Matematiikalla ja insinööritieteillä on virheellinen leima ajattelun taitojen opettajina, kun insinöörialat itse asiassa ovta vain rakentelutaitoa ja matematiikka liian alkeellista objektiiviseksi ajatteluksi. Jos katsot jotakin tavallisesti arkijärkisesti, huomaat sekä ilmiön, että mikä sen rooli on maailmassa, olet ikään kuin filosofian taitotasolla. Huonommalla huomiokyvyllä varustettu huomaa pelkästään ilmiön ja sen rakenteen ollen tieteen kanssa samoissa. Vielä huonommalla huomiokyvyllä varustettu huomaa pelkästää rakenteen osia: 2cm tuonne päin tuossa ja sitten tasaista 3,5cm. Hän on insinööritieteiden näkökulman kanssa samassa. Joka ei huomaa edes sen veraa, mutta haluaisi silti sanoa jotakin, eksyy matematiikan alueelle: "2, no sehän on luku". Matematiikan harjoittelu siis karsii huomiokykyä minimiin. Matematiikan oppimiselle tärkeää on rakenteiden taju: näköaistin rakenteet hahmottava maisemakatse kuten vaikkapa luontoa ihaillessa (Katso niin läheltä, että näet rakenteet!). Sama luonnonihailuharjoite sopii insinööreille, mutta kumpikaan ala ei treenaa ajattelun taitoja niin kuin monet väittävät. Erehdys lienee perua vanhoilta ajoilta, jolloin teknologia nähtiin hienona uutena ja oletettiin että on varmaan fiksua, kun sitä osaa, pitäisi meidänkin opetella edes vähäsen vaikka tuota kameran käyttöä.
Tulevaisuudessa teknologiaan ja tietokoneisiin tulee yhä enemmän käyttömukavuusominaisuuksia, myös kehittäjien puolelle, joten insinöörinkään ei tarvitse matkia laitteiden ajattelureittejä vaan riittää olla osaavainen ihmismäiseen tapaan. Ohjelmoitaville laitteille tarvitaan jonkinlainen alkeellinen maailmankuva kuten vaikka kello ja ajastin tai navigaattori, kamera tunnistimineen tms. Näiden rakentaminen vaatii maailman mallintamista tieteiden tapaan, joten insinöörienkin ajattelu on kehittymässä objektiivisen ajattelun suuntaan pelkän rakenteluopin sijaan.
