Näin koulujen juuri alettua näyttää siltä, että koulussa opetettava asia-aines on liian mekaanista ja teoreettista salliakseen oppilaan oman ymmärryksen mukanaolon, ja niin suuri osa kesäloman tuomasta viisaudesta jää koulun osalta pois käytöstä. Tarvittaisiin arkijärkisempi lähestymistapa ja myös elämänmakuisempien puolien kuvaaminen arkijärkisesti, asian kytkeminen laajempaan maailmankuvaan.
Usein on niin, että kun joku ihan hyvin kouluasiat osaava stiplaa jossakin, ei osaa jotakin, niin hän on sillä kohden heikkotasoisempi kuin keskimäärin on. Yleensä on jokin mekaaminen ajatuskulku tai arvio jäänyt tekemättä siksi, että se liittyy aiheeseen, joka on elämänmakuisempi, paljon vaativammalla ymmärryksellä hahmotettu, eikä tuo ihminen tiedä, miten nuo kaksi tasoa täössä asiassa liittyvät yhteen. Siksi se, ettäjoku stiplaa jossakin mekaanisessa arviossa, ei tarkoita, että asia kokonaisuudessaan pitäisi käydä läpi ainoastaan sillä tasolla, millä mekaaniset arviot ovat, vaan kuuluisi kyllä käydä mekaanisetkin arviot läpi mutta selittää etenkin, mikä on yksinkertaisen konkreettiset pääpiirteet hahmottavan tason ja muiden elämänmakuisten lähestymistapojen yhteys, miten ne liittyvät yhteen, miten ne arvioida. Samalla pitäisi kehittää kokonaisuuden rakenteiden arvioimisen kykyä niin, että rakenteet on hahmotettu konkreettista tasoa myöten eikä jotenkin erillisenä puppuaihepiirinä. Luonnontieteet esim. hahmottavat tällaisia seikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti