Palleroisuudesta tekstissä opetustaidon ja elämänkokemuksen piirteenä

Kun olen nettiin blogeihini paljon kirjoittanut oppimateriaalia eri aihepiireistä, niin kirjoitustaitoni ja jossain määrin opetustaitoni ovat siinä kehittyneet. Samalla on syntynyt laatukriteerioita, jotka tuovat tekstiin vanhoilta kirjoittajilta tuttua palleroisuutta. Osa siitä on sitä, että kuvataan ilmiöt kokonaisuuksina, paikallaan maailmassa, objektiivisesti yleisellä tasolla katsoen niin kuin monelle opettaessa näiden ajattelun objektiivisuuden kehityksen kannalta hyväksi on. Osa taas tulee siitä, kun kuvataan tekemisentavat, jonkintyyppisen tekemisen pääuomat siis, ja nekin niin, että monet erityyppiset ihmiset niiltä uomin omalla tavallaan tehdessään saavat jutun toimimaan ja nappaisivat sen idean,saaden niin tukea muille taidoilleen myös. Tämä iirre tulee mukaan myös, kun kuvataan, että tuo tekeminen on käytännön tekemistä ja nämä ajatukset ketovat konkreettisesta maailmasta, jossa elämme, jolloi siis on viitattava näihin ilmiöihin kokemuksessamme mieluiten kaikille tutussa yhteydessä, jossa arjessamme tai hyvin musitamassamme tilanteessa ne kohtaamme, ja se tavalla, joka ei muunnu ihan kummaksi, kun sen kertoo kaverille, vaan viestii edelleen oikein ja opettaa noita taitoja. Lisäksi on opetettava elämäntaitoja, jolloin on kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia nuo ilmiöt ovat suhteessa motivaatioomme, mikä johtaa kuvaamaan ne tavalla, joka sisältää myös tunteet ja tunnemotivaatiot, sekä lisäksi kerrottava, miten nuo asiat vaikuttavat elämänlaatuumme ja siihen, olemmeko tyytyväisiä elämässämme, ja se taas tarkoittaa, että on kuvattava, millaisia ne ovat ikiaikaisen luontomme kannalta, siis mm työn mielekkyyteen ja työn hyödyllisyyteen sekä tervehenkisyyteen liittyvien motivaatioiden kannalta.