Kirjoitelma Kalevalan Joukahaisesta ja terveistä elämäntavouista

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html
Lainaan tekstin tähän, sillä olisihan tuo hyvä taito oppia:

"Kalevalasta

Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa.
"Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi."
Niin sitä jäin meittimään, että mietinkö lapsena Kalevalaa lukiessani, että noin suuren taidon kanssa oi käydä: menettää aseman, kai kommunikaatioyhteyden menettämisen myötä kun ei enää puhu sotilasmaisempaa tyylilajia käyttävien miesten kieltä. Että varoisin vain, etten siihen itse sorru. Mutta samalla ajattelin, että tuohon melkein yltäisin, tuohon tyylilajiin saavutuksissa. Nyt mietin, että melkein kuin linnun olisi kohdannut: laulullaan metsät tekee kauniiksi kulkea, vehmaiksi, on siinä sotilasmaista viisautta äänessä.
Mutta niin, miten ajattelin niin suureen taitoon ja elämänlaatuun yltäväni, kuin metsän heinikon punerrus tms. Olisi terve elämäntapa tai oma terve touchi, joka parantaa elämäntavan terveeksi, ikiaikaiseksi. Joka asiassa näkisi terveen elämäntavan osaset, jotka siinä on ideana, ja niin teko toisten tekoihin rinnastuessaan olisi tervehenkinen sekä itsellä että toisilla, ja siitä voisi jatkaa tervehenkisesti itse kukin, koko yhteisö, ja osin muu maailma ottaa mallia. ( World is of love (a mechanical model) http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html ) (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )
Olisi omia taitoja, olisi omaa tietään löytänyt, olisi niin hyvä olla yksilö, persoonallisuus, oman itsensä kaltainen ja vahva, mielellään yksilö. Ja niin ihmissuhteet olisivat tavalaan klisheemäisiä ja tavallaan tervehenkisiä: olisi kanttia ottaa kantaan, tehdä mielekkäitä tekeja, yhteisön arvostusten kantamia, yhteisön tervehenkisten tekemisten ja arvojen kantamia tervehenkisiä asioita, joissa olisi voimaa ja elämänsisältöä.
Ja voimaa, taitoaja ja kanttia saisi sotilasmaisuudesta: puolustaisi jotakin, satsaisi tervehenkisiin linjauksiin, ottaisi mallia pikkulinnuista yms villin luonnon vahvoista eläinhenkilöistä (http://wildharmony.blogspot.fi/ ). Olisi tervehenkisen liikunnallinen, käytännössä tekevä, hyvällä ymmärryksellä luonnon ihailun myötä ja kauniiden arvojen myötä tunteva, maailmasta välittävä, tuntein elämää lähestyvä, perinteisen elämäntavan elämänpiiriin ja missipoihin motivoitunut, tuntein hyvällä ymmärryksellä, luonnon esikuvien taitotason osia siellä täällä tavoittava. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

My old video: if you can imagine a skill livelily, you can learn it https://www.youtube.com/watch?v=QAFN4gs35_A "

Epäonnistumisista lisää tsemppiä

Lainaus blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

"Epäonnistumisista lisää tsemppiä

Jos oikein välittää jostakin tehtävästä, niin yleensä masentuu, jos epäonnistuu siinä, ainakaan pahoin. Silloin tulee masennuksen vuoksi tauko muuhunkin tekemiseen: on aika pondeerata, että kyllä haluaisin paremmin yrittää, esim. tuon ja tuon ja tehdä syvällistä laatua, maailman kanssa sovussa viisaasti ja eläväisesti, tehdä kunnolla tuon ja tuon, hyvällä tekemisentavalla, joka on tämä, näin siitä pääsisi, kun tsemppaisi. Ja niin pienen tauon jälkeen, esim. 5min - puolisen tuntia - 3 tuntia - seuraavana päivänä - ensi viikolla, yrittää jaksavaisin mielin uudelleen, mutta edelleen tuosta tehtävästä kiinnostuneena, nyt vain syvällisemmin yrittäen. Ja sitten huojentuneena huilata, ihailla tuloksiaan ja painaa oppimansa mieleensä vastaisen avuksi, olla olematta kamalan sosiaalinen ja vaan aiheeseen keskittynyt, sen tunteilla hyvällä syvällisellä parhaan laadun tavalla ottava. Ja sitten muihin puuhiin, menemättä lounaalle jonkun saman tekemisen ihmistutun kanssa tms, sillä juuri heidän siivelläänhän ensi kerran epäonnistuit. Vaan vaihda tekemistä, anna onnistuneiden tekemisentapojen ym hyvien valintojen muistojen syöpyä mieleesi esim. matkalla jonnekin muualle päin."

Joululahjoja

Taito-ohjeita linkkilahjoiksi http://joululahjoja.blogspot.fi/

Teknisyyksien oppimisesta

Aikanaan Helsingissä kävin peruskoulun ja lukion, muttei se motivoinut ollenkaan. Jos koulua olisi ollut vain eka luokka, niin silloin vasta olisi asia ollut ihan kiinnostavaa, tavallaan opiskeltavana kiehtovaa edes jonkin verran, niin kuin äitini tuntui olettavan sen olevan koko koulun pituuden ajan. Ekalla luokalla oli uutta asiaa, asioita käytiin läpi ensi kerran, rakennettiin maailmankuvaa uusista asioista ja niin koulunkäynti silloin oli mielekkään vaativaa. Mutta sen jälkeen käytiin uudelleen läpi samoja asioita mutta aina vain teknisemmin eikä siinä ollut muuta mieltä kuin hidasteluja hämäys, että niin pitkään kouluun muka luonnostaan kului. Teknisyydet olisi suurimmaksi osaksi oppinut heti samalla: Teknisissä asioissa ei kuulu matkia asiaa eikä tyyliä vaan hahmottaa käsiteltävän asian rakenteet mielekkyyksineen sekä se, mihin kimpaleeseen kukin ilmaisun valinta viittaa. Kun nuo osaa, niin teknisyydet on yleensä ihan sillä hoidettu. Ja niin ei koulua olisi tarvinnut käydä lähimainkaan niin pitkään.

Nimitysten valitsemisesta

En ole sanojen kanssa taitava, osaanpahan vain valita kuvaaia ilmaisuja. Mutta jos ajattelee ajattelun näkökulmasta sitä, miten nimitykset olisi valittava, niin yksi seikka olisi kuvaavuus: että tunnistamme helposti ko asian oikeanlaisena nimityksestä erikseen muistia rasittamatta ja että käyttöyhteydestä jääneet mielikuvat tukevat tuon ilmiön ymmärtämistä ja oikeaa kuvaa tuosta ilmiöstä. Näin myös saman nimityksen mahdollisten muiden käyttöyhteyksien osalta, etenkin, jos niillä on elämässä väliä tai merkitystä maailmassa ymmärtää ne aina oikein. Joillakin ihmisillä on vahvat mielikuvat sanoista, mikä kai usein liittyy siihen, ettei heillä ole niin selkeitä vahvoja mielikuvia monimutkaisemmista ajatuksista. Toisille taas sanat viittaavat vain johonkin, eivät ole suurten merkitysten kantajia, ja joillekin ne ovat vain termejä, eivät kummempien mielikuvien lähde, mikä kai liittyy siihen, että on lukenut paljon mutta elänyt vähän. Mutta mitä nimityksessä voisi olla lisäksi, olisi hyvä lähestymistapa ko asiaan tai aihepiiriin, esim. tyyli, joka liittyy hyviin tekemisentapoihin ko aihepiirissä.

Näköhahmotus ja ajattelukyky

Minusta on vaikuttanut siltä, että kullakin ihmisellä on tyypillinen kimpale, jonka kokoisia rakenteita hahmottaa mielellään. Sama on kai sekä katselemisessa että ajattelemisessa ja muissa taidoissa ja tekemisissä, mm sosiaalisissa suhteissa. Kimpale on tietyn kokoinen. Siinä ovat rakenteet tiettyä monimutkaisuutta, tietynkokoinen rakenne siis. Jos siinä on virheitä tai laiminlyöntejä, toistuvat ne yleensä muiden asioiden hahmottamisessa. Kyseessä vaikuttaa olevan mieliteko kuten helle vai viileän sään reippailu ulkona kiehtoo enemmän niin, että sen hahmotustapoihin on koko ajan sovittautunut. Tai että insinöörityö, näytteleminen vai elämä aistit auki. Aistit auki eläminen näyttäisi tuovan parhaan ymmärryksen. Tuolle kimpaleelle ont yypillistä, että siinä on tietty määrä tietyn tyypin konkreettisuutta, miuelikuvitusta, valheita, matkimista, kokemusta, tietyntyyppisiä tunteita, tunnelmatajua, tietynlaista sosiaalisuutta jne aina mukana, eli se on pikemminkin lähestymistapa elämään kuin yksittäinen taito. Yleistä taitotasoa voisi kai tuolta osin parantaa, jos jonkin itseä kiehtovan aihepiirin tekemisissä olisi hyvin sujuvaa aistit auki katselemista ja kunnollisia havaintoja, jotka tuntuvat miellyttävinä tuntemuksina luonnostaan tekemisentavan hyvien puolien vuoksi.

Sosiaalisia taitoja koulujärjen avulla

Tein tuollaista linkkilistaa aiheesta http://ihmispaata.blogspot.fi/ .

Kesäleirejä?

Tällanen vanha idea:
Tuon kun tämän blogin ajattelukurssin yhdistäisi luonnossa liikkumiseen, perinteisiin maataloustöihin, käsitöihin, ehkä lauluun nuotiolla yms, niin olisi ehkä puoli tuntia ajattelun opettelua ja se mukana pitäen viikon kiva leiri lapsille tai nuorille, mikä parantaisi koulussa pärjäämistä ja toisi kivaa sisältöä kesälomalle. Kanssa voisihan noita tämän blogin älykkyydenkohotusohjeita jotenkin pitää mukana. Eräopas, intiaani, maatila, käsityöt, musiikki,... Liikuntaa ja aistien käyttämistä. Hevosia? Eläimiä? Ja luontoa ainakin. Epätasaista maastoa edes jonkin verran, jotta silmän ja liikkeiden ym toiminnan yhteispeli sujuu realistisen havainnollisesti (ei asfaltti tai pelkkä tasainen mäntykangas).

Suurista tunteista

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"72. Surusta ja vahvoista tunteista
"Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti." "

