Entisaikojen tenhoavasta eheydestä

Joskus kun törmää parin sadan vuoden takaisen elämän hedelmiin jossakin, esim. taiteessa, niin jää hämmästyttämään se tenhoava eheys, joka elämän missioissa silloin oli. Tuntuu, että tunne, motivaatio, ymmärrys, käytännön toimita, yhteiskunnan toiminta, maanpuolustus, maailmankuva, ulkomaansuhteet, politiikka, ihmissuhteet yms muodostivat eheän suoraviivaisen kokonaisuuden,jossa asioilla oli hyvä henki, mielekkäästi käytäntöön yhteydessä. Mutta ajan myötä se eheys, elämänalueiden yhteennivoutuvuus, hyvä henki ja motivoituneisuus on menetetty. Syynä on kai uusien elämänalueiden lättänyys, etenkin teknologian kehittämisen taitojen lättänyys, joka on vailla kokonaiskuvaa, hyvin toimivia hyvähenkisiä lähestymistapoja, käytännön järkeä, valmiiksi hiottuja koneita ym ratkaisuja, jotka säilyisivät parhaina aikojen muuttuessa. Lättänyys on aloittelijan piirre, ei ole osattu, teknisyys on niin ikään huonon ymmärryksen taitotason piirre: ei ole osattu itse asioita vaan etsitty muihin aihepiireihin sopivia yksittäisiä mekaanisia hyötyjä. Entisaikoina lienee siis ymmärrys ollut parempi.
Toinen eheyttä rikkova piire on yhteiskunnallisen eheyden puutuminen. Ollaan liian eksyksissä, liian paljon eri maihin, eriu ilmastoihin, aivan erilaiseen elämään sovitettuja ratykaisuja ja liian vähän juuri oman maan taitotasolta lähteviä selityksiä uusista asioista, niiden hyvästä paikasta kokoanaisuudessa. Tähän tarvittaisiin ainakin etenkin käsitys ilmaston vaikutuksesta kulttuuriin. Lisksi kai eri aiheista tarvittaisiin kotimaista kirjallisuutta, kotimaan oloihin sopivaa mutta kyllin taitavaa ja kyllin asianharrastunutta, tervehenkisen motivoitunutta ja tuon asian paikan maailmassa ymmärtävää. Toisaalta tarvittaisiin materiaalia oman maan viisauden opettamisesta ulkomaalaisdille.

Teknologian käyttöön tuo eheyttä, kun tajuaa, ettei käyttöön paras perspektiivi ja parhaat taidot ole insinöörimäiset vaan kunkin elämänalan harrastajien omat, esim. valokuvaamisesta kokemusta omasrta elämäsytä eikä joltain kuvataiteen kurssilta, saati sitten sen ammatilaisilta jotakin, että elämän sijasta vaikka nouseva tai laskeva viiva.

Lämmittelyohjeita, vuodenaikojen elämisen ohjeita ja terveiden elämäntapojen ohjeita

Kun aikanaan kävin koulua,niin osaoppilaista oli ilkeileväisiä tavalla, jonka nyt myöhemmin olen oppinut yhdistämään siihen, kun viileä tai kylmä vihloo tai muuten tuntuu ikävältä ja tuo ikävää mielialaa, etenkin kai ilmastoa osaamattomille ulkomaalaisille. Olen kirjoittanut pitkästi lämmittelyohjeita, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html . Samassa blogissa myös vuodenaikojen elämisen ohjeita, jotka on tarkoitettupehmennykseksi, jos jokin vuodenaika tuntuu ikävältä tai rankalta, muttei siis kokonaisvaltaisiksi ohjeiksi vaan jonkinlaiseksi elämää helpottavaksi lukemiseksi, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html . Samassa blogissa myös pitkästi terveiden elämäntapojen ja tervehenkisten tekemisentapojen ymsohjeita, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .

(19.5.2018   Vuodenaikakirjoituksessani myös ohjeita, jos kesällä huono tai hankala olo tms, ja ne on kerätty sivulle http://parantamisesta.blogspot.fi/2016/08/ohjeita-jos-kesalla-huono-tai-kumma-olo.html .)

Kirjastoista

Lainaus tekstistäni http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html
"Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon."

Jos lapsi tai nuori inhoaa koulua

Jos lapsi tai nuori inhoaa koulua, niin inhoamisen kohteena on yleensä lättänä, viiva, kulma tms aivoton tylsä reagoimatonpiittaamaton tulleena kouluasiantilalle. Samoin asiat, joissa on nämä piirteet leivempinä mutta kumminkin vahvoina, ovat ikäviä, kuten tylsä eli aivan liian hitaasti etenevä koulu oppilaan tasoon nähden, ja liian tekninen pikku yksityiskohtien kanssa näpertelevä asia-aines, jossa ei syvällisyyttä niin ole.

Jos ajattelukurssi ei tehoa

Minusta on vaikuttanut siltä, että ajattelukurssissa, ja osin näissä älykkyyden kohotusohjeissa sekä kohdassa Väärinymmärryksiä ajattelukyvystä, on jo ne perusasiat, joita hyvään ajattelukykyyn tarvitaan. Niinpä jos ajattelukurrsi ei tehoa, on paljon hyötyä opettajien ja äitien tavallisista kehotuksista: oletko jo lukenut koko tekstin? Luitko sen huolella? Ymmärsitkö kaiken? Ehkä sinun pitäisi lukea uudestaan ne osat, joita et niin hyvin ymmärtänyt. ym mitä nyt näitä tavallisia kehotuksia onkaan. Ja jos sittenkään ei toimi, niin puuttuvatko sinulta perustait´dot? Karsotko yhtä tarkkaan kuin muut? Ajatteletko arkijärkisesti? Otatko mallia itseäsi tyhmemmistä? Esim. tyhmemmistä kuin sinä tämän ajattelukurssin avulla? yms.

Opetella kaikkien taidot yhteensä

Blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
Mietin tuota karhujen yhteydessä, mutta olisihan se tarpeellinen tai to ihmisillekin. Ulkomaalaisilta se kai lähinnä usein puuttuu. Josko tästä saisi selvän, vaikka karhuista onkin?

"

Venäläisten karhujan opettaminen suomalaisen tapaan viisaiksi

Suomalaisista karhuista on minulle opetettu, että ne ovat metsän kuninkaita, rauhallisia ja viisaita, kunnioittavasti rauhaan jätettäviä. Mutta rajan ylitse Suomen puolelle tulleista venäläisistä karhuista ei tule ollenkaan samaa viisasta vaikutelmaa vaan jotenkin paljon epäviisaampi. Voiko olla, että venäläinen karhu sukeltaa milloin kenenkin näkökulmaan ja kokeilee, ovatko ne tenhoavia, jolloin lyhytnäköisemmät tenhoavuuskeskeiset näkökulmat jöövöt päälle ja tenhoavuuden kannalta ei niin perustelluilta tuntuvat maisemakuvat tippuvat pois käytöstä? Kun tapaa eri ihmisiä, pitäisi oppia heiltä se, mitä kultakin taidoista arvokasta ja elämänviisautta sekä maailman ja elinympäristön hyvällä tolalla pitämisestä voi oppia, ja kerätä nuo kaikki samaan kuvaan. Jollakulla on maisemakuva, hän siis vaalii koko maisemaa, kun taas toinen on lyhytnäköinen rikollinen kuin pimeässä kulkeva eikä hänen vaikutustaan saa ulottaa sen laajemmalle, sillä hän ei huolehdi maiseman asioita. Mutta näin samaan kuvaan taidot yms laittaen saa kaikki taidot yhtä aikaa opeteltua itselleen. Ja sitten kun kohtaa villieläimiä, niin niillä vastaavasti on omat taitonsa mutta yleensä kovin monta ja hienoa, yleistä tietoa taidoista ja tyyleistä, tekemisentavoista, joihin tervehekisesti satsaamaslla saavuttaa moisia taitoja, moisia hyviä asioita elämässä ja maailmassa. Ja sellaiseen monimutkaiseen kuvaan, elämänymmärrykseen voi lisätä myös sen, mitä oppii kasvien tunnelmasta yms. Sama tiedoilla, maailmankuvalla: kun säilyttää tiedonlähteen tunnelman tiedossaan, niin tietää parhaan ymmärryksensä verran, miten varma kyseinen tieto on, vaikka joutuisi silloin tällöin muuttamaan käsitystään tietolähteestä. Samaan kuvaan siis käsitys eläinten elämästä, siitä, millainen maailma on, mikä elämässä ja maailmassa on tärkeää ja miten sitä vaalia, niin eläinten kuin ihmistenkin ymmärryksen verran.
Voisivatko esim  linnut opettaa tätä karhuille?"

Buddhalaisuudesta

Buddhalaisuus on oppi mestarillisesta taidosta, onnellisuudesta ja myötäelämisen kyvystä. Näihin avaimena opetetaan olevan havaintokyvyn parantamisen. Se on ihan arkijärkistä: siten viisastuu. Buddhalainen valaistuminen kuitenkin kuulostaa kryptiseltä, kun kaikki eivät ole sitä ymmärtäneet. Sen outo mystinen tyyli lienee seurausta siitä, että aasialaiset kai menevät kouluun tms ennen kuin heidän oma ymmärryksensä on kehittynyt sille tasolle. Siinä siis olisi suomalaisesta perinteesta opittavaa. Tässä oma tervehenkinen, ei huumeilta kuulostava, näkemykseni buddhalaisuudesta:
"

Buddhalainen valaistuminen eurooppalaisin silmin

Buddhalaisuudessa etsitään pysyvää onnea ja mestarillista taitoa havaintokyvyn laajentamisen myötä. Parempi havaintokyky selvästi on edullinen taidoille, etenkin kun siihen liittyy elämäniisautta. Aistit ja elämän tervehenkinen perusvirta, terveet ikiaikaiset elämäntavat tervehenkisesti noudatettuina tuovat onnea. Se ei ole se tyyliulaji, miten aasialaiset kuvaavat valaistuneet, mutta lienee sitä suomalaisilla juuri tervehenkistä perusvirtaa, josta valaistuneenkin onni on lähtöisin. Osa valaistuneen onnesta on seurausta siitä, että ajattelunaan hän käyttä sivistyneen tyyppistä ajattelua yms viisautta, missä tyylilaji ei jäljittele rikollisia, armeijamaisia, poikia, varusmiehiä, ammatistaan tärkeileviä, pätemisenhaluisia tai edes sivistyneen ajattelun tavallista tyylilajia, vaan - ei näytellen vaan ajan myötä paremman laadun myötä - uskontojen suosittelemia piirteitä, joita mm osa taiteesta yrittää viestiä. Näin osa onnesta on siinä, ettei juututa kiinni epäonnistumisiin ja huonoihin lähestymistapoihin vaan käytetäänsivistysta ja viisautta sekä turhan tarraamisen sijasta avaralla, luonnollisella, myötäkarvaan tekevällä, elämänviisaalla, herkällä, tervehenkisellä, ikiaikaisuuksia ja elollisten perusluonnon varaan rakentamista korostavalla huomiolla ja elämän virrassa mukana olemalla, myötäelämisen kyvyllä ja elämään yhtenä joukosta osallistumalla ollaan myötäkarvaan tapahtumien, motivaation, toimivuuden, yhteiselon, yhteiskunnan toiminnan ja ihmisen ikiaikaisen luonnon sekä kauniiden arvojen ja ideaalien, yms kanssa."
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/05/buddhalaisesta-valaistumisesta.html
alunperin blogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi

Tarvitaan opetusmateriaaleja parantuneen ymmärryksen omaaville

Jos ja kun näiden tämän blogin ajattelukyvynja älyn kehittämisen ohjeiden avulla onnistuu parantamaan ajattelukykyään, tarvitsee se tuekseen tuon uuden ajattelukyvyn tasoiset oppimateriaalit, osin vanhoistakin aiheista ja ainakin siitä uudesta, mitä opettelee. Erityisesti tämä kai näkyisi kouluopetuksessa oppikirjojen uudelleen kirjoittamisen tarpeena. Arkijärkinen hyvän ymmärryksen näkökulma olisi kai kirjoittamiseen hyvä, etenkin jos se saa elämänkokemuksen jotenkin mukaan niin, ettei järki jää käytännöstä erilliseksi sfääriksi. Osa oppimateriaalista on kai jo olemassa, mutta se on löydettävä luokittelemalla itse itsensä jo paremmin osaavaksi. Mutta jollei vanhoja aiheita ole lukenut niin hyvällä ymmärryksellä, niin joitain perusteluja voi joutau kertaamaan.

Tietokoneen tai kännykän näpyttelytavasta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"110. Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään.
Näin voi taitavampi puolestaan opetella varioimaan tietokoneen näppäimistöllä kirjoittamisen rytmiä, niin on jotenkin mukavampi olo ja ääni on kivempi, muihin tekemisiin ja oman näkemyksen kuunteluun paremmin sovitettu."

