Näköhahmotus ja ajattelukyky

Minusta on vaikuttanut siltä, että kullakin ihmisellä on tyypillinen kimpale, jonka kokoisia rakenteita hahmottaa mielellään. Sama on kai sekä katselemisessa että ajattelemisessa ja muissa taidoissa ja tekemisissä, mm sosiaalisissa suhteissa. Kimpale on tietyn kokoinen. Siinä ovat rakenteet tiettyä monimutkaisuutta, tietynkokoinen rakenne siis. Jos siinä on virheitä tai laiminlyöntejä, toistuvat ne yleensä muiden asioiden hahmottamisessa. Kyseessä vaikuttaa olevan mieliteko kuten helle vai viileän sään reippailu ulkona kiehtoo enemmän niin, että sen hahmotustapoihin on koko ajan sovittautunut. Tai että insinöörityö, näytteleminen vai elämä aistit auki. Aistit auki eläminen näyttäisi tuovan parhaan ymmärryksen. Tuolle kimpaleelle ont yypillistä, että siinä on tietty määrä tietyn tyypin konkreettisuutta, miuelikuvitusta, valheita, matkimista, kokemusta, tietyntyyppisiä tunteita, tunnelmatajua, tietynlaista sosiaalisuutta jne aina mukana, eli se on pikemminkin lähestymistapa elämään kuin yksittäinen taito. Yleistä taitotasoa voisi kai tuolta osin parantaa, jos jonkin itseä kiehtovan aihepiirin tekemisissä olisi hyvin sujuvaa aistit auki katselemista ja kunnollisia havaintoja, jotka tuntuvat miellyttävinä tuntemuksina luonnostaan tekemisentavan hyvien puolien vuoksi.