Koulun lyhentämisen tavasta

Jos tavallinen keskivertovanhempi katsoo koululaisen oppikirjoja ehkä vartin verran koulun lukuvuoden alussa eikä juurikaan pidempään niistä jaksa kiinnostua, ja koululaisella puolestaan on koulua samoista kirjoista koko vuoden eli yli 10 varttia päivässä, 5 päivää viikossa vuoden aikana yli 30 viikkoa, tekee se 10 x 5 x 30 = 1500 eli yli 1500-kertaisesti sen, mitä vanhemmat jaksavat kiinnostua. Ei lapsi niin paljon tyhmempi ole! Eli koulua tarvitsisi kyllä lyhentää paljon, siis nopeuttaa opiskelua, vaikkei asiamäärää karsisi. Arvataanpa vaikka että koulu pitäisi lyhentää kymmenesosaan tuosta, siis noin vuoteen koko koulu, mikä tietenkin silloin olisi luontevaa jakaa useisiin, vaikkapa kahden viikon tai viikon pätkiin useiden vuosien ajalle niin, että lapset oppisivat kasvaessaan lisää eivätkä vain kävisi kouluprässin läpi.
Mikä sitten olisi sopiva? Koulun ei kai pitäisi tavoitella työmäistä uurastamista, kun ei se ole aikaansaavaa, tehokasta, viihtyisää, viisasta eikä elämänviisasta edes työelämää varten, vaan hyvin sujuva tekeminen olisi kai sopiva mittapuu, tavoite. Samalla saisi olla näkymä elämästä laajemmalti, yhteiskunnasta ja opintojen roolista niissä, niin että koulussa olisi joustonvaraa, säätöjä, minkä taidon opiminen parantaisi työelämää ja aikuisen elämän järjestelyjä ylipäätään, poistane niistä kohtuuttomuutta ja lisäten tilaa erlämälle ja tervehenkisyydelle.
Joillekin vanhemmille koulu on paikka johon sijoittaa lapset pois jaloista pyörimästä edes osaksi aikaa, kun ei muuten heitä niin jaksaisi. Siksi, jos koulua olisi ajallisesti vähemmän, tarvitsisi harrastusleirejä, iltapäiväkerhoja, leikkikenttiä, mahdollisuuksia tutustua eri elämänalueisiin esim. osin kuin työpaikkoihin kenties vanhanajan maalaistalojen tapaan kenties, olla enemmän, suorastaan vastaava määrä ajasta kuin mitä koulun ja iltapäivätoiminnan yhteensä viemää aikaa kenties karsitaan. Olisi hyvä, että ihmisellä olisi oma ymmärrys koulun jälkeenkin. Terveellä tervehenkisellä lapsella on käytännön edellytykset hyvään ymmärrykseen vähemmälläkin koulunkäynnillä mm. tämän blogin tekstien opiskelemisen myötä.

Tunnelmatajusta

Tunnelma on jotakin sellaista kuin nähdyn ja koetun maiseman rakenne, josta kuvastuu se, miten tuossa maisemassa eletään, mikä sen dynamiikka on, mitkä sen tärkeimmät ilmiöt. Nämä ovat jotakin sellaista huomiontekoa kuin runoja lukiessa, että onko joku runoilija kirjoittanut "asfaltin raosta kasvaa voikukka" ja toinen, että "asfaltin raoista kasvaa heinää", että mitkä ovat nuo tärkeimmät ilmiöt noissa havainnoissa ja mitä eroa sillä on, kummin on: että luonto valtaa alaa ja tekee ympäristöstä viihtyisämpää ja tervehenkisempää, on molemmissa, samoin se, että asfaltti halkeilee usein reunamilta, mutta voikukka on kukka ja rikkaruoho ja aika tallaamista kestävä, kun taas heinä on syrjemmällä kasvaa, hiljaisen tunnelmallista eikä kestä tallaamista. Kanssa jos tulen liikkumasta, niin liikkeeni ovat hulppeat, liikkumiseen ja fyysisestä rasituksesta palautumiseen sovitetut, mikä näkyy sekä elekieleni tunnelmassa että jos jätän tavaroita huiskin haiskin lojumaan, niin tuossa jäljessä, ympäristöni ulkonäössä, ja siinä on se hyvä puoli, että niitä katsellen ja mukaan lähtein saa liikkumisen vireestä paremmin kiinni. Kun taas jos joku haluaa salata, mitä tekee, niin tulee siinä rajoittaneeksi tekemisentapaansa ja siität ulee hänelle huono lyttyyn laitettu olo eikä hän saa tekemisten vireestä kiinni niin hyvin, mutta toisaalta jos joku on mielellään siisti ja laittaa kotia kivaksi asua, niin eihän se hänelle tuo lyttyyn laitettua oloa, vaikka kadottaakin edellisten hetkien tunnelman jäljet asuinympäristössä. Tunnelmatajulle ovats iis tärkeitä selkeään hahmotetut arkiset asiat, jotka tunnistaa hyvin ja varmasti, kun taas tunnelman hahmottumattomat piirteet eivät tuo muuta tietoa kuin, että oli siinä jotakin hahmottumatonta vielä lisäksi, lieneekö ollut mielikuvitusta tai näyteltyä, ei tekemisen perustaksi sopivaa.