Sosiaaliset taidot ovat myös järjenkäytön alaa

Sosiaalisia taitoja ei voi eristää omaksi järjestä erilliseksi elämänalueekseen. Jos joku niin tekee, hän yleensä alkaa tehdä alkeellisia ajatusvirheitä tekemisten mielekkyyden osalta. Jos jollakulla on ihan vain sosiaalinen ammatti tai suuntautuminen, niin hän usein alkaa siirrellä ihmisiä kuin korttipelissä kortteja, ihan piittaamatta siitä, mitkä näiden elämän myötäelettävät tarpeet ja näiden ympäristön myötäelettävät tarpeet ovat, on kuin ihmiset olisivat hänelle esineitä, mikä kai tarkoittaa, ettei voi niin kokoaikaisesti olla sosiaalisuuteen keskittynyt ja tuottaa mielekästä toimintaa.
Sen sijaan, jos järjen vinkkelistä katselee sosiaalisia suhteita, niin ne ovat kovin monimutkaiset, eivät ole vain yksi teoria tai tietyt jutut huomata vaan kullakin onmaailmankuvansa (joka sinällään on laaja, elämänkokemuksen ja lukemisen yms tuoma), tilannetajunsa, taitonsa, mieltymyksensä, mukavuusalueensa, arvonsa ja tavoitteensa, sosiaalisuuden tyyppinsä (esim. seuraa pitävä tai manöveeraava, puuhaileva tai laiskotteleva, kaavamainen tai tunteva, herkkähuomioinen tai silmät ummistava, yms) ja elämänviisauden tyyppinsä ja määränsä. Näitä voi arkijärjellä hyvin hahmottaa, kirjoista ihmisten käyttäytymisestä lukemalla ei niinkään. Ihminen on yhteiskunnan osa. Myös yhteiskunta on järjellä ja tunteella hahmotettava: mitä ilmiöt merkitsevät meille, se kertoo niiden tärkeydestä maailmassa ja yhteiskunnassa. Myös ilmastosopeutumien eroja hahmottaa järjellä hyvin, elämän keskeltä niin kuin työkaverien puuhia töissä tai harrastuskaverien harrastukseen liittyen eikä niin kuin jonkun vastaanotolla istuen pointteja huomautellen, milloin valhetta ei ole niin helppo erottaa totuudesta ja eri ihmistyyppien erot eivät näy, vielä vähemmän se, miksi on tärkeää toimia tekemisten ja yhteiskunnan toiminnan kannalta moraalisesti, hyviä olosuhteita yhteiskunnassa reilusti kaikella kaikin puolin luoden.

Kuvaamataiteen opetukseen

Kuvaamataiteen opetukseen tuollainen, miksei muuhunkin, jos osaa soveltaa:
http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2017/03/kansallisromantiikasta-ja-villakoiran.html

"lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kansallisromantiikasta ja villakoiran trimmaustaidosta

"25.3.2017   Kansallisromanttisella teemalla kun äsken vain jotakin saksin, niin tuli tällainen:

Tuossa tuo tyylin hersyvyys tulee siitä, että jos jossakin meinaa tulla kaavamaista, niin pidempi turkki niille seuduin, eli vapaampaa ja tunteidenmukaisempaa, ja jos jossakin meinaa mennä höttöpupuksi, niin aika paljon lyhyempi turkki niille kohdin. Kansallisromanttisessa taiteessa vapautta oli tunteiden paloon asti, joka puhti käytettiin maailmassa merkityksellisiin suuriin parannuksiin ja hyvään elämään niin kuin ihmisen luonto on ja malliksi muille sopii. Muiden saamisessa mukaan on olennaista, ettei laadi liian suurta taakkaa ja että löytää nuo asiat ihisen luonnosta,sekäettä kasvattaa nuoremman polven kapasiteettia tervehenkisyyden ja terveiuden elämäntapojen avulla, kykyä elää sovussa yhteiskunnassa, kun kullakinon omaa tilaa muttei diktatuuria toisten ylitse epäreilusti."
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/villakoiran-trimmausohje.html

Tuossa tuo, että miksi meininki ei mene huonosti, kun ihmisille antaa vapautta, niin sivistystä kumminkin edellytetään ja sivistys katsotaan maailmankuvan rakentamiseksi, missä maailmankuva on siis käsitys elinympäristöstä ja sen tärkeistä asioista, ei manipulaation ulkoa luettu viitekehys tai teknisten muistikikkojen lähde. Mietitään sitä,millaista on elää ihmisenä,mikä tuo hyvän elämän, mistä välittää ja mitä tehdä noiden asioiden eteen, ei pakoteta edes koululaisia liikaa, ei hyväksytä palikkajärkisempien jöötä."

Kalevala ja objektiivinen ajattelu

Ajattelukurssistani oppii arkijärkisen objektiivisen ajattelun. Sen jälkeen ajattelussa kehittymisessä on olennaista havaintokyvyn parantaminen luonnollisen tervehenkisen elämän myötä (mm maisemien katseleminen) ja kokonaisuuksien eheys ja niiden luonnolliset reunat sekä koko taitonsa ja parhaan laatunsa käyttäminen niissä. Huonompilaatuisessa ajattelussa tekemisen takeltelevuus määrää sen rytmin ja tyyliksi saattaa tulla suora viiva, kun ei enempää laajemmasta piiristä asioita osata. Ajattelussa kehittyessään kuitenkin huomaa, että koko ajan on tehtävä pieniä säätöjä tilanteen mukaan ottaen isomman piirin asioita huomioon. Kalevala katsoo asioita kokonaisuutena, maisemana, kaikkine puolineen ja kopioi rytmien monimuotoisuutta luonnosta, mikä sallii lukemattoman määrän luonnollisia variaatioita kunkin tilanteen mukaan ja hahmottaa kokonaisuudet niin kuin on luonnollista niiden laajuuden ja elämänkulun sek ä niiden osan elämän ja maiseman kokonaisuudessa mukaan.

Tunteiden objektiivisuudesta

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/02/tunteiden-objektiivisuudesta.html

Kirjoitelma Kalevalan Joukahaisesta ja terveistä elämäntavouista

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html
Lainaan tekstin tähän, sillä olisihan tuo hyvä taito oppia:

"Kalevalasta

Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa.
"Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi."
Niin sitä jäin meittimään, että mietinkö lapsena Kalevalaa lukiessani, että noin suuren taidon kanssa oi käydä: menettää aseman, kai kommunikaatioyhteyden menettämisen myötä kun ei enää puhu sotilasmaisempaa tyylilajia käyttävien miesten kieltä. Että varoisin vain, etten siihen itse sorru. Mutta samalla ajattelin, että tuohon melkein yltäisin, tuohon tyylilajiin saavutuksissa. Nyt mietin, että melkein kuin linnun olisi kohdannut: laulullaan metsät tekee kauniiksi kulkea, vehmaiksi, on siinä sotilasmaista viisautta äänessä.
Mutta niin, miten ajattelin niin suureen taitoon ja elämänlaatuun yltäväni, kuin metsän heinikon punerrus tms. Olisi terve elämäntapa tai oma terve touchi, joka parantaa elämäntavan terveeksi, ikiaikaiseksi. Joka asiassa näkisi terveen elämäntavan osaset, jotka siinä on ideana, ja niin teko toisten tekoihin rinnastuessaan olisi tervehenkinen sekä itsellä että toisilla, ja siitä voisi jatkaa tervehenkisesti itse kukin, koko yhteisö, ja osin muu maailma ottaa mallia. ( World is of love (a mechanical model) http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html ) (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )
Olisi omia taitoja, olisi omaa tietään löytänyt, olisi niin hyvä olla yksilö, persoonallisuus, oman itsensä kaltainen ja vahva, mielellään yksilö. Ja niin ihmissuhteet olisivat tavalaan klisheemäisiä ja tavallaan tervehenkisiä: olisi kanttia ottaa kantaan, tehdä mielekkäitä tekeja, yhteisön arvostusten kantamia, yhteisön tervehenkisten tekemisten ja arvojen kantamia tervehenkisiä asioita, joissa olisi voimaa ja elämänsisältöä.
Ja voimaa, taitoaja ja kanttia saisi sotilasmaisuudesta: puolustaisi jotakin, satsaisi tervehenkisiin linjauksiin, ottaisi mallia pikkulinnuista yms villin luonnon vahvoista eläinhenkilöistä (http://wildharmony.blogspot.fi/ ). Olisi tervehenkisen liikunnallinen, käytännössä tekevä, hyvällä ymmärryksellä luonnon ihailun myötä ja kauniiden arvojen myötä tunteva, maailmasta välittävä, tuntein elämää lähestyvä, perinteisen elämäntavan elämänpiiriin ja missipoihin motivoitunut, tuntein hyvällä ymmärryksellä, luonnon esikuvien taitotason osia siellä täällä tavoittava. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

My old video: if you can imagine a skill livelily, you can learn it https://www.youtube.com/watch?v=QAFN4gs35_A "

Epäonnistumisista lisää tsemppiä

Lainaus blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

"Epäonnistumisista lisää tsemppiä

Jos oikein välittää jostakin tehtävästä, niin yleensä masentuu, jos epäonnistuu siinä, ainakaan pahoin. Silloin tulee masennuksen vuoksi tauko muuhunkin tekemiseen: on aika pondeerata, että kyllä haluaisin paremmin yrittää, esim. tuon ja tuon ja tehdä syvällistä laatua, maailman kanssa sovussa viisaasti ja eläväisesti, tehdä kunnolla tuon ja tuon, hyvällä tekemisentavalla, joka on tämä, näin siitä pääsisi, kun tsemppaisi. Ja niin pienen tauon jälkeen, esim. 5min - puolisen tuntia - 3 tuntia - seuraavana päivänä - ensi viikolla, yrittää jaksavaisin mielin uudelleen, mutta edelleen tuosta tehtävästä kiinnostuneena, nyt vain syvällisemmin yrittäen. Ja sitten huojentuneena huilata, ihailla tuloksiaan ja painaa oppimansa mieleensä vastaisen avuksi, olla olematta kamalan sosiaalinen ja vaan aiheeseen keskittynyt, sen tunteilla hyvällä syvällisellä parhaan laadun tavalla ottava. Ja sitten muihin puuhiin, menemättä lounaalle jonkun saman tekemisen ihmistutun kanssa tms, sillä juuri heidän siivelläänhän ensi kerran epäonnistuit. Vaan vaihda tekemistä, anna onnistuneiden tekemisentapojen ym hyvien valintojen muistojen syöpyä mieleesi esim. matkalla jonnekin muualle päin."

Joululahjoja

Taito-ohjeita linkkilahjoiksi http://joululahjoja.blogspot.fi/

Teknisyyksien oppimisesta

Aikanaan Helsingissä kävin peruskoulun ja lukion, muttei se motivoinut ollenkaan. Jos koulua olisi ollut vain eka luokka, niin silloin vasta olisi asia ollut ihan kiinnostavaa, tavallaan opiskeltavana kiehtovaa edes jonkin verran, niin kuin äitini tuntui olettavan sen olevan koko koulun pituuden ajan. Ekalla luokalla oli uutta asiaa, asioita käytiin läpi ensi kerran, rakennettiin maailmankuvaa uusista asioista ja niin koulunkäynti silloin oli mielekkään vaativaa. Mutta sen jälkeen käytiin uudelleen läpi samoja asioita mutta aina vain teknisemmin eikä siinä ollut muuta mieltä kuin hidasteluja hämäys, että niin pitkään kouluun muka luonnostaan kului. Teknisyydet olisi suurimmaksi osaksi oppinut heti samalla: Teknisissä asioissa ei kuulu matkia asiaa eikä tyyliä vaan hahmottaa käsiteltävän asian rakenteet mielekkyyksineen sekä se, mihin kimpaleeseen kukin ilmaisun valinta viittaa. Kun nuo osaa, niin teknisyydet on yleensä ihan sillä hoidettu. Ja niin ei koulua olisi tarvinnut käydä lähimainkaan niin pitkään.

Nimitysten valitsemisesta

En ole sanojen kanssa taitava, osaanpahan vain valita kuvaaia ilmaisuja. Mutta jos ajattelee ajattelun näkökulmasta sitä, miten nimitykset olisi valittava, niin yksi seikka olisi kuvaavuus: että tunnistamme helposti ko asian oikeanlaisena nimityksestä erikseen muistia rasittamatta ja että käyttöyhteydestä jääneet mielikuvat tukevat tuon ilmiön ymmärtämistä ja oikeaa kuvaa tuosta ilmiöstä. Näin myös saman nimityksen mahdollisten muiden käyttöyhteyksien osalta, etenkin, jos niillä on elämässä väliä tai merkitystä maailmassa ymmärtää ne aina oikein. Joillakin ihmisillä on vahvat mielikuvat sanoista, mikä kai usein liittyy siihen, ettei heillä ole niin selkeitä vahvoja mielikuvia monimutkaisemmista ajatuksista. Toisille taas sanat viittaavat vain johonkin, eivät ole suurten merkitysten kantajia, ja joillekin ne ovat vain termejä, eivät kummempien mielikuvien lähde, mikä kai liittyy siihen, että on lukenut paljon mutta elänyt vähän. Mutta mitä nimityksessä voisi olla lisäksi, olisi hyvä lähestymistapa ko asiaan tai aihepiiriin, esim. tyyli, joka liittyy hyviin tekemisentapoihin ko aihepiirissä.

Näköhahmotus ja ajattelukyky

Minusta on vaikuttanut siltä, että kullakin ihmisellä on tyypillinen kimpale, jonka kokoisia rakenteita hahmottaa mielellään. Sama on kai sekä katselemisessa että ajattelemisessa ja muissa taidoissa ja tekemisissä, mm sosiaalisissa suhteissa. Kimpale on tietyn kokoinen. Siinä ovat rakenteet tiettyä monimutkaisuutta, tietynkokoinen rakenne siis. Jos siinä on virheitä tai laiminlyöntejä, toistuvat ne yleensä muiden asioiden hahmottamisessa. Kyseessä vaikuttaa olevan mieliteko kuten helle vai viileän sään reippailu ulkona kiehtoo enemmän niin, että sen hahmotustapoihin on koko ajan sovittautunut. Tai että insinöörityö, näytteleminen vai elämä aistit auki. Aistit auki eläminen näyttäisi tuovan parhaan ymmärryksen. Tuolle kimpaleelle ont yypillistä, että siinä on tietty määrä tietyn tyypin konkreettisuutta, miuelikuvitusta, valheita, matkimista, kokemusta, tietyntyyppisiä tunteita, tunnelmatajua, tietynlaista sosiaalisuutta jne aina mukana, eli se on pikemminkin lähestymistapa elämään kuin yksittäinen taito. Yleistä taitotasoa voisi kai tuolta osin parantaa, jos jonkin itseä kiehtovan aihepiirin tekemisissä olisi hyvin sujuvaa aistit auki katselemista ja kunnollisia havaintoja, jotka tuntuvat miellyttävinä tuntemuksina luonnostaan tekemisentavan hyvien puolien vuoksi.

Sosiaalisia taitoja koulujärjen avulla

Tein tuollaista linkkilistaa aiheesta http://ihmispaata.blogspot.fi/ .

Kesäleirejä?

Tällanen vanha idea:
Tuon kun tämän blogin ajattelukurssin yhdistäisi luonnossa liikkumiseen, perinteisiin maataloustöihin, käsitöihin, ehkä lauluun nuotiolla yms, niin olisi ehkä puoli tuntia ajattelun opettelua ja se mukana pitäen viikon kiva leiri lapsille tai nuorille, mikä parantaisi koulussa pärjäämistä ja toisi kivaa sisältöä kesälomalle. Kanssa voisihan noita tämän blogin älykkyydenkohotusohjeita jotenkin pitää mukana. Eräopas, intiaani, maatila, käsityöt, musiikki,... Liikuntaa ja aistien käyttämistä. Hevosia? Eläimiä? Ja luontoa ainakin. Epätasaista maastoa edes jonkin verran, jotta silmän ja liikkeiden ym toiminnan yhteispeli sujuu realistisen havainnollisesti (ei asfaltti tai pelkkä tasainen mäntykangas).

Suurista tunteista

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"72. Surusta ja vahvoista tunteista
"Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti." "

Koulun lyhentämisen tavasta

Jos tavallinen keskivertovanhempi katsoo koululaisen oppikirjoja ehkä vartin verran koulun lukuvuoden alussa eikä juurikaan pidempään niistä jaksa kiinnostua, ja koululaisella puolestaan on koulua samoista kirjoista koko vuoden eli yli 10 varttia päivässä, 5 päivää viikossa vuoden aikana yli 30 viikkoa, tekee se 10 x 5 x 30 = 1500 eli yli 1500-kertaisesti sen, mitä vanhemmat jaksavat kiinnostua. Ei lapsi niin paljon tyhmempi ole! Eli koulua tarvitsisi kyllä lyhentää paljon, siis nopeuttaa opiskelua, vaikkei asiamäärää karsisi. Arvataanpa vaikka että koulu pitäisi lyhentää kymmenesosaan tuosta, siis noin vuoteen koko koulu, mikä tietenkin silloin olisi luontevaa jakaa useisiin, vaikkapa kahden viikon tai viikon pätkiin useiden vuosien ajalle niin, että lapset oppisivat kasvaessaan lisää eivätkä vain kävisi kouluprässin läpi.
Mikä sitten olisi sopiva? Koulun ei kai pitäisi tavoitella työmäistä uurastamista, kun ei se ole aikaansaavaa, tehokasta, viihtyisää, viisasta eikä elämänviisasta edes työelämää varten, vaan hyvin sujuva tekeminen olisi kai sopiva mittapuu, tavoite. Samalla saisi olla näkymä elämästä laajemmalti, yhteiskunnasta ja opintojen roolista niissä, niin että koulussa olisi joustonvaraa, säätöjä, minkä taidon opiminen parantaisi työelämää ja aikuisen elämän järjestelyjä ylipäätään, poistane niistä kohtuuttomuutta ja lisäten tilaa erlämälle ja tervehenkisyydelle.
Joillekin vanhemmille koulu on paikka johon sijoittaa lapset pois jaloista pyörimästä edes osaksi aikaa, kun ei muuten heitä niin jaksaisi. Siksi, jos koulua olisi ajallisesti vähemmän, tarvitsisi harrastusleirejä, iltapäiväkerhoja, leikkikenttiä, mahdollisuuksia tutustua eri elämänalueisiin esim. osin kuin työpaikkoihin kenties vanhanajan maalaistalojen tapaan kenties, olla enemmän, suorastaan vastaava määrä ajasta kuin mitä koulun ja iltapäivätoiminnan yhteensä viemää aikaa kenties karsitaan. Olisi hyvä, että ihmisellä olisi oma ymmärrys koulun jälkeenkin. Terveellä tervehenkisellä lapsella on käytännön edellytykset hyvään ymmärrykseen vähemmälläkin koulunkäynnillä mm. tämän blogin tekstien opiskelemisen myötä.

Tunnelmatajusta

Tunnelma on jotakin sellaista kuin nähdyn ja koetun maiseman rakenne, josta kuvastuu se, miten tuossa maisemassa eletään, mikä sen dynamiikka on, mitkä sen tärkeimmät ilmiöt. Nämä ovat jotakin sellaista huomiontekoa kuin runoja lukiessa, että onko joku runoilija kirjoittanut "asfaltin raosta kasvaa voikukka" ja toinen, että "asfaltin raoista kasvaa heinää", että mitkä ovat nuo tärkeimmät ilmiöt noissa havainnoissa ja mitä eroa sillä on, kummin on: että luonto valtaa alaa ja tekee ympäristöstä viihtyisämpää ja tervehenkisempää, on molemmissa, samoin se, että asfaltti halkeilee usein reunamilta, mutta voikukka on kukka ja rikkaruoho ja aika tallaamista kestävä, kun taas heinä on syrjemmällä kasvaa, hiljaisen tunnelmallista eikä kestä tallaamista. Kanssa jos tulen liikkumasta, niin liikkeeni ovat hulppeat, liikkumiseen ja fyysisestä rasituksesta palautumiseen sovitetut, mikä näkyy sekä elekieleni tunnelmassa että jos jätän tavaroita huiskin haiskin lojumaan, niin tuossa jäljessä, ympäristöni ulkonäössä, ja siinä on se hyvä puoli, että niitä katsellen ja mukaan lähtein saa liikkumisen vireestä paremmin kiinni. Kun taas jos joku haluaa salata, mitä tekee, niin tulee siinä rajoittaneeksi tekemisentapaansa ja siität ulee hänelle huono lyttyyn laitettu olo eikä hän saa tekemisten vireestä kiinni niin hyvin, mutta toisaalta jos joku on mielellään siisti ja laittaa kotia kivaksi asua, niin eihän se hänelle tuo lyttyyn laitettua oloa, vaikka kadottaakin edellisten hetkien tunnelman jäljet asuinympäristössä. Tunnelmatajulle ovats iis tärkeitä selkeään hahmotetut arkiset asiat, jotka tunnistaa hyvin ja varmasti, kun taas tunnelman hahmottumattomat piirteet eivät tuo muuta tietoa kuin, että oli siinä jotakin hahmottumatonta vielä lisäksi, lieneekö ollut mielikuvitusta tai näyteltyä, ei tekemisen perustaksi sopivaa.

(Runojen lukemista olen parhaiten oppinut Bashon ronukirjoita, joissa on romaanimaisen tekstin välissä runoja samoista aiheista. Sen jälkeen on ollut kiva jatkaa muihin suomenkielisiin runoihin, mutta ekalla kerralla luin siinä välissä vanhojen kiinalaisten runojen suomennoksia. Myös, jos joskus on kadottanut otteen siitä, miten runoja luetaan niin, että niistä saa paljon irti, ja runot ovat vaikuttaneet pelkältä sanahelinältä, niin Bashon kirjojen lukeminen on nopeasti tuonut takaisin mielekkyyden runoihin. Samalta suunnalta ovat toki romaanit. Mielestäni elämänlaatua on parantanut paljon, kun on samoina aikoina sekä harrastanut liikuntaa että runoja ja käynyt joskus luontoretkellä ja ollut kiinnostunut kä'ytännön elämästä sekä maailman parantamisesta. En tiedä, liittyykö se tähän mutta samoihin aikoihin tapasin kuunnella radiota, lähinnä poppia ja rokkia. Mielestäni jokaisen runoilijen runoja täytyy lukea eri tavalla: eri etäisyyden päästä, eri näkövinkkelistä, eri elämänalueita painottaen jne.)

The best fact language is like music http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/

22. maaliskuuta 2019   Runojen lukemisessa ja usein muussakin lukemisessa on olennaista, ettei vain totea, että tuollainen on tuo runoija tai kirjailija, vaan ottaa etäisemmän asenteen kirjoittajaan, etsii omasta kokemuspiiristä vastaavia taitoja ja mitä niiden avulla voi löytää, elämänsisällön tyyppejä, viisauksia, niin elämänmahdollisuudet aukeavat laajemmiksi, taitoja on kokonainen kirjo käytettävissä esim. eri kirjailijoihin vertautuvat, eri harrastukset, eri kiinnostuksenkohteet, eri ammattialojen taidot ja arvot, kiehtovista kulttuureista opittua ja elämänkokemuksesta kivoja tekemisiä. 

Käsityöt ja ajattelukyky

Ajattelukyvyn kehittämisen kannalta on hyvä, että kouluissa on käsitöitä. Käsityöt ovat konkreettisia ja tarjoavat aistimalleja sekä asioista, niiden piirteistä että tekemisestä ja tekemisentapojen sujuvuudesta ym puolista. Käsitöitä tehdään monenlaisia eikä aina samaa, mikä on hyvä, koska ei ole tarkoitus jumiutua paikoilleen, uutta oppimatta. Käsitöitä tehdessä ja suunnitellessa hahmotetaan rikkaasti myös muuta elämää ja mietitään, mikä olisi omassa elämässä hyvä ja kiva. Hahmotetaan sosiaalisia suhteita, omaa ihmistyyppiä, tunteita, kätevyyttä, käsitöiden tulevaa kohtaloa ja elämänkaarta, sekä taitojen oppimista, yhdessä tekemistä, kuinka kukin tekee omanlaistaan jotenkin persoonallisesti, hahmotetaan myös eri elämänalojen erilaisuutta, värejä symbolimerkityksineen ja tunnelmallisine viehätyksineen, yms

* * *
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
"Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms. Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien. Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat. Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen. Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"


* * *
 7.1.2017   Oiskohan käsityötaidoissa iloa linkkilistastani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html vaikka sen kierrätystä ajatellen laadin?

* * *

28.8.2020   Käsitöitä ei saisi tehdä niin, että mielikuvituksen käytöstä saa plussaa, sillä silloin havaintokyky voi keskittyä mielikuvitushahmojen keksimiseen esim. katselemisessa elämässä ylipäätään, ja niin kaikki monimutkaisemat havainnot jäävät pois niin kuin esim. tunnelmataju, elämänviisaus, kai sosiaalisista vaikutelmista iso osa, monimutkaiset nähdyt rakenteet, yms, mikä tietenkin on ymmärrykselle tuhaóisaa.

Generalizations

Advices about overcoming difficulties in making correct generalizations about things connected to humans

The correct generalization typically isn't "the same to all", instead it is "everything according to JUSTICE".

All do not have feelings about others, or they claim that they do not have. One cannot replace feelings about others by one's own selfish feelings or one's feelings about oneself. Instead most can learn those kind of feelings about others. They are something like if you are taking part in some birthday party, you might at some occasion feel mildly freindly toward the one celebrating one's birthday and say "please take a piece of cake yourself". Such mild positively feeling feelings are feelings about others that one can use in making correct generalizations. So the others are more distant to yourself than what you thought this far, the world is further away and larger.
Or if you listen to someone talking about a concert they went to, you might feel that concerts are nice to have around, to have the possibility to where one lives. So you have a feeling about a phenomenom in the world, in the society and you feel likewise as others about it and your feelings and your thoughts go along the lines that is generally considered good quality thinking about them, telling about the value of those things in the world and in life.

Making generalizations isn't build on some theory perspectiva far from practise. Instead you look at the cases at hand, make a generalization based on them. Then put that away to memory andpick new cases randomly from your memory, make generalizations based on them and compare the end result to the first generalisations. Repeat a few times.

If social things seem a mess, you should learn to estimate the value of each point (and each point of view) that you raise: how wide area of validity it has, how sure it is, how moral it is, what kind of ways of thinking it is based on, what areas of life it belongs to. So you have one map of these things for different points on different atmosphere according to what they are like and which ways thought of etc. Do this also when you have gotten social influence from someone else, so that the points are more on her/his typical point of view and ways of looking at things and her/his areas of life.

Omista vahvuuksistani

Olen blogissani About what I have written http://aboutmytexts.blogspot.fi/ kirjoittanut englanniksi omista vahvuuksistani, siitä, mitä ne oppiakseen minun erityispiirteitäni tarvitsisi oppia ja miten ne kasvavalle polvelle opettaa. Näillä olen tarkoittanut lähinnä kirjoitustani tulevaisuuden tietokoneista http://feelingcomputers.blogspot.fi eka kirjoitus, näkemystäni tunteidenmukaisuuden hyödyllisyydestä http://workandfreetime.blogspot.fi linkki kirjaan, ja kirjaani http://2013paradise.blogspot.fi ekan kirjoituksen linkki kirjaan, sekä ajattelukykyä yleisesti. Olen näistä kirjoittanut siksi, että ne vaikuttavat olevan tulevaisuuden ihmisiltä vaadittavia vahvuuksia: miten ajatella globaaleja kysymyksiä, miten sovittaa yhteen teknologia, järki ja tunteet, sekä yksilöllisyys ja koulutettu järki.

