Kun opitaan mallista, esikuvilta, oppikirjoista ja kursseilla tai koulutuksessa, niin on tärkeää säilyttää oma arkijärkinen ymmärryksensä ja oman elämänsä tervehenkisyys, jottei mene lyttyyn ja menetä omaa ymmärrystään suurelta osin, kun matkii liian ytimiään myöten. Tarkoitus olisi viisastua itse eikä lakata elämästä omaa elämäänsä.
Ehkä tämäkin: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/07/kauniiden-asioiden-tavoittelusta.html
Tuosta videosta, että tuo taito olisi hyvä oppia kaiken elämän varalta, esim. kun koulussa opittu jotenkin pitäisi soveltaa omaan elämään tai liikuntatunnilla luontevien liikkumistapojen löytämiseen sekunti sekunnilta uudelleen. Tai harrastuskursseille osallistuessa oman osaamisen, oman näkemyksen, omien toiveiden ja kurssien ohjeiden yhdistäminen luonnollisella tavalla. Tai jossakin opitun oikean paikan löytäminen oman käytännön maailmankuvan kokonaisuudessa kussakin iässä.
"Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään."
Joillakin mallista oppiminen menee näyttelyksi: opitaan yleisen tason hahmo, muttei sitä, mikä sen merkitys oikeasti on, millainen sen oikeasti pitäisi olla, miten se rakennetaan ja miten siitä saadaan laadultaan kunnollinen. Mutta jos oppii hahmon oikein, niin ilmeisesti pystyy hahmottamaan niin monimutkaisia kokonaisuuksia, eli taidon rakennusosaksi siitä kai on, mutta olisi tärkeää erottaa minkätunnelmainen ko asia oikeasti on: esim. onko nähdyn, kuullun, liikkumisen, tunnelmatajun, tunteiden, tietyntyypisen sosiaalisuuden vai minkä tyypin asia kyseessä. Jos näyttelee jonkin ja haluaisi oppia tekemään nuo asiat ikeasti taitona, niin pitäisi tehdä aivan perustasolla, jonka ymmärtää hyvin ja osaa käytännössä oikein. Siihen sitten lisätä kunnolla ymmärtämiään perusteluja tai edes yksi perustelu kerralla seuraavan taitotason tueksi ja laajentaa taitonsa siihen. Ja sillä tavoin tuon laajempien asioiden hahmotuskykynsä tuella vähitellen rakentaa koko taito, mikä kai yleensä hommaan ryhtyneeltä vie aika lyhyen ajan, esim. pari viikkoa tai jo yhdellä kerralla vaikka vartissa.
Tuon videon ohjeen tapaisia tervehenkisyyden ohjeita on lisää terveiden elämäntapojen ohjeissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .
Jos ja kun tämän blogin ohjeiden avulla onnistuu parantamaan ajattelukykyään ja älyään, niin urakaksi jää maailmankuvan korjaaminen laajemmaksi ja paremmin maailmaa ja elämää ymmärtäväksi, mikä yksinään tai kaverien kanssa pähkäilemällä on iso urakka, mutta mitä auttaa paljon, jos lukee sivistynyttä näkökulmaa käyttäviä kirjoja, joissa ajattelun taso on kyllin hyvä: oppii niin monta ratkaisua, hyvää linjausta elämäss, saa mallia hyvälaatuisesta ajattelusta, oppii ratkaisemaan yhteiskunnallisia ja elämänfilosofisia kysymyksiä, jotka ovat monimutkaisia ja käytännössä tärkeitä sekä hankalia oman elämänkoekmuksen putkinäköisyyden vuoksi ja siksi, että vaativat usein etäännyttämistä ja parhaisiin tärppeihin satsaamista niistä tinkimättä, esim. terveet elämäntavat ja hyvä tahto yhteiskunnan tasolla, tervehenkisyys, kokonaiskuvallisen ajattelun soveltaminen käytännön kysymyksiin, tärkeiden asioiden painotukset, vapaamuotisuus, luontevuus, tunteet maailmankuvassa, uuden ymmärryksen huomioon ottaminen, kun vanha vaatii korjaamista, yms.
Eikö se, että lapsi ajattelee, että aikuisilla, koululla ja eri ammateilla on kullakin jokin kaava, joka pitäisi opetella, tarkoita, että lapsi kykenee hyvin hahmottamaan paljon monimutkaisempia asiakokonaisuuksia kuin ne. Ettei hän alhaalta päin heikommasta taitotasosta käsin tavoita ylemmäs ihan vain jotakin aihepiiristä oppiakseen ja huomaa, että "ahaa nämä voi tehdä näin". Vaan hän suuremmasta taidosta ja taitojen kirjosta käsin valikoi osoitetun ja sen toimivuudesta huolimatta ei pidä sitä ainoana vaihtoehtona saada nuo asiat toimimaan vaan olettaa, että tarvitaan paljon enemmän syitä näkökulman valintaan, olettaa ihmisen pystyvän luonnostaan paljon enempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti