Koulussa on hankalaa se, että vaikka koulunkäynti on tavallaan perusteltua, niin koulun tarkka muoto on jäänyt pikemminkin käytännön järjestelyksi kuin niin hyvin perustelluksi, että oikeuttaisi 9-12 vuotta pakollista koulunkäyntiä.
Koulussa on siis tarkoitus opettaa ihminen ajattelemaan omilla aivoillaan ja tietämään sekä osaamaan monta perustietoa ja -taitoa elämän eri alueilta. Miksi sitten koulu on pakko eikä oman ymmärryksen varassa lähestyttävä asia, jossa olisi joustonvaraa?Ennen kaikkea joustonvaraa tulisi olla niille, joiden ymmärrys on hyvä ja tietoa ja taitoja on ainakin keskiverron verran.
Miksi koulun muoto sitten on pikemminkin kankea kuin ymmärryksenvarainen? Sehän viittaa siihen, että ei olisi suosittu ymmärrystä vaan ulkolukua ja julistamista itse asioiden kustannuksella ja etenkin elämäntaidon kustannuksella. Onko niin, että pitäisi olla useamman muotoisia koulunkäyntitapoja ja koulun asiasisältöjä: nykyisenlainen heikommille ja hikipingoille ts. nykyisenkaltaista hakeville ja toisaalta ajallisesti lyhyempi, ytimekkäämpi, syvällisempi, taidoissa korkeampaan laatuun yltävä niille, joilla on enemmän ymmärrystä ?
Lahjoja voi oppia mallista: As one is social, one should pay attention to the soicial influence that one gets about the other
person's ways of moving and ways to do things and try to via them understand,
like is natural for humans and animals, the mode (eyes, hearing, thinking,
memory, body coordination, emotions, atmospheres, social things,...) and way
(rhythm, structure,...) of doing. Via learning these balances of divisions of
attention and effort one can learn the ways of doing of the other person and so
her/his talents and skills. By making a
combination of these two ways to live, one's own and that of the other person,
by using the unified understanding of both, one can combine the good sides of
both and leave those bad sides away for which the other one has strengths to
replace them with.
Jos tämän oppimistavan oppisivat ne, joiden ymmärrys on kovin koulumainen, ja soveltaisivat sitä myös omien tekemistensä ja omien yritelmiensä hahmottamiseen, niin syntyisikö siitä yhdessä ajattelukurssista opitun ajattelutavan kanssa se arkijärki ja sosiaalinen silmä, joiden puute heidän ymmärrystään on jäänyt rajoittamaan?
Jos koulunkäyntiin tuntuu jumiutuvan, urautuvan enemmän kuin olisi aihetta, enemmän kuin itselle on luontaista, tarkoittaa sellainen jumiutuminen yleensä sitä, että kouluasia on tavallaan järkevää, mielekästä mutta sovitettu paljon tyhmemmille kuin mitä itse olet. Niinpä sitä rtehdään hitaammin, isompia määriä kuin mitä sellaisissa itse harjoitusta tarvitsisit ja mielekkyyksiä on vähemmän eivätkä ne ole niin syvällisiä. Luultavasti käsittelisit aiheita myös monipuolisemmin ja mielenkiintoisesta aiheesta toiseen polveillen, koska kapasiteettisi riittäisi sellaiseen eikä asia kävisi liian monimutkaiseksi tai liian vaikeaksi vaan olisi pikemminkin arkielämän mielekkyyksien tapaista käsitellä asioita niin eivätkä silloinkaan perusajatuskulut, perusjärkevyys jäisi hämäräksi kuten ajattelutaidoiltaan heikommille helposti käy.
Miten tunteita voi käyttää ajattelun tukena (engl.) http://aboutmytexts.blogspot.fi/2015/08/feelings-have-it-right.html
Heinäkuussa ei tee mieli lukea, kun on helle, loma ja luonnon kukkeuden viisautta, loman ja luonnollisen tervehenkisen elämän myötä jotakin muuta suurta viisautta elämässä, sellaista, mikä kantaa sitten lopun vuotta. Kävin heinä-elokuun vaihteessa kirjastossa mutta hämmästyksekseni en lainannut mitään, kun jotenkin kesä tuntui viisaammalta. Nyt elokuun puolivälissä koulujen alkaessa on vielä sama olo: en käpertyisi sisälle kirjojen pariin vaan nauttisin siitä, mitä kesää vielä on. Tulee mieleen, että kuuluuko lastenkaan nyt jo lukea vai vasta parin viikon päästä tai sinne päin? Mitä, jos koulut alkaisivat vasta syyskuun toisella viikolla, olisiko se jo kirjojen aikaa? Jos tämän blogin ajattelukurssilla ja älynkohotusohjeilla voi nopeuttaa oppimista, niin luoko se mahdollisen tien lyhentää koulun syyslukukautta esim. kolmella viikolla alusta? Mitä se vaatisi? Mikä sen eteen voisi tehdä?
Se, ettei poikkeuksia sallita hyvästä syystäkään, viittaa siihen, että poikkeusten tarve on niin huutava, että lähes kaikki valitsisivat hyvin perustellusti poikkeuksen, jos sellainen olisi mahdollinen, ja liian urautuneen opettajan kapasiteetti ei riittäisi sellaisen vapaamuotoisuuden kanssa mukavasti selviytymiseen. Mutta se ei kelpaa syyksi kieltää poikkeuksia vaan vaadittaisiin lisää työtä, ideoita, hyviä käytännön järjestelyitä, jotta olosuhteiden ja varteenotettavien asiuanhaarojen mukaan koulua voitaisiin muokata, niin lajemmin kuin yksilöllisestikin. Olennaista on, jos muokkausmahdollisuuksia on, etteivät ne kuluisi parhaiten viihtyvien oppilaiden lisäviihtyvyydeksi vaan pikemminkin epäkohtia korjaamaan, ja että jos iso lössi valitsisi jonkin uuden vaihtoehdon, niin sabotointitarkoituksessa sen valitsevat (kouluun tyytyväiset) karsittaisiin pois niistä, jotka saavat sen valita. Jos ideana on tuoda tervettä järkeä lisää järjestelyihin, koulupakkoon, niin silloin juuri erot oppilaiden välillä olis tarpeen huomioida, esim. ovatko vanhemmat koulun ihailijoita vai ihan muista asioista kiinnostuneita, sillä koulupakko koko ajan vuorokauden ympäri on rankempi ja mielettömämåi kuin koulupakkoa vain koulutunneilla. Minkä verran loppujen lopuksi kukin koulua tarvitsee, voisiko kullekin pakollisen tuntimäärän valita sen mukaan eikä sen mukaan, että joku muu tarvitsee koulua?
Tämä aihe näyttäisi jollain tavalla aukeavan, jos kirjoittaa siitä, millaisia instituutiot yleensä ovat, mitä käy kun eritasoiset ihmiset puuhaavat yhdessä, esim. opettaja, joka aikanaan oli aika hidasoppinen, ja lapset, jotka oppivat kyllä hyvin mutta kaipaisivat lisää sisältöä elämäänsä. Siihen kirjoitteluun tarvitaan elämänkokemusta, jotta yksittäistapausten sijaan näkee koko ilmiön ja reitit, joita pitkin siihen liittyävät ongelmat yleensä ratkeavat. Voisi toivoa, että vanhempi väki, kenties nelikymppisistä ylöspäin mutta etenkin vanhukset, voisivat ratkoa koulua paremmaksi ja etenkin lasten ja nuorten elämiä paremmiksi käyttämällä omaa varsin varmaa ymmärrystään tavallisista ilmiöistä esim. työelämässä ja työelämän ongelmien ratkomisesta ja soveltaa niitäs inne, missä väki on nuorta ja systeemit jumiutuneita. Omissa silmissäni näyttäisi siltä, että sen sijaan, että luokittelisi kaikki ihan samaan, täytyisi luoda edes muutama hyvin valittu ryhmä, joille järjestää hyvä elämä, antamatta yhden lokeron sotkea toisen mahdollisuuksia. Niin kuin pojat ja miehet ovat usein tyytyväisiä miehenmalliseen elämään, puolustavat sitä muita näkemyksiä vastaan, niin tarvittaisiin ihan vain viihtyvyyden ja naisten mielekkyyksien perusteella valittuja naisenmallisia lokeroita naisille ja tytöille, joissa voisi olla tyytyväinen ja aikaan saava, elää mielekästä itselleen sopivaa elämää. Vastaavasti koululaisille kai pari tai muutama kyllin hyvällä ymmärryksellä valittua lokeroa voisi setviä koulun ongelmia paljon. Esim. akateemisesti suuntautuneiden vanhempien lapset pitäsi huomata kouluprässissä kotonakin oleviksi, ja tytöille ja pojille mukavuuden ja taitotason kannalta erilaiset asiat sopiviksi, esim. tunneviisaus vai urautuneisuus.
(Koirani Banjo on erityisen opetettu, ks. http://lukevatkoirat.blogspot.fi ja http://www.youtube.com/khtervola videot lukutaitoisesta koiranpennusta (joka tosin on toinen koirani). Tänään 13.8.2015 aamupäivällä se tuntui tuumivan, että koirille sopisi kolmen vuoden koulu. Mietin, ettei ole niin varmaa, mikä eläimille sopisi ja onko koulu kyllin hyvä. Niinpä, kun sen on ollut tapana päivisin lojua hereillä, laitoin lasten tietokirjan yhden aukeaman sen eteen ja niin se oli "koulussa" summittain arvioiden 45min yhtä aukeamaa katsoen. Sitten oli vartin tauko ja toinen aukeama eri aiheesta 45min, sitten ruokatauko ja menimme kävelylle. Se näytti aluksi kiinnostuneelta kirjasta niin kuin se yleensä on fiksuun tapaan ollut. Sitten se minuutin tai parin jälkeen kyllästyi ja lopputulos parista tunnista "koulua" oli, että se meni ihmistapaan tyhmäksi. Selvää on, ettei koirille kannata ihmismallista koulua haikailla. Onko koulun muoto siis syy ihmisten tyhmyyteen? Pitäisikö olla pikemminkin sentyylistä, kun omin päin vapaa-ajalla kuulee asioista ja se synnyttää kipinän, on enemmän hereillä ja viisaammin ajatteleva, maailman menosta positiivisesti kiinnostunut, omin päin tutkimusretkille uusiin aiheisiin lähtevä. Jo sekin oli parempi tuo minuutti tai kaksi eikä 45min.)
Kun ei ollut kokemusta kaupungeissa asumisesta ja kun tehtaat olivat uusi asia, haluttiin kolu, joka opettaisi tehtaiden, rakentelun yms ajattelutavat ja päätiedot. Mutta nyt on kaupungeissa asuttu jo pitkään ja lähes jokainen vanhempi osaa selittää lapselleen jotakin tehtaista, autoista ja rakentamisesta, niissä käytetyist ajattelutavoista. Ollaan siis tuon alkuvaiheen ohi jo, mutta silti edelleen on sama koulu. Kai oppimäärää pitäisi uudistaa, opettaa muunkinlaisia taitoja ja ei niin paljoa rakentelun perusvinkkeliä. Esim. sosiaalisia taitoja ja yhteisönä toimimista, tietokoneiden kanssa viisaasti eikä tietokoneita matkien, globalisaatioon liittyviä kommunikaatiotaitoja, kulttuurierojen ymmärtämistä, suomalaisten hyvien puolien varjelemista esim. toisten ilmastojen vaikutteita vastaan, ym.
Tällainen oppisisältöjen uudistus on eri juttu kuin opetustavan uudistus, jota sitäkin kaipaa. Koulun tyypilliset piirteet ja koulua ihannoivien tyypilliset piirteet tuntuvat tulevan pitkälti siitä, että koulussa käytetään paljon aikaa per asia, toistamiseen kuluu aikaa ja vaivaa kovin paljon. Samoin koulu on pakkopulla muun elämän kustannuksella ja niin muun elämän taidot eivät saa kyllin tilaa.
Löperyys kesäloman jälkeen johtuu helteestä ja helteen tuomista tottumuksista, kun taas viileys tuo mukanaan tarkkuuden.
Kesäloman jälkeen on opiilailla rikkaampia hahmotustapoja ja elämänlaatua, joita ei raaskisi hukata. Muut tekemiset parantavat kapasiteettia koulun ja työn tarpeisiin: http://workandfreetime.blogspot.fi
Urautuneisuudesta osa on sitä, etteivät päivän kuviot salli muuta tekemistä, muita rytmityksiä ja tekemisentapoja, jotka siksi karsiutuvat pois, ja yksipuoliseen elämään uupuu helpo
Käsitelläänköhän joissakin opettajien opettajankoulutusta varten lukemissa oppikirjoissa koulun tarpeellisuutta liian motivoiden, oppilaiden ja oppilaiden vanhempien omista kokemuksista ja näkemyksistä riippumattomalla tavalla, kuin koulu olisi oppimista elämää varten ylipäätään eikä tietyn tyypin tideon ulkolukua, joka ei noin suuressa määrin ole perusteltua ja joka haittaa muiden elämäntaitojen kehitystä?
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset
kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa
mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri
heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on
viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt
urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun
unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai
kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja
syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta,
kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen
hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan
mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä
ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi
kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan
maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä
kohmelon eheyden kanssa."