Eri ihmistyyppien älykkyydestä ja tyhmyydestä

Kettu on usein henkilö, joka tekee vaikutuksen tyhmiin: sai se sentään jotakin aikaiseksi, minäpä otan siitä mallia älyssä. Kettu on usein henkilö, joka juonien saa yhden tietyn hyödyn muutamalla tai monella kikalla. Ketun juonien onnistuminen perustuu siis siihen, että on, mistä ryöstää ja maailma pyörii omalla painollaan, on hyötyjä saatavilla, joita kettu ei saa itse aikaan. Se yleensä merkitsee, että se näkemyksellisyys, jolla ympäristön ihmiset huolehtivat asioistaan ja yhteisön toiminnasta, on fiksumpi kuin, mihin kettu itse yltää, luo enemmän hyötyjä. Kettu tavoittelee usein yhtä etua monen muun kustannuksella, mikä on lyhytnäköistä, yhteisön keskivertojäsen ymmärtää paremmin. Jos kettu olisi fiksumpi, se viisaalla strategialla loisi itse monta hyötyä sen sijaan, että ryöstäisi niitä muilta. Jopa tyhmä tehdessään yhteisön viisauden mukaan voi olla viisaampi kuin kettu, mutta ajattelee, että minä sain aikaan vain nämä tavalliset, kettu jotain muutakin, mutta heitti kyllä tavalliset roskiin ja vain toisten siivellä on niistä hyötymässä.

Usein syntyy vaikutelma, että useimmilla on suunnilleen samat lähtöedellytykset älyn suhteen ja siinä, missä älykkäät usein ovat yksialaisesti treenanneita, tyhmät tekevät hyvällä laadulla ideaaleista luopumatta, sydämellään oikein, niin kuin kaikista viisainta on.
Varsinaisia tyhmiä ovat ne, jotka ovat vain koulun ulkoa lukeneet, mutteivät ymmärtäneet. Yhteiskunta tuntuu usein tukevan heitä kuin olettaen, etteivät muut osaisi senkään vertaa, kun ei koulu ole heidän olemuksessaan yhtä kömpelön näkyvästi esillä. Se tietenkin tuntuu sabotaasina, sillä muut ovat ymmärtäneet vielä enemmän ja syvällisemmin.
Vielä tyhmempiä, lähes älyä vailla ovat kai ne, joiden kotimaassa on jatkuva helle niin, että ajattelu on siellä mahdotonta.

Eri ammattiryhmillä on eri lähtökohdat. Periaatteessa jotkut tekevät perusjuttuja peruslaadulla ja toiset osaavat enemmän ja rakentavat siihen päälle esim. sosiaalista osaamista ja elämänviisautta, mutta käytännössä eri ammattiryhmillä on eri koulutus ja työnkuvan erilaisuuden vuoksi toisten ammattiryhmien vahvuudet eivät tule vaalituiksi lähes ollenkaan, eivät vaikka ne olisivat ihan perustaitoja. Jää yksilön oman harrastuneisuuden varaan rakentaa laajempia elämäntaitoja ja parempaa laatua noin laajemmin katsoen. On naivia olettaa, että ihmisillä automaattisesti olisi muita asioita vaalittuna kuin ammattinsa käytännössä vaatimia perustaitoja, olivat ne muut sitten peruskoulun järkeä, perusvaastuuntuntoisuutta tai elämänviisautta ja yhteiskunnan pitämistä hyvällä tolalla.

Eri lähestymistapoja on tärkeää vertailla

"Tuli tässä mieleeni, että kun puhutaan, että söi omenan hyvän ja pahan tiedon puusta, niin voidaanko sillä viitata siihen, että jos on kasvatettu hyvin mutta haluaa tutustua muihin näkökulmiin ja muihin lähestymistapoihin, muiden taitojen hedelmiin, niin jos silloin ei järjellään vertaa, että montako asiaa tällä lähestymistavalla on huomattu ja miten hyvällä laadulla, miten laajasti, miten olennaisuuksia, mitä virheitä ja puutteita lähestymistavassa on, missä kokoluokassa liikutaan ja minkälaisen maailmankuvan puitteissa, ja tuolta kannalta järjellään vertaa eri lähestymistapoja ymmärtäen, että huono lähestymistapa ei harjoitellen kasva hyvän tasolle vaan pitää tehdä valintoja siinä mitä lähestymistapoja käyttää ja mitä käyttää mihinkin. Niin jos ei noin tee, niin varmaan luulee huonoakin hyväksi ja hyvää vähän yhtä huonoksi kuin huono lähestymistapa, ja niin menevät kaikki arviot myttyyn, vaikka tuolla tavoin vertailemalla olisi homma pysynyt kasassa ihan ok."

Musiikin sävellystaidon ja objektiivisen ajattelukyvyn yhteydestä

Meneeköhän tämä liian kauaksi koulun mahdollisuuksista? Mutta kiinnostava aihe!

Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi maaliskuulta 2012 :

Sävellystaito ajatteluna

"Joskus jo onnistun laulelemaan jotakin kivaa omasta päästä jonkin läsnä olevan aiheen tiimoilta kuten koirani, aamutunnelmia tai maaliskuun alun lämmin sää. Ei riitä laulaa tunnelma vaan on mietittävä siitä kiva eloisa olennaisuuksia korostava näkökulma ja laulettava se. Vaikka vähäistä vielä onkin, on tyydyttävää tuotta omia sävelmänkappaleita, ehkä se on jokin perustaito elämässä, joka pitäisi kaikilla luonnostaan olla, mutta mikä siitä useimmilta uupuu, tuntein ajattelemisen taito vai mikä? Joka kerran, kun huomaamme jotakin tuntein, ajatus kertoo, että tämä tunteita koskettava kokonaisuus on tärkeä tästä syystä. Jos ajattelisimme tuohon tapaan, olisiko silloin tunteidemme ja tuntemustemme musiikki ajattelumme kieli, jolla ajatellen eniten viisastuisimme ja oivaltaisimme, olennaisimpia, suurimpia, mitään laiminlyömättä: kuuntelisimme vain kokemustemme musiikkia aina, kun haluaisimme ajatella ja viisaasti reagoida.
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu rakentaa kaikkien havaintojen joukon varaan: aistimukset, maailmankuva, tunteet ja elämänfilosofia. Ajattelu on siis sama kuin herkistyminen kuulostelemaan havaintojaan, havaitsemaansa maisemaa tunnereaktioineen ja filosofisine näkökulmineen siitä, mikä on hyväksi maailmassa, mikä ei ja miksi. Havaintojen, tuntemusten ja niihin liittyvää ymmärrystä vastaavien tunnereaktioiden kieli on lähellä jollei sama kuin musiikin alkumuoto tunnelmallisissa koko elämän piirin kattavissa kokemuksissa eli havainnoissa. Niin parhaimman laatuinen objektiivinen ajattelu voi olla sama kuin tunnelmasävyistä yms. vaikutelmista rikkaan musiikin säveltäminen, jonka ilmeisesti kuuluisi olla jokaisen perustaito, joka kytkee yhteen ajattelun, tunteet, kommunikaation, elämänviisauden, filosofian ja rakkauden musiikkiin."

"Olisikohan tuossa musiikin ja luonnollisen ajattelun kielen yhteydessä ajatusten elämääkoskettavuus: tämä on tärkeä ilmiö ja tämä soi, molemmat osuvimmillaan yhtä aikaa, vaikkei niitä saakaan etsiä toistensa avulla, jollei ole jo täysin perillä siitä, miten niiden yhteys menee.
Ajateltavat ilmiöt voisi hahmottaa aistivoimaisesti, jolloin vaikutelmat eli taiteen kieli eli kokemukselliset havainnot kokonaisuudessaan kertoisi asioiden objektiivisen rakenteen eikä tarvittaisi palikkajärkeä ollenkaan. Koko ajatustavan sitoo yhteen maisemakatse kuten käytännössä toimeliaalla ihmisellä. Hyvä meininki ja toimivuus ovat sama.
Joka tapauksessa, kun laulukirjani sävelmiä kuulostelee, soivuus näyttäisi olevan tekemisissä energisyyden eli toimivuuden kanssa ja ilmiöt näyttäisi hahmotetun ideaalisina kokonaisuuksina eikä sattuman kauppaa eli juuri niin kuin objektiivisimmassa ajattelussa maailman dynamiikan ymmärtämiseksi kuuluu. Siten soivuus ja parhaimmanlaatuinen objektiivisuus voisivat olla saman tekemisentavan eri puolia, joilla kummallakin on aksentti samoissa asioissa, mutta itse ilmiö on siis rikkaammin vaikutelmin hahmotettu kuin nuotit vain.
Ajattelussa ja taitojen ja onnen tavoittelussa alkavat palaset loksahdella paikoilleen ja saa uskomattoman toimivia ratkaisuja, kun vain kokeilee vastaukseksi terveitä ikiaikaisia elämäntapoja kuin aikojen alussa kaikilla elämän saroilla, mitään liiallisena pois tiputtamatta, jos se vain luontomme mieltymys on. Siksi uskon tämänkin ajatuksen toimivan ja sitä paremmin mitä enemmän siihen tutustuu, mitä paremmin sen oppii tuntemaan.
Tätä havaintojen tekotapaa ei tavoita koulumaista ajattelua noudattamalla, vaan on mietittävä, mikä soi. Se osoittautuu ajattelussakin oikeaanosuvimmaksi ilmiöiden kuvaukseksi.
Tällainen ajattelutapa olisi toiminnan ohjauksen näkökulma, jossa sävelmän kauneus kuvastaisi tekemisentavan kaikinpuolista onnistuneisuutta."

"Säveltämisen taidosta on minulla vielä paljon opittavaa, mutta jos tuota ajattelun ja sävellystaidon yhteyttä pohtii, niin varmaan osaisin siitä pääpalikat neuvoa: objektiivinen ajattelu aistitin maiseman tapaan löytyy ajattelukurssista Pikakoulu-blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (helppo arkijärkinen kurssi, jonka oppii alle puolessa tunnissa), tuntein ajattelusta löytyy hiukan siellä mys ja aiemmista blogimerkinnöistäni tässä blogissa, olikohan viikko sitten, eli tunne merkitsee ilomiön tärkeäksi elämän kannalta ja ajatus/aistittu huomio kertoo, miksi ja miten se on tärkeä maailmassa; tunnelma on aistittu maisema, jossa tunteet kertovat, mitä nuo ilmiöt merkitsevät elämälle; tunnelmasävy on kaikkien havaintojesi joukko, niin maailmankuvan tason havaintojen kuin aistittujen ja tunnettujen (lisää syyt samaan tapaan kuin tuntein ajattelussa), eli tunnelma on parhaimmanlaatuinen objektiivinen havainto kustakin asiasta; maailman dynamiikan ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää, mikä toimii mitenkin, mitren vahvasti ja minkä suuntaisesti, eli hahmottaa, millaisia maisemanb ilmiöt ovat terveessä ideaalimuodossaan, josta osia vain ovat niiden muut muodot, eli hahmottaa ne energisimmillään, tunteidenmukaisimmillaan, terveimmillään eli soivimmillaan; hyvin toimiva meininki soi parhaiten ja on siis toimivin ratkaisu siihen mitä strategiaa, sosiaalista meininkiä, elämänasennetta, näkökulmaa, arvovalintoja ja tekemisentapoja kannattaisi käyttää; maiseman olemmaisia piirteitä ovat maisema kokonaisuutena nähtynä rakenteineen, mittasuhteineen, yhteyksineen ja dynamiikkoineen, maiseman ilmiöiden voimadynamiikka: mikä on energistä, mikä vie mihinkin suuntaan, minkä varaan voi rakentaa ja mikä on liian voimatonta eli toimimatonta, eli mikä soi mitenkin terveen vahvasti ja luo hyvää meininkiä, joka kantaa kokonaisuuden terveelle parhaiten toimivalle tolalle, sekä mikä olisi paras strategia eli hyvä meininki valita kokonaisuudelle ohjenuoraksi tai ihan vain yhdeksi tenhoavaksi vaihtoehdoksi monen joukossa eli millainen musiikki on energistä, sopusointuista, terveen eheää ja kokonaiskuvallisen herkkää maisemaksi avautuvaa."

"Eli koulutettu akateeminen objektiivinen ajattelu ei soi, mutta musiikin säveltäminen tuottaa sivutuotteenaan parhaimmanlaatuisia kokonaiskuvallisia objektiivisia ajatuksia, musiikin kiehtovuutta vähentämättä, tuoden vain uuden merkityksellisyyden kokemuksen."

Laittelen tähän linkkejä muihin teksteihini, joiden maailmankuva onb tltä suunnalta:
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/05/kaikki-linjaukset-yhteen-sovitettuina.html
 http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/03/tama-paratiisiteoria-on-suojaukseksi.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/03/tunteet-ohjaavat-oikein-maailmassa.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/01/paras-strategia.html

Kai tässä näkemyksessä tunteiden osalta on olennaista se, etten ole lapsena yrittänyt kopioida toisilta tunteita tietyistä asioista ja niin päätynyt näyteltyihin tunteisiin, mielikuvitukseen tai puppuun, vaan on vain ollut tavallisia tunteita omassa arjessani: auts, böö ja jipii jne.
Musiikkiin olen lapsesta asti peilannut omaa elämänkoekmustani tuntevuuden osalta ja yrittänyt oppia musiikista elämänviisautta mutten niin arvostanut uudempia kappaleita, koska niiden näkökulma on vaikuttanut kapeammalta, kuin ei niin taitavan, ei yleiustämistaitoisen ja ei elämänviisaan tekemältä, tai ulkomaalaista musiikkia, joka on vaikuttanut epäviisaammalta kuin suomalainen, vaan perinteisiä suomalaisia lauluja erityisesti: isänmaallisia, luontoaiheisia ja rakkauslauluja, jotka olen kokenut kovin viisaiksi ja kokonaiskuvallisiksi.

* * *
Sibeliuksen musiikista tulin kirjoittaneeksi tuollaisen: http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html

Sana-assosiaatiot eivät ole hyödyllisiä

En tiedä, miten yleinen virhe sana-assosiaatioiden käyttö kuin niissä olisi ideaa, on, mutta kirjoittelen tähän varmuuden vuoksi jotakin suomen kielen sana-assosiaatioista.
Kiinnostus sanojen samankaltaisuuteen ja sana-assosiaatioihin syntyy vieraita kieliä opetellessa, kun joku yrittää hahmottaa, miten sanat liittyvät toisiinsa ja millainen niiden tuoma maailmankuva tai viisaus on. Mutta yleensä nuo ovat pelkkiä ajatusvirheitä tai muualta opitun toistamista tässä yhteydessä.
Suomenkielessä sanojen samankaltaisuudesta kertoo niiden tunnelma ja rytmi, kun taas eritunnelmaiset erirytmiset samat eivtä liity toisiinsa, vaikka niissä olisi samoja äänteitä. Niin esim. kipsin kapsin -ilmauksessa kipsin ja kapsin liittyvät toisiinsa rytmin ja aiheen tunnelman eli kipittämisen vuoksi. Samoin samaa teemee on ilmauksissa "kipin kapin" ja "köpötellä", kun niissä kaikissa alustaa kolahtavat askeleet luovat rytmin, johon sana viittaaja jota on sanan äänneasussa, sanan rytmissä. "Kompastua" on osin sama, kun sanan alun "k":lla jalka tömähtää maahan ja ihminen kompastuu (m-mutta, p-perkule), mutta yrittää sitten pelastaa tilanteen astumalla askeleen. "Askel"-sanalla on eri rytmi, ei kompastuva  vaan alusta luistavasti eteenpäin nouseva ja taal l-kirjaimella astuva.
Sanojen rytmit eivät ole vain kirjaimissa vaan pikemminkin käyttötavan äänensävyissä, puhujan näkövinkkelin viisaudessa. Pikemminkin lauluista ja kulttuurin elämää elämällä, sen elämänviisauksia opiskelemalla saa näistä kiinni. Jo samalla kirjaimella alkavien sanojen huima määrä kertoo, ettei kirjain kerro kaikkea vaan pitää olla rikkaampi hahmotustapa, joka ymmärtää asiat ja elämän, jotta sanojen myötä voisi viisastua. Mutta kun vuosien myötä kertyy elämänkokemusta ja uusia taitoja niin kivahan se on päivittää kokonaisosaamistaan uudelle paremmalle tasolle käyden läpi sit'ä sun tätä mieleen tullutta, mutta eihän viisaus siitä ole peräisin vaan sillä on muut aivan oikeat konkreettiset lähteet.
Ylipäätään minusta on vaikuttanut siltä, että ihastus tai kiinnostus sana-assosiaatioihin on yksi järkevyyden ja mielekkyyden pahimmista tuhoajista, ymmärryksen loppu.

Kiinnostus numeroihin on samantapainen juttu. Sekä sana-assosiaatiot että numerosymboliikka voivat auttaa muistamaan nimiä ym ja lukusarjoja, muta samalla ne sotkevat ajatukset ja vaikuttavat liikaa elämänmenoon.

Numerosymboliikka ei käsittääkseni liity niinkään numeroihin sinällään kuin maailman rakenteisiin, joille on tyypillistä, että niissä on niin ja niin monta osaa. Esim. yksi on ehj, kokonainen tai jonkin kilpailun tai hierargian ensimmäinen. Merkitys tulee siis näiden asioiden merkityksellisyydestä eikä numerosta. Kaksi on tyypillisesti pari, tai toiseksi tullut, mikä monia kiinnostaa siksi, että on paljon väliä sillä kenen pariksi elämässä pääsee tai joutuu. Kaksi voi kanssa olla arkijärkisen hahmotustavan selkeä perusjaottelu, ei liian vaikea. Kolme, jos jotain rakennetaa, on eheä keskeltä ja tasapainoisesti sivuilta molemmin puolin saman verran, kuin tyytyväinen eläin tai ihminen ja siksi tunteille hyvä rakenne, miksi se kai uskonnossakin on tärkeä, mutta tämänkin saa selville maailman ilmiöitä ymmärtämällä, siis elämää elämällä eikä numeroa tuijottaen. Jo puutöiden tekemisen on ihan eri juttu kuin ihan vain numeroiden pyörittely. Kolmeen osaan jakaminen on jonkin tekemisen viemän ajan arvioinnissa hyvä ja luonteva: alku, keskivaiheet ja loppu. Neljä on esim. jotakin taitellessa kätevä rakentelun kannalta mutta elämän kannalta ikävä, kun taitos osuu ikävästi keskelle, missä itse olisi luontevimmin ainakin keskikehon osalta. Viisi liittyy luonnostaa kokemuspiirissä sormien lukumäärään ja tuo siksi mieleen ihmsiten tekemiset, ihmisten viisauden, esim. sivistyneen ajattelun. Kuudessa on kaksi kolmen ryhmää, eli kasi tuntevaa, jolloin se sopii hyvin rakkauteen. Myös kolme kahden ryhmää on hyvä arkijärkisen ajattelun ja tunteiden mukainen rytmitys. Seitsemässä tuntuisi olevan neljän ryhmä ja kolmen ryhmä kuin rakentaessa (4) jotakin, mikä tuo parempaa elämää (3), mikä yleensä on rakentamisen idea. Kahdesassa on neljä osaa jaettu vielä kahtia, mikä tuntuu ajattelussa kätevältä ja rakentamiseen sopivalta mutta aika monimutkaiselta, mikä tuo mieleen kokonaiskuvan. Yhdeksässä on kolme tunteidenmukaista kolmen yksikköä ja se tuo mieleen kauneuden, mikä usein on hyvien elämän kannalta hyvien järjestelyiden piirre, mikä tuo mieleen moraalin ja taidon. Kymmenen tuo mieleen kymmenen sormea ja ihmisyhteiskunnan tavallinen elämän. Isommat luvat ovat hankalampia hahmottaa, vaikka 12 on kyllä kolme kertaa neljä mutten tiedä siitä sen enempää.

Mallista oppimisesta

Tämä on jo aiheen reunamilta, niin kuin viimeaikaiset lisäykseni tähän blogiin, mutta jollain lailla aiheeseen olennaisesti liittyvä kumminkin.

Kun opitaan mallista, esikuvilta, oppikirjoista ja kursseilla tai koulutuksessa, niin on tärkeää säilyttää oma arkijärkinen ymmärryksensä ja oman elämänsä tervehenkisyys, jottei mene lyttyyn ja menetä omaa ymmärrystään suurelta osin, kun matkii liian ytimiään myöten. Tarkoitus olisi viisastua itse eikä lakata elämästä omaa elämäänsä.

Living through a technical form & dance expression

Ehkä tämäkin: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/07/kauniiden-asioiden-tavoittelusta.html

Tuosta videosta, että tuo taito olisi hyvä oppia kaiken elämän varalta, esim. kun koulussa opittu jotenkin pitäisi soveltaa omaan elämään tai liikuntatunnilla luontevien liikkumistapojen löytämiseen sekunti sekunnilta uudelleen. Tai harrastuskursseille osallistuessa oman osaamisen, oman näkemyksen, omien toiveiden ja kurssien ohjeiden yhdistäminen luonnollisella tavalla. Tai jossakin opitun oikean paikan löytäminen oman käytännön maailmankuvan kokonaisuudessa kussakin iässä.

"Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään."

Joillakin mallista oppiminen menee näyttelyksi: opitaan yleisen tason hahmo, muttei sitä, mikä sen merkitys oikeasti on, millainen sen oikeasti pitäisi olla, miten se rakennetaan ja miten siitä saadaan laadultaan kunnollinen. Mutta jos oppii hahmon oikein, niin ilmeisesti pystyy hahmottamaan niin monimutkaisia kokonaisuuksia, eli taidon rakennusosaksi siitä kai on, mutta olisi tärkeää erottaa minkätunnelmainen ko asia oikeasti on: esim. onko nähdyn, kuullun, liikkumisen, tunnelmatajun, tunteiden, tietyntyypisen sosiaalisuuden vai minkä tyypin asia kyseessä. Jos näyttelee jonkin ja haluaisi oppia tekemään nuo asiat ikeasti taitona, niin pitäisi tehdä aivan perustasolla, jonka ymmärtää hyvin ja osaa käytännössä oikein. Siihen sitten lisätä kunnolla ymmärtämiään perusteluja tai edes yksi perustelu kerralla seuraavan taitotason tueksi ja laajentaa taitonsa siihen. Ja sillä tavoin tuon laajempien asioiden hahmotuskykynsä tuella vähitellen rakentaa koko taito, mikä kai yleensä hommaan ryhtyneeltä vie aika lyhyen ajan, esim. pari viikkoa tai jo yhdellä kerralla vaikka vartissa.

Tuon videon ohjeen tapaisia tervehenkisyyden ohjeita on lisää terveiden elämäntapojen ohjeissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .

Jos ja kun tämän blogin ohjeiden avulla onnistuu parantamaan ajattelukykyään ja älyään, niin urakaksi jää maailmankuvan korjaaminen laajemmaksi ja paremmin maailmaa ja elämää ymmärtäväksi, mikä yksinään tai kaverien kanssa pähkäilemällä on iso urakka, mutta mitä auttaa paljon, jos lukee sivistynyttä näkökulmaa käyttäviä kirjoja, joissa ajattelun taso on kyllin hyvä: oppii niin monta ratkaisua, hyvää linjausta elämäss, saa mallia hyvälaatuisesta ajattelusta, oppii ratkaisemaan yhteiskunnallisia ja elämänfilosofisia kysymyksiä, jotka ovat monimutkaisia ja käytännössä tärkeitä sekä hankalia oman elämänkoekmuksen putkinäköisyyden vuoksi ja siksi, että vaativat usein etäännyttämistä ja parhaisiin tärppeihin satsaamista niistä tinkimättä, esim. terveet elämäntavat ja hyvä tahto yhteiskunnan tasolla, tervehenkisyys, kokonaiskuvallisen ajattelun soveltaminen käytännön kysymyksiin, tärkeiden asioiden painotukset, vapaamuotisuus, luontevuus, tunteet maailmankuvassa, uuden ymmärryksen huomioon ottaminen, kun vanha vaatii korjaamista, yms.

Eikö se, että lapsi ajattelee, että aikuisilla, koululla ja eri ammateilla on kullakin jokin kaava, joka pitäisi opetella, tarkoita, että lapsi kykenee hyvin hahmottamaan paljon monimutkaisempia asiakokonaisuuksia kuin ne. Ettei hän alhaalta päin heikommasta taitotasosta käsin tavoita ylemmäs ihan vain jotakin aihepiiristä oppiakseen ja huomaa, että "ahaa nämä voi tehdä näin". Vaan hän suuremmasta taidosta ja taitojen kirjosta käsin valikoi osoitetun ja sen toimivuudesta huolimatta ei pidä sitä ainoana vaihtoehtona saada nuo asiat toimimaan vaan olettaa, että tarvitaan paljon enemmän syitä näkökulman valintaan, olettaa ihmisen pystyvän luonnostaan paljon enempään.

Käännösoikeudet / Translation rights

Tämän blogini saa kääntää muille kielille, samoin sen lyhyen engl. version http://quickerlearning.blogspot.fi ja videoni ajattelukyvyn, älykkyyden, tunteiden yms ja ajattelun yhteyden ja taitojen oppimisesta videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola

Translation of
this blog,
of the blog http://quickerlearning.blogspot.fi and
of the videos about thinking skills, thinking and feelings and increasing skills at http://www.youtube.com/khtervola
to other languages is allowed, also if you morally gain money from it.

Erillisiä huomioita (mm. uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje)

Koulussa on hankalaa se, että vaikka koulunkäynti on tavallaan perusteltua, niin koulun tarkka muoto on jäänyt pikemminkin käytännön järjestelyksi kuin niin hyvin perustelluksi, että oikeuttaisi 9-12 vuotta pakollista koulunkäyntiä.
Koulussa on siis tarkoitus opettaa ihminen ajattelemaan omilla aivoillaan ja tietämään sekä osaamaan monta perustietoa ja -taitoa elämän eri alueilta. Miksi sitten koulu on pakko eikä oman ymmärryksen varassa lähestyttävä asia, jossa olisi joustonvaraa?Ennen kaikkea joustonvaraa tulisi olla niille, joiden ymmärrys on hyvä ja tietoa ja taitoja on ainakin keskiverron verran.
Miksi koulun muoto sitten on pikemminkin kankea kuin ymmärryksenvarainen? Sehän viittaa siihen, että ei olisi suosittu ymmärrystä vaan ulkolukua ja julistamista itse asioiden kustannuksella ja etenkin elämäntaidon kustannuksella. Onko niin, että pitäisi olla useamman muotoisia koulunkäyntitapoja ja koulun asiasisältöjä: nykyisenlainen heikommille ja hikipingoille ts. nykyisenkaltaista hakeville ja toisaalta ajallisesti lyhyempi, ytimekkäämpi, syvällisempi, taidoissa korkeampaan laatuun yltävä niille, joilla on enemmän ymmärrystä ?

