Koulunkäynnin vaikutuksista elämäntaitoihin

Lapsi on kouluun pakotettuna monta tuntia vuorokaudesta. Silloin hän on koko ajan käskettynä: "Opiskele nämä, lue tuo, tee nuo tehtävät." ja vapaa-aikanakin tentattuna, että osaathan sinä ne nyt. Lapsi siis pakotetaan keskittymään koko ajan koulunkäyntiin, vapaa-ajankin olemaan koulunkäyntiin vrittäytyneenä. Se tietenkin on poissa kyvystä oppia muuta ja ylipäätään tehdä muuta täysipainoisesti keskittyen. Moisiesta keskittynesyydestä seuraa lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten teoreettisemmin suuntautuneen näköinen ulkonäkö, ulkoaluetumman oloinen, ja siis myös sellainen elämäntapa, jossa koulu on erityisesti painotettuna ja muu jäänyt sen alla lyttyyn. Tästä seuraa muiden taitojen heikkous, jonkinlainen uusavuttomuus. Muistn heikkous lisää keskittymisen pakkoa, kun saman perspektiivn asiat on helpompi muistaa kuin ihan jonkin aivan erilaisen. Tästä tetenkin seuraa, että lähestymisentapa asioihin on turhan paljon jumiutunut paikoilleen: koetetaan aina samoja palasia samaan tapaan, ja jos ne eivät sovi, niin ollaan ihan pulassa. Jos siis vanhemmat vaativat oulusuoriutumista eivätkä opettajat vain, niin kouluun keskittymisestä vapaa-ajalla seuraa elämäntaitojen heikkous, kaikenlaisten muiden elämänalojen osaamattomuus. Tähän varmaan auttaisi, jos ei olisi läksyjä.