Jos jollakin on ihan koulutyylinen pää ja muuten tuottaa hölynpölyä, niin oliko liiaksi vapaalla vapaa-aikanaan, yrittikö ollenkaan kehittyä taidoissa ja ymmärryksessä muuten kuin koulun avulla? Sanoivatko äiti ja isä ollenkaan tavallisesti, että "katso, niin opit, miten se menee", "kokeile ja valitse se, mikä toimii parhaiten", "koko ajan kannattaa yrittää oppia uutta. On hyvä, että on monenlaisia taitoja, muutakin kuin koulua.", "Katsoitko, miten hän teki? Mikä siinä on jujuna? Mikä on hänen lahjakkuutensa salaisuus tässä asiassa?" yms vapaa-ajalla?
Uusavuttomuudesta ja käytännön taidoista. Katselin tässä lehdestä, kun vanhempi pariskunta oli rakennuttanut talon ja se oli osin epäonnistunut ja osin oli tehty toisaalta ekakertalaisen tavalla mietittyjä ratkaisuja ja toisaalta ei osattu ottaa huomioon, miten talossa sitten elettäisiin ja mikä olisi paras ratkaisu mihinkin. Eli olivat olleet uusavuttomia ja mm hirsiseinien hirsien päistä puuttuivat lovet, joiden avulla ne perinteisetsi on pidettyu paikoillaan, ja oli vain hirret ladotti päällekäin ja viereikkäin ilman tuentaa, mikä teki talosta romahtavan korttitalon tyyppisen.
Eli miten oppia laatua uusissa aihepiireissä? Uusavuttomuutta syntyy kun esim. työn ohessa vbähän selailee tai yrittää työn tapaisesti tutustua uuteen aihepiiriin olematta sen henkinen, olematta sen tavoille, sen tottumuksiin, ideaaleihin ja sen ammattilaisten ansioihin sovittautunut, ne haaveikseen ja käytännön tavoitteikseen ottanut. Jotta tuollaisessa onnistuisi, olisi haaveiltava paljon: millainen on hyvä talo, miksi se on hyvä asua, mitä kiehtovaa, mitä mukavaa, mitä käytännöllistä pitkin vuotta, millaisissa taloissa sellaisia on malliksi, ketkä ovat niitä rakentaneet mihin tapaan, mitä ratkaisuja niissä on tehty ja miksi, millä tavoin, mitkä ovat aihepiirin perustaitoja, perusrealiteetteja, mitkä rakenneosasia, vankan osaamisen alueita, miksi osattava mitäkin, miten haaveina olevia juttuja rakennetaan (ks. ajattelukurssini) osista, joita tavallisesti käytetään ja joista paljon hyvää kokemusta on, miksi juuri niitä käytettävä, mitä useampia vaatimuksia osien on täytettävä esim. eri tilojen, mitä tavallisimpia virheitä on ja minkä henkisellä asenteella ne vältetään, osaanko näin suunnitella sellaisen jonka kanssa on hyvä elää, johon perustaa hyvää elämää ja arjen toimivuutta, viihtyvyyttä terveyttä, osaanko ne käytännössä toteuttaa ja onko siihen mahdollisuus?
Tuohon kirjoitin lisäyksen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html "Siis opeteltava perustaidot kunnolla, harrastettava alaa vuosia ja aloitettava pienistä, joihin satsaa tosissaan, vain onnistumiset hyväksyen, eikä
luotettava liiaksi epäselvään kommunikaatioon myyjien ym ammattilaisten
kanssa, kun myöntelevät ollakseen asiakaspalvelijoita, eivät koska asia
olisi niin, vaan koska eivät osaa ymmärtää, mikei asiakas lue alan
peruskirjallisuutta ja esitteitä, opettele niiden asit kunnolla ja
seikkaperäisesti, kriittisyyttä tavanomaisesta poikkeavia vaihtoehtoja
kohtaan unohtamatta."
"Karttamainen hahmotus on kovin tärkeä objektiivisen ajattelun kyvylle,
joten autoilijan puolesta suunnistava navigaattori voi olla
objektiivisuudelle tuhoisa, samoin tietokoneen ajama automaattiauto." http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
"In the old times women were thought irrational and without a sense of
space while men were good with maps and concretical observations and
objective thinking. At those times men drove but women did not have a
driver's lisence, they just sat without a proper sense of where they
were going and a sense of distance, routes etc. Nowadays women too
drive, almost all women have a driver's lisence in Finland and women
also have a good clear head with good quality objective thinking, with
no problem with maps and directions. In computer guided car all would be
like passengers, so all would lose their objectively correct common
sense. That is a major disaster, economically catastrophic tothe
nation's economy.
" http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2016/04/computer-guided-cars-shouldnt-be-made.html