Lahjoja voi oppia mallista: As one is social, one should pay attention to the soicial influence that one gets about the other person's ways of moving and ways to do things and try to via them understand, like is natural for humans and animals, the mode (eyes, hearing, thinking, memory, body coordination, emotions, atmospheres, social things,...) and way (rhythm, structure,...) of doing. Via learning these balances of divisions of attention and effort one can learn the ways of doing of the other person and so her/his  talents and skills. By making a combination of these two ways to live, one's own and that of the other person, by using the unified understanding of both, one can combine the good sides of both and leave those bad sides away for which the other one has strengths to replace them with.  
Jos tämän oppimistavan oppisivat ne, joiden ymmärrys on kovin koulumainen, ja soveltaisivat sitä myös omien tekemistensä ja omien yritelmiensä hahmottamiseen, niin syntyisikö siitä yhdessä ajattelukurssista opitun ajattelutavan kanssa se arkijärki ja sosiaalinen silmä, joiden puute heidän ymmärrystään on jäänyt rajoittamaan?

Jos koulunkäyntiin tuntuu jumiutuvan, urautuvan enemmän kuin olisi aihetta, enemmän kuin itselle on luontaista, tarkoittaa sellainen jumiutuminen yleensä sitä, että kouluasia on tavallaan järkevää, mielekästä mutta sovitettu paljon tyhmemmille kuin mitä itse olet. Niinpä sitä rtehdään hitaammin, isompia määriä kuin mitä sellaisissa itse harjoitusta tarvitsisit ja mielekkyyksiä on vähemmän eivätkä ne ole niin syvällisiä. Luultavasti käsittelisit aiheita myös monipuolisemmin ja mielenkiintoisesta aiheesta toiseen polveillen, koska kapasiteettisi riittäisi sellaiseen eikä asia kävisi liian monimutkaiseksi tai liian vaikeaksi vaan olisi pikemminkin arkielämän mielekkyyksien tapaista käsitellä asioita niin eivätkä silloinkaan perusajatuskulut, perusjärkevyys jäisi hämäräksi kuten ajattelutaidoiltaan heikommille helposti käy.

Miten tunteita voi käyttää ajattelun tukena (engl.) http://aboutmytexts.blogspot.fi/2015/08/feelings-have-it-right.html

Heinäkuussa ei tee mieli lukea, kun on helle, loma ja luonnon kukkeuden viisautta, loman ja luonnollisen tervehenkisen elämän myötä jotakin muuta suurta viisautta elämässä, sellaista, mikä kantaa sitten lopun vuotta. Kävin heinä-elokuun vaihteessa kirjastossa mutta hämmästyksekseni en lainannut mitään, kun jotenkin kesä tuntui viisaammalta. Nyt elokuun puolivälissä koulujen alkaessa on vielä sama olo: en käpertyisi sisälle kirjojen pariin vaan nauttisin siitä, mitä kesää vielä on. Tulee mieleen, että kuuluuko lastenkaan nyt jo lukea vai vasta parin viikon päästä tai sinne päin? Mitä, jos koulut alkaisivat vasta syyskuun toisella viikolla, olisiko se jo kirjojen aikaa? Jos tämän blogin ajattelukurssilla ja älynkohotusohjeilla voi nopeuttaa oppimista, niin luoko se mahdollisen tien lyhentää koulun syyslukukautta esim. kolmella viikolla alusta? Mitä se vaatisi? Mikä sen eteen voisi tehdä?

Se, ettei poikkeuksia sallita hyvästä syystäkään, viittaa siihen, että poikkeusten tarve on niin huutava, että lähes kaikki valitsisivat hyvin perustellusti poikkeuksen, jos sellainen olisi mahdollinen, ja liian urautuneen opettajan kapasiteetti ei riittäisi sellaisen vapaamuotoisuuden kanssa mukavasti selviytymiseen. Mutta se ei kelpaa syyksi kieltää poikkeuksia vaan vaadittaisiin lisää työtä, ideoita, hyviä käytännön järjestelyitä, jotta olosuhteiden ja varteenotettavien asiuanhaarojen mukaan koulua voitaisiin muokata, niin lajemmin kuin yksilöllisestikin. Olennaista on, jos muokkausmahdollisuuksia on, etteivät ne kuluisi parhaiten viihtyvien oppilaiden lisäviihtyvyydeksi vaan pikemminkin epäkohtia korjaamaan, ja että jos iso lössi valitsisi jonkin uuden vaihtoehdon, niin sabotointitarkoituksessa sen valitsevat (kouluun tyytyväiset) karsittaisiin pois niistä, jotka saavat sen valita. Jos ideana on tuoda tervettä järkeä lisää järjestelyihin, koulupakkoon, niin silloin juuri erot oppilaiden välillä olis tarpeen huomioida, esim. ovatko vanhemmat koulun ihailijoita vai ihan muista asioista kiinnostuneita, sillä koulupakko koko ajan vuorokauden ympäri on rankempi ja mielettömämåi kuin koulupakkoa vain koulutunneilla. Minkä verran loppujen lopuksi kukin koulua tarvitsee, voisiko kullekin pakollisen tuntimäärän valita sen mukaan eikä sen mukaan, että joku muu tarvitsee koulua?

Tämä aihe näyttäisi jollain tavalla aukeavan, jos kirjoittaa siitä, millaisia instituutiot yleensä ovat, mitä käy kun eritasoiset ihmiset puuhaavat yhdessä, esim. opettaja, joka aikanaan oli aika hidasoppinen, ja lapset, jotka oppivat kyllä hyvin mutta kaipaisivat lisää sisältöä elämäänsä. Siihen kirjoitteluun tarvitaan elämänkokemusta, jotta yksittäistapausten sijaan näkee koko ilmiön ja reitit, joita pitkin siihen liittyävät ongelmat yleensä ratkeavat. Voisi toivoa, että vanhempi väki, kenties nelikymppisistä ylöspäin mutta etenkin vanhukset, voisivat ratkoa koulua paremmaksi ja etenkin lasten ja nuorten elämiä paremmiksi käyttämällä omaa varsin varmaa ymmärrystään tavallisista ilmiöistä esim. työelämässä ja työelämän ongelmien ratkomisesta ja soveltaa niitäs inne, missä väki on nuorta ja systeemit jumiutuneita. Omissa silmissäni näyttäisi siltä, että sen sijaan, että luokittelisi kaikki ihan samaan, täytyisi luoda edes muutama hyvin valittu ryhmä, joille järjestää hyvä elämä, antamatta yhden lokeron sotkea toisen mahdollisuuksia. Niin kuin pojat ja miehet ovat usein tyytyväisiä miehenmalliseen elämään, puolustavat sitä muita näkemyksiä vastaan, niin tarvittaisiin ihan vain viihtyvyyden ja naisten mielekkyyksien perusteella valittuja naisenmallisia lokeroita naisille ja tytöille, joissa voisi olla tyytyväinen ja aikaan saava, elää mielekästä itselleen sopivaa elämää. Vastaavasti koululaisille kai pari tai muutama kyllin hyvällä ymmärryksellä valittua lokeroa voisi setviä koulun ongelmia paljon. Esim. akateemisesti suuntautuneiden vanhempien lapset pitäsi huomata kouluprässissä kotonakin oleviksi, ja tytöille ja pojille mukavuuden ja taitotason kannalta erilaiset asiat sopiviksi, esim. tunneviisaus vai urautuneisuus.

(Koirani Banjo on erityisen opetettu, ks. http://lukevatkoirat.blogspot.fi ja http://www.youtube.com/khtervola videot lukutaitoisesta koiranpennusta (joka tosin on toinen koirani). Tänään 13.8.2015 aamupäivällä se tuntui tuumivan, että koirille sopisi kolmen vuoden koulu. Mietin, ettei ole niin varmaa, mikä eläimille sopisi ja onko koulu kyllin hyvä. Niinpä, kun sen on ollut tapana päivisin lojua hereillä, laitoin lasten tietokirjan yhden aukeaman sen eteen ja niin se oli "koulussa" summittain arvioiden 45min yhtä aukeamaa katsoen. Sitten oli vartin tauko ja toinen aukeama eri aiheesta 45min, sitten ruokatauko ja menimme kävelylle. Se näytti aluksi kiinnostuneelta kirjasta niin kuin se yleensä on fiksuun tapaan ollut. Sitten se minuutin tai parin jälkeen kyllästyi ja lopputulos parista tunnista "koulua" oli, että se meni ihmistapaan tyhmäksi. Selvää on, ettei koirille kannata ihmismallista koulua haikailla. Onko koulun muoto siis syy ihmisten tyhmyyteen? Pitäisikö olla pikemminkin sentyylistä, kun omin päin vapaa-ajalla kuulee asioista ja se synnyttää kipinän, on enemmän hereillä ja viisaammin ajatteleva, maailman menosta positiivisesti kiinnostunut, omin päin tutkimusretkille uusiin aiheisiin lähtevä. Jo sekin oli parempi tuo minuutti tai kaksi eikä 45min.)

Kun ei ollut kokemusta kaupungeissa asumisesta ja kun tehtaat olivat uusi asia, haluttiin kolu, joka opettaisi tehtaiden, rakentelun yms ajattelutavat ja päätiedot. Mutta nyt on kaupungeissa asuttu jo pitkään ja lähes jokainen vanhempi osaa selittää  lapselleen jotakin tehtaista, autoista ja rakentamisesta, niissä käytetyist ajattelutavoista. Ollaan siis tuon alkuvaiheen ohi jo, mutta silti edelleen on sama koulu. Kai oppimäärää pitäisi uudistaa, opettaa muunkinlaisia taitoja ja ei niin paljoa rakentelun perusvinkkeliä. Esim. sosiaalisia taitoja ja yhteisönä toimimista, tietokoneiden kanssa viisaasti eikä tietokoneita matkien, globalisaatioon liittyviä kommunikaatiotaitoja, kulttuurierojen ymmärtämistä, suomalaisten hyvien puolien varjelemista esim. toisten ilmastojen vaikutteita vastaan, ym.
Tällainen oppisisältöjen uudistus on eri juttu kuin opetustavan uudistus, jota sitäkin kaipaa. Koulun tyypilliset piirteet ja koulua ihannoivien tyypilliset piirteet tuntuvat tulevan pitkälti siitä, että koulussa käytetään paljon aikaa per asia, toistamiseen kuluu aikaa ja vaivaa kovin paljon. Samoin koulu on pakkopulla muun elämän kustannuksella ja niin muun elämän taidot eivät saa kyllin tilaa.

Löperyys kesäloman jälkeen johtuu helteestä ja helteen tuomista tottumuksista, kun taas viileys tuo mukanaan tarkkuuden.
Kesäloman jälkeen on opiilailla rikkaampia hahmotustapoja ja elämänlaatua, joita ei raaskisi hukata. Muut tekemiset parantavat kapasiteettia koulun ja työn tarpeisiin: http://workandfreetime.blogspot.fi
Urautuneisuudesta osa on sitä, etteivät päivän kuviot salli muuta tekemistä, muita rytmityksiä ja tekemisentapoja, jotka siksi karsiutuvat pois, ja yksipuoliseen elämään uupuu helpo

Käsitelläänköhän joissakin opettajien opettajankoulutusta varten lukemissa oppikirjoissa koulun tarpeellisuutta liian motivoiden, oppilaiden ja oppilaiden vanhempien omista kokemuksista ja näkemyksistä riippumattomalla tavalla, kuin koulu olisi oppimista elämää varten ylipäätään eikä tietyn tyypin tideon ulkolukua, joka ei noin suuressa määrin ole perusteltua ja joka haittaa muiden elämäntaitojen kehitystä?

"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."

Jos jollakin on ihan koulutyylinen pää ja muuten tuottaa hölynpölyä, niin oliko liiaksi vapaalla vapaa-aikanaan, yrittikö ollenkaan kehittyä taidoissa ja ymmärryksessä muuten kuin koulun avulla? Sanoivatko äiti ja isä ollenkaan tavallisesti, että "katso, niin opit, miten se menee", "kokeile ja valitse se, mikä toimii parhaiten", "koko ajan kannattaa yrittää oppia uutta. On hyvä, että on monenlaisia taitoja, muutakin kuin koulua.", "Katsoitko, miten hän teki? Mikä siinä on jujuna? Mikä on hänen lahjakkuutensa salaisuus tässä asiassa?" yms vapaa-ajalla?

