,lisätä niitä tekemiseensä silloin, kun niistä on hyötyä. Ja niin ei kai oeltettu ymmärryksen siihen katoavat, vaan ihmisestä tulevan monimutkaisemmin aistivoimaisesti ymmärtävä, monimutkiasemmin, viisaammin objektiivinen, vähän niin kuin jossain näkemäni kuva kreikkalaisten jumala Jupiterista rakettikädessään, vähän hänen hahmotustapansa tapaisesti hahmottava, mutta kai enemmäb kokemukseen ja aihepiiriin uponnut.
* * *
Tää on kyl ihan eri aihe, mutta kun se tuli tässä samana päivänä mieleen, niin ehkä se sopisi tähänkin:
"Aggressiivisuus ja ilkeily voivat johtua lämpimänä pysymisen taitojen heikkoudesta