Uusavuttomuudesta ja käytännön taidoista. Katselin tässä lehdestä, kun vanhempi pariskunta oli rakennuttanut talon ja se oli osin epäonnistunut ja osin oli tehty toisaalta ekakertalaisen tavalla mietittyjä ratkaisuja ja toisaalta ei osattu ottaa huomioon, miten talossa sitten elettäisiin ja mikä olisi paras ratkaisu mihinkin. Eli olivat olleet uusavuttomia ja mm hirsiseinien hirsien päistä puuttuivat lovet, joiden avulla ne perinteisetsi on pidettyu paikoillaan, ja oli vain hirret ladotti päällekäin ja viereikkäin ilman tuentaa, mikä teki talosta romahtavan korttitalon tyyppisen.
Eli miten oppia laatua uusissa aihepiireissä? Uusavuttomuutta syntyy kun esim. työn ohessa vbähän selailee tai yrittää työn tapaisesti tutustua uuteen aihepiiriin olematta sen henkinen, olematta sen tavoille, sen tottumuksiin, ideaaleihin ja sen ammattilaisten ansioihin sovittautunut, ne haaveikseen ja käytännön tavoitteikseen ottanut. Jotta tuollaisessa onnistuisi, olisi haaveiltava paljon: millainen on hyvä talo, miksi se on hyvä asua, mitä kiehtovaa, mitä mukavaa, mitä käytännöllistä pitkin vuotta, millaisissa taloissa sellaisia on malliksi, ketkä ovat niitä rakentaneet mihin tapaan, mitä ratkaisuja niissä on tehty ja miksi, millä tavoin, mitkä ovat aihepiirin perustaitoja, perusrealiteetteja, mitkä rakenneosasia, vankan osaamisen alueita, miksi osattava mitäkin, miten haaveina olevia juttuja rakennetaan (ks. ajattelukurssini) osista, joita tavallisesti käytetään ja joista paljon hyvää kokemusta on, miksi juuri niitä käytettävä,  mitä useampia vaatimuksia osien on täytettävä esim. eri tilojen, mitä tavallisimpia virheitä on ja minkä henkisellä asenteella ne vältetään, osaanko näin suunnitella sellaisen jonka kanssa on hyvä elää, johon perustaa hyvää elämää ja arjen toimivuutta, viihtyvyyttä terveyttä, osaanko ne käytännössä toteuttaa ja onko siihen mahdollisuus?
Tuohon kirjoitin lisäyksen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html "Siis opeteltava perustaidot kunnolla, harrastettava alaa vuosia ja aloitettava pienistä, joihin satsaa tosissaan, vain onnistumiset hyväksyen, eikä luotettava liiaksi epäselvään kommunikaatioon myyjien ym ammattilaisten kanssa, kun myöntelevät ollakseen asiakaspalvelijoita, eivät koska asia olisi niin, vaan koska eivät osaa ymmärtää, mikei asiakas lue alan peruskirjallisuutta ja esitteitä, opettele niiden asit kunnolla ja seikkaperäisesti, kriittisyyttä tavanomaisesta poikkeavia vaihtoehtoja kohtaan unohtamatta."

"Karttamainen hahmotus on kovin tärkeä objektiivisen ajattelun kyvylle, joten autoilijan puolesta suunnistava navigaattori voi olla objektiivisuudelle tuhoisa, samoin tietokoneen ajama automaattiauto." http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
"In the old times women were thought irrational and without a sense of space while men were good with maps and concretical observations and objective thinking. At those times men drove but women did not have a driver's lisence, they just sat without a proper sense of where they were going and a sense of distance, routes etc. Nowadays women too drive, almost all women have a driver's lisence in Finland and women also have a good clear head with good quality objective thinking, with no problem with maps and directions. In computer guided car all would be like passengers, so all would lose their objectively correct common sense. That is a major disaster, economically catastrophic tothe nation's economy. " http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2016/04/computer-guided-cars-shouldnt-be-made.html 

Eri lähestymistapojen kokoaminen yhteen

Jos lukee vanhan ajan kirjotuksia tai katselee vanhoja suomalaisia maalauksia, niin niissä on paatosta ja eheyttä, jota nykyaikana puuttuu. Tunteet kytkevät ymmärryksen tuon ymmärryksen valossa mielekkäisiin tekoihin, joten tunteet eivät ole ylimääräisiä vaan tarpeen, mielekkään parhaan ymmärryksen mukaisen toiminnan kannalta välttämättömiä. Tunteet eivät siis ole ylimääräisiä vaan niitä tarvittaisiin edelleen. Ne tekisivät ymmärryksen paremmaksi.
Jos nykyihmisen objektiivinen ajattelukyky on usein parempi kuin menneinä aikoina, niin mihin tuo tunteva syvällisemmin ymmärtävä osuus katosi? Ennen oli eheä maailmankuva ja sen mukainen elämäntapa. Nykyisin ovat eri ryhmät tekemisissä keskenään enemmän kuin aiemmin. Kuulemme perusteluita, jotka liittyvät eri kokoluokkiin ja eri osaamisen tasoihin, erilaisen ymmärryksen määrän tuomiin arvoihin ja eri kiinnostuksenkohteisiin. Jollei näitä yhdistä yhdeksi kokonaiskuvaksi, josta siis yleensä keskusteluissa tarkastellaan vain jotakin yhtä osaa, niin tietämys ja ymmärryskin sirpaloituu. Mutta jos jokaisen pertustelun tai ainakin näkemyksen luokittelee sen mukaan, mitä kaikkea siinä on ymmärretty, miten laaja alue huolehdittu hyvälle tolalle miten monen asian kannalta ja mitä elämänaloja niin tehdessä on osattu huolehtia hyvälle tolalle, niin perusteluista muodostuu yksi kokonaiskuva, jossa eri arvot ja tekemiset saavat paikkansa kokonaisuudessa: jotkin ovat vain välineitä jonkin tietyn tavoitteen saavuttamiseen ja jotkin monen asiaan kuntoon huolegtimista vaativia kokonaisuuden tason ideaaleja, jotkin tarkkoja ja jotkin summittaisia, jotkin kattavia ja jotkin vain yhden yksittäisen kohdan huomaavia. Eheytyisikö näin maailmankuva, taju siitä, mikä on minkin arvon ja osaamisen tason paikka kokonaisuudessa ja mitä mm vapaus edellyttää?

Vanhenemisen vaikutus ajattelukykyyn ja taitoihin

Vielä 20. ikävuoden jälkeen ja koko elämänsä ihmiset saavat jatkuvasti harjoitusta elämänsä eri osa-alueilla ja oppivat jatkuvasti lisää. Heidän yleinen taitotasonsa kasvaa ja sitä myöten tehtävät, joita vastaan tulee, sujuvat helpommin. Niinpä he laiskistuvat ja eivät viitsi pikkujutuissa yrittää parastaan vaan vasta sitten, jos huomaavat tehtävän olevan tärkeä omasta mielestään. Niinpä he tekevät entistä enemmän pikkuvirheitä, huolimattomuusvirheitä ja laiminlyöntejäa kyllästyvät helpommin. (Halu valita itse ammatillinen ja muu suuntautumisensa eikä aina tipahtaa takaisin vanhaan koululokeroon, tuo näitä myös.) He myös jatkuvasti pärjäävät sen verran paremmin, että muuttuvat mukavuudenhaluisemmiksi ja tyyli myös usein pehmenee neljänkymmenen tienoilla, osin jo liki kolmekymppisenä. Tyyli myös tunteenomaistuu, koska tunteidenkin asettamia tavoitteita (mm ajattelussa ja elämänviisaudessa sekä tekemisentavoissa) oppii toteuttamaan paremmin iän myötä, vaikkei kaikkia elinolosuhteita osaisikaan hallita.
Vanhemmalla iällä monet liikkuvat vähemmän. Juoksupyrähdys bussiin tienvarren heiniä katsellen avaa silmät paljon tarkemmiksi ja niin kuvallinen ajattelu sujuu ongelmitta. Vanhemmalta väeltä jää usein täm reippaan vikkelän liikunnan tuoma näön tarkentuminen pois ja niin ajattelu voi sumuistua kuin flunssaisella pöhnäisen hitaasti liikkuvalla, vaikka sen perustaitotaso on paljon korkealaatuisempi kuin samalla ihmisellä nuorena. Myös käytännön tekemisten vähyys voi aiheuttaa samantapaisen puutteen osaamisessa sekä käytännön asioihin, esim. muiden ammatteihin, liittyvässä asiakeskustelussa, jos alkeistehtäviä on liian vähän tai ne tehdään liian ajatellusti eikä perustekemiseen upoten sen aikaa mitä se nyt kulloinkin viekään.

Iän ja kokemuksen myötä taitoja oppii lisää, mutta täysin käyttämättömät taidot voivat ruostua. Myös myöhemmällä iällä ihmisillä on suuria eroja taitotasoissa. Joku voi olla uraputkessa tyhmistynyt ja toinen monipuolisesti itseään harjaannuttanut ja uusiin elämänalueisiin tutustunut. Vanhemmalla iällä taide ja uskonto kasvattavata ajattelunkin taitotasoa, mutta toimivat paremmin osa-aikaisina harrastuksina elämän tason nostajina kuin kaiken muun korvikkeina, sillä elämän monipuolisuus, sen kokemuksellinen ym rikkaus tuo kosketusta elämään ja monipuolisia virikkeitä, harjaannusta, uusia lähestymistapoja. Hyvämitta osaamiselle on kai, mitä ottaa annettuna ja miten hyvälaatuisilta tahoilta ja mitä osaa hyvin itse ja huolehtii itse muillekin. Aina ei silmä erota, miten taitava kukin on, vaan tarvitaan jonkinlaisia osaamisen hierargioita sekä tajua siitä, millaisia ovat taitavimpien huolimattomuusvirheet ja miten niitä paikata tai välttää.

Varoitus liian koulunkäynnin ansasta

Tämän blogin ideana on nopeuttaa kouluoppimista niin, että säästyy aikaa ja koulu kevenee.
Mutta moni opettaja, koulusta pitävä vanhempi ja ihan vain urautunut tai lauman mukana menevä aikuinen haluaisi varmaan kokeilla, voisiko näin lukea yhden vuoden aikana enemmän, jos yrittäisi. Silloin peruskoulun koko oppimäärän saisi luettua loppuun aiemmin ja niin oppilas kenties olisi saatu uskomaan, että sitten on lomaa, mutta vanhja latujaa kulkeva aikuinen ympäristö tuumisi, että hyvin meni, nyt sitten lukioon, vaikka ppilas itse olisi pitänyt ammattikulua kivana vaihtoehtona, ja niin enemmän kerralla lukiessa koulu ei kevenisi vaan muuttuisi raskaammaksi, kun opiskeltavaa asiaa tulisi lisää saman verran kun aikaa on säästetty.
Mutta jos opiskeltavan asian jaksottaisi viikoittain ja voitetun ajan antaisi lomaa het samalla viikolla käyttäen sen väljästi opettajan valvomana kaikenlaiseen mukavaan ja elämäntaitoja antavaan, esim. talleilla pyörimiseen, musiikin harrastamiseen ym. kivaan ja elämäntaitoja tuovaan, niin koulu kevenisi ja muuttuisi mielekkäämmäksi, elämäntaitoja antavammaksi, enemmän oppilaiden kaipaaman kaltaiseksi. Katso siitä muutama merkintä sitten kohta "Käytännön vinkki"!

Englanninkielinen versio tästä blogista

Hei, Jos haluatte suositella tätä ideaa ulkomaillekin, edes jonnekin, niin laadin paljon lyhyemmän englanninkielisen version tästä blogista: http://quickerlearning.blogspot.fi/ .
Ainakin nykyisellään siinä on lähinnä kunnollinen englanninkielinen käännökseni tämän blogin ajattelukurssista ja linkki videokanavalleni http://www.youtube.com/khtervola jossa älykkyyden kohottamisen ohjeita satoja soittolistoilla Increasing intelligence, Rationality of feelings ja Masterful skill.
(Jos joku haluaa kääntää ajattelukurssini jollekin muulle kielelle, niin käännöksessä olisi varottava kurssin manitsemia ajatteluvirheitä.)
Mainitsin haaveen kevyemmästä koulusta blogin nimessä ja ajattelukurssin alkutekstissä. Kiva olisi, jos tästä mahdollisuudesta pääsisi ulkomaillakin osalliseksi... :)!

Moraali ja sosiaaliset taidot

Moraali on pitkälti kiinni siitä, käyttääkö yleensä maisamakatsetta, jolloin jonkinlainen kokonaiskuva tulee ajattelussakin mukaan luonnostaan. Oma kokonaiskuvani ei ole kovin kummoinen: ajattelen maailmaa pallokarttana ja siinä se, arkijärki apuna ilman sosiaalisia koukeroita. Lisäksi käytän yleensä  myös maailman kokoluokan asioissa arkijärkistä vertailua terve ja vahva versus rikkinäinen ja heikko.
Moraalittomuus sen sijaan on yleensä seurausta insinöörityöhön tähtäävien harjotteiden tekemisestä muiden aihepiirien asioissa, esim. sosiaalisissa suhteissa, maailmankuvassa ja arjen tilanteissa. Insinööritaidoissa kehittyy parhaiten insinöörialojen oppikirjoja opiskelemalla (Ne vaativat työtä eivätkä vuosikausien etukäteisharjoittelua.) ja muu elämä koukeroineen on parasta jättää kokonaiskuvallisen arkijärjen heiniksi.
Sosiaalisissa suhteissa kehittyy luonnon kauneuden ihailemisen ja säännön "Elele ja anna toisten elellä!" noudattamisen myötä. Lue niistä blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi alusta, vaikkei se kyllä ole niin hyvin kirjoitettu. Lue sieltä myös englanninkielinen linkki Build a perfect relationship http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html
Moraalin oppimisesta lisää blogissani http://healthilymoral.blogspot.fi .

TÄRKEÄ! LUE TÄMÄ!: Kaytannon vinkki

Radio Suomessa oli eilen juttua jostakin koulusta, jonka esimerkki sopisi varmaankin malliksi tahankin. Opettaja antoi luokalle viikon alussa tiedon silla viikolla luettavista asioista, kenties opetti siita osan ja oppilaat opiskelivat pitkalti omin pain. Kun urakan sai valmiiksi, sai loppuajan puuhata taiteen, urheilun, kasitoiden tms. parissa esim. urheilunaytosta varten harjoitellen. Ja haastateltu oppilas (poika) sanoi, etta niin jai puolet viikosta noita omia juttuja.
Sehan siina on hyva, etta jos noin ei onnistukaan, niin ei olla montaa paivaa opiskeluaikaa menetetty. Ja jos taas onnistutaan, niin moinen koulu sopii edelleen vanhoihin kuvioihin. Minun korviini kuulosti hyvalta tavalta aloittaa taman pikakouluhaaveen kanssa.
En kuullut ohjelman alkua, joten en tieda, mika koulu oli kyseessa ja oliko ohjelma Etela/Savon radion vai valtakunnallinen. Tyylista paatellen olisi voinut olla taaltapain, vaikkapa Rantasalmen koulu, mutta se on vain arvaus. Sinne kylla kirjoittelin tasta blogista...
Ohjelman opettaja oli vanha kokenut naisopettaja ja haastateltu oppilas vaikutti osaavaiselta.

Tuossa tuo, mita Rantasalmelle lahetin,
"Ajattelukurssi ja älyn kehittämisen ohjeita

Hyvä ajattelukyky helpolla: http://pikakoulu.blogspot.fi .
Kokeilisitteko ja suosittelisitte muillekin, jos toimii?
 Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna"
- Olisi kiva, jos muutkin jaksaisivat ajaa tata asiaa eteenpain. Olennaista on ehdottaa sellaisia parannuksia, jotka ovat tavallisten kaytantojen valossa perusteltuja ja helppo toteuttaa, esim. ajattelukurssin ottaminen mukaan kouluopetukseen,, niin ne vievat asioita helpommin eteenpain kuin kaukaisempien tavotteiden mukaan tekemiset jasentaen. Mutta oppilaiden kannalta tosi on haaveiden tasollakin paljon valia.

Tassa ei siis ole kyseessa koulun oppimaaran uudistaminen tai karsiminen vaan tunnin tai kaksi vieva lisays tavalliseen opetukseen eli ajattelukurssi opiskeltavaksi ja lisaksi joitakin alynkohotusohjeita. Nain autettaisiin saavuttamaan koulun tavoitetta opettaa hyva omilla aivoillaan ajattelun taito, seka nopeutettaisiin ja parannettaisiin oppimista koulussa. Jos nopeutus vaikuttaa suurelta, voisi kokeilla esim. taman blogimerkinnan viikko kerrallaan opiskelua vapaamman urheilu- tms naytoksen valmistelunajan palkintoineen.

Ajattelukyvyn oppiminen ja viheralueet

Ajattelukyvyn perustana n'ytt'' olevan k'yt'nn;n el'm' aistit auki. Erityisen edullista on saada paljon n'k;aistivirikkeit', mihin luonnon monimutkaisten rakenteitten ja variaatioiden rikkaus on paras ja mihin juuri luonnon kauneus avaa aistit ja herkist'' muistin niin, ett' harjaantuu parhaiten. Mutta on my;s t'rke'' pelk'n kuvan sijasta kokea konkreettisesti, ett' t'ss' se luonto on, ja siihen liikkuminen ja tuntoaisti ovat parhaat. Tasaisen tien sijasta pit'isi olla mahdollisuus kulkea polkua, jolloin silm't katsovat luonnon kauneutta ja keho pelaa yhteen havaintojen kanssa paljon paremmin kuin jos kroppa kulkee tasaista polkua tai tiet' mutta vain silm't katsovat maisemaa. Siksi olisi hyv', jos olisi ep'tasaisia mutta kauniin rakenteisia luonnon keskell' kulkevia polkuja ja reittej' esim. rantakallioilla. Juuria, kallioita, kiemurtelevia polkuja, matalalla kasvavia suuria oksia, tielle kaartuvia heini', parempi n'k;ala jostain, minne joutuu hiukan kiert'm''n kauniiden puiden v'list' yms.

http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/09/viheralueiden-suunnittelusta.html

Koulunkäynnin vaikutuksista elämäntaitoihin

Lapsi on kouluun pakotettuna monta tuntia vuorokaudesta. Silloin hän on koko ajan käskettynä: "Opiskele nämä, lue tuo, tee nuo tehtävät." ja vapaa-aikanakin tentattuna, että osaathan sinä ne nyt. Lapsi siis pakotetaan keskittymään koko ajan koulunkäyntiin, vapaa-ajankin olemaan koulunkäyntiin vrittäytyneenä. Se tietenkin on poissa kyvystä oppia muuta ja ylipäätään tehdä muuta täysipainoisesti keskittyen. Moisiesta keskittynesyydestä seuraa lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten teoreettisemmin suuntautuneen näköinen ulkonäkö, ulkoaluetumman oloinen, ja siis myös sellainen elämäntapa, jossa koulu on erityisesti painotettuna ja muu jäänyt sen alla lyttyyn. Tästä seuraa muiden taitojen heikkous, jonkinlainen uusavuttomuus. Muistn heikkous lisää keskittymisen pakkoa, kun saman perspektiivn asiat on helpompi muistaa kuin ihan jonkin aivan erilaisen. Tästä tetenkin seuraa, että lähestymisentapa asioihin on turhan paljon jumiutunut paikoilleen: koetetaan aina samoja palasia samaan tapaan, ja jos ne eivät sovi, niin ollaan ihan pulassa. Jos siis vanhemmat vaativat oulusuoriutumista eivätkä opettajat vain, niin kouluun keskittymisestä vapaa-ajalla seuraa elämäntaitojen heikkous, kaikenlaisten muiden elämänalojen osaamattomuus. Tähän varmaan auttaisi, jos ei olisi läksyjä.

Pojat ja armeija

Pojille opetetaan jo pienestä pitäen, että miehet käyvät armeijan - ja naiset eivät vaan synnyttävät ja isolta osin hoitavat lapset, mikä myös vie vuoden heidän työelämästään. Nuorissa pojissa tämä synnyttää kysymyksen: Miksi miehen saa tappaa? Ja miksi naista ei? Tähän on yleensä kaksi vastausta. Ensinnäkin pidetään epätodennäköisenä, että miehet koskaan joutuisivat sotaan ja taisteluihin, jolloin nuori mies vain menettää yhden vuoden varusmiespalveluksessa muttei ole kuoleman eikä vammautumisen vaarassa. Toisekseen pojat ja miehet miettivät paljon armeijaa. Koska he eivät tee sitä taitavasti maansa eduksi vaan tappelevaisesti, mistä aiheutuu iso osa yhteiskunnan epäsosiaalisuuden tyyppisistä ongelmista, niin katsotaan paremmaksi, jos he, jotak tappelevat ja sodat aiheuttavat mm. kollektiivisen mieskäsityksensä avulla, niin nuo epäsosiaaliset ihmiset myös kantaisivat sodista vastuun: tappelisivat, kun ovat kerran tappeluun itse asiat johtaneet. Ehkä silloin he oppisivat realismia ja etukäteissuunnittelua, jotak tuovat rauhan ajan vastuuntuntoisen yhteiskunnan toiminnasta huolehtivan käytöksen. Ja naiset siis eivät kävisi armeijaa, koska ovat vastuuntuntoisia luonteita jo ilman, että kuolemalla uhkaa ja sitä vuoden verran laittaa miettimään, että halusinko sotaan, haluanko kuolla, onko muita vaihtoehtoja, satsaisinko niihin.
Miksi sitten armeijan varjolla opetetaan mitäopeteta? Ruodussa marssiminen ei ole suomalaista, käskyjen noudattaminen tai änkä vänkä noudattamatta jättäminen ei ole suomalaista vaan ZSuomi on demokratia, keskustelemalla asiat hoitava. Vain tyhmät joudutaan komentelemalla saamaan hommiin. Jos ymmärrystä karttuu lisää, voi osallistua keskusteluun. Sota on suuri voimainponnistus. Se ei ole komentamalla tehtävä, että kuolepa nyt, vaan suuremman vaaran tprjumiseksi tarpeen ja siinä se nojaa lähinnä sosiaaliseen silmään ja vieraiden kulttuurien ymmärtämiseen: kuka olisi reilu vallan päällä ja kuka ei, kuka kuuntelee suomalaisia ja kuka on paskapää kusiaivo. Perinteisesti maat eivät ole tulleet niin hyvin juttuun, että toisen vallan alla olisi ollut mahdollista elää, vaan on ollut pienempi paha sotia. Sitä paitsi terve järki vaatii itsepuolustustaitoja. Siksi jopa keskusteltaessa puolustuskykyinen tai ainakin puolustautua yrittävä maa on paljon paremmassa asemassa kuin arkeijaton tai liian pasifistinen. Yleensä ajatellaan, että se perustaityotaso, joka tuo menestyksen elämässä, osaltaan auttaa myös armeijassa.
Miesten heikko toimintakyky liittyy jäykkään kehonkuvaan ja miehekkään näyttelemiseen sekä rakentelun ottamiseen identiteetin osaksi. Parempi olisi olla urheilullinen ja monessa osaavainen, oli se minkä näköistä vain.

Sosiaalista strategiaa naisten perinteiseen tapaan

Tunnelmataju paranaa, kun on eläväisellä tavalla rento keho ja luonnolliset reaktiot eikä näyttele eikä tavoittele mitään kaavaa.
Tunnelmatajullaan voi ryhmässä havaita kuikin ryhmän jäsenen ja muut tuttunsa. Kukin elämänalua näkyy omantunnelmaisenaan ihmisen olemuksen tyypillisessä tunnelmassa ja tuon elämänalueen tyypilliset sattumukset näkyvät omantunnelmaisinaan myös. Kunkin tunnelman osan voi analysoida rakenteeltaan: miten paljon saatu aikaan, mihin tyylin, millaisin sattumuksin ja minkä suuruisin kokonaisuuksin. Taitavammista voi ottaa mallia ja kunkin sosiaalisen pärjäävyyden analysoida sen perusteella, miten suuria rakenteisia kokonaisuuksia hän yhteisössä tukee ja miten paljon vihamielisyyttä saa tyypillisellä strategiallaan osakseen: ne jotka liittoutuvat monen toiveiden kanssa, saavat teoilleen ja elämälleen monelta tukea, kun taas vihamiehiä hankkivat saavat takkiinsa. Esim. kaikkien toiveiden kanssa liittoutuminen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella saa yhteiselämän sujumaan ja yhteisön toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla myös talopudelliselta kannalta katsottuna.

Ketkä ovat taitavia

Suomenkieliset suomalaiset ovat usein kokonaiskuvallisen arkijärkensä ja myötäelävän sosiaalisen silmänsä sekä kansalaisyhteiskunnan toiminnan ymmärtämisen osalta fiksuja muihin kansoihin verrattuna.
Monet naiset ovat fiksuja ja elämää ymmärtäviä.
Taiteiden harrastajat ovat fiksuja.
Osa uskonnollisista ihmisistä ja uskonnoista harrastunieta ihmisistä on kovin fiksuja , etenkin. papit ja ortodoksimunkit  (maisemallisen asioita kerrallaan herkästi hahmottavia).
Luonnonrakkaus tuo elämänviisautta.
Osa vanhuksista on kovin taitavia.
Brasilialaiset vaikuttavat sosiaaliseen silmääni supertaitavilta. (Mikäpä maa ei vaikuttaisi seksuaalisesti suuntauneelta, jos se ottaisi edustajikseen miehet? Brasialaisessa perustekemisentavassa eri elämänalueet näyttävät liittyvän yhteen korkealle taidolle edullisin tavoin. Brasilialainen tyyli on kuin triumfi triumfin perään, kovin menestyksekäs ja brasilialaiset ratkaisut omaavat usein piirteitä, joita kovin paljon taitavampien ratkaisuilla yleensä on. Brasilailaiset vaikuttavat kovin tuntevilta ja tuntevuus onnistuu yleensä vain suuren taidon tuella, oli se sitten sivistys, elämänviisaus vai mikä lie. Brasilialaisten koordinaatiokeskeisyys liikunnassa sen sijaan viittaa yli oman taitotason menevien tehtävien väkertämiseen, mikä ei ole hyvä etenkään elämänlaadun ja käyttökelpoisuuden kannalta, mutta mihin moni muuallakin sortuu. Brasilialaisten kommunikaatio-ongelmat ulkomaalaisten kanssa näyttävät liittyvän siihen, ettei ulkomaalainen ymmärrä jotakin isoa kimpalettaa, minkä brasilailainen helposti suoritti keskustelun ohessa. Amazonin naissoturit olivat kai Brasilian alueella, mikä varmaankin vaikuttaa naisten ja miesten rooleihin sekä siihen, miten kulttuuri sijoittuu armeijaan nähden.)
Akateemisilla aloilla filosofiaa lukevat ovat fiksuimmasta päästä.
Käytännön alat ovat elämänviisaita.
Liikunnasta pitävät ihmiset osaavat tervehenkistää sosiaalisia suhteita.
Suomenkieliset suomalaiset ovat eteviä mm moraalisten yhteiskunnallisten järjestelyiden perusteluiden ymmärtämisessä, yksilönvapauden vaalimisessa, kokonaiskuvallisessa objektiivisuudessa ja arkijärjessä, joka huomioi omat ja muiden tunteet, sekä terveellä tavalla tekemisessä.