(Runojen lukemista olen parhaiten oppinut Bashon ronukirjoita, joissa on romaanimaisen tekstin välissä runoja samoista aiheista. Sen jälkeen on ollut kiva jatkaa muihin suomenkielisiin runoihin, mutta ekalla kerralla luin siinä välissä vanhojen kiinalaisten runojen suomennoksia. Myös, jos joskus on kadottanut otteen siitä, miten runoja luetaan niin, että niistä saa paljon irti, ja runot ovat vaikuttaneet pelkältä sanahelinältä, niin Bashon kirjojen lukeminen on nopeasti tuonut takaisin mielekkyyden runoihin. Samalta suunnalta ovat toki romaanit. Mielestäni elämänlaatua on parantanut paljon, kun on samoina aikoina sekä harrastanut liikuntaa että runoja ja käynyt joskus luontoretkellä ja ollut kiinnostunut kä'ytännön elämästä sekä maailman parantamisesta. En tiedä, liittyykö se tähän mutta samoihin aikoihin tapasin kuunnella radiota, lähinnä poppia ja rokkia. Mielestäni jokaisen runoilijen runoja täytyy lukea eri tavalla: eri etäisyyden päästä, eri näkövinkkelistä, eri elämänalueita painottaen jne.)

The best fact language is like music http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/

22. maaliskuuta 2019   Runojen lukemisessa ja usein muussakin lukemisessa on olennaista, ettei vain totea, että tuollainen on tuo runoija tai kirjailija, vaan ottaa etäisemmän asenteen kirjoittajaan, etsii omasta kokemuspiiristä vastaavia taitoja ja mitä niiden avulla voi löytää, elämänsisällön tyyppejä, viisauksia, niin elämänmahdollisuudet aukeavat laajemmiksi, taitoja on kokonainen kirjo käytettävissä esim. eri kirjailijoihin vertautuvat, eri harrastukset, eri kiinnostuksenkohteet, eri ammattialojen taidot ja arvot, kiehtovista kulttuureista opittua ja elämänkokemuksesta kivoja tekemisiä. 

Käsityöt ja ajattelukyky

Ajattelukyvyn kehittämisen kannalta on hyvä, että kouluissa on käsitöitä. Käsityöt ovat konkreettisia ja tarjoavat aistimalleja sekä asioista, niiden piirteistä että tekemisestä ja tekemisentapojen sujuvuudesta ym puolista. Käsitöitä tehdään monenlaisia eikä aina samaa, mikä on hyvä, koska ei ole tarkoitus jumiutua paikoilleen, uutta oppimatta. Käsitöitä tehdessä ja suunnitellessa hahmotetaan rikkaasti myös muuta elämää ja mietitään, mikä olisi omassa elämässä hyvä ja kiva. Hahmotetaan sosiaalisia suhteita, omaa ihmistyyppiä, tunteita, kätevyyttä, käsitöiden tulevaa kohtaloa ja elämänkaarta, sekä taitojen oppimista, yhdessä tekemistä, kuinka kukin tekee omanlaistaan jotenkin persoonallisesti, hahmotetaan myös eri elämänalojen erilaisuutta, värejä symbolimerkityksineen ja tunnelmallisine viehätyksineen, yms

* * *
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
"Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms. Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien. Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat. Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen. Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"


* * *
 7.1.2017   Oiskohan käsityötaidoissa iloa linkkilistastani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html vaikka sen kierrätystä ajatellen laadin?

* * *

28.8.2020   Käsitöitä ei saisi tehdä niin, että mielikuvituksen käytöstä saa plussaa, sillä silloin havaintokyky voi keskittyä mielikuvitushahmojen keksimiseen esim. katselemisessa elämässä ylipäätään, ja niin kaikki monimutkaisemat havainnot jäävät pois niin kuin esim. tunnelmataju, elämänviisaus, kai sosiaalisista vaikutelmista iso osa, monimutkaiset nähdyt rakenteet, yms, mikä tietenkin on ymmärrykselle tuhaóisaa.

Generalizations

Advices about overcoming difficulties in making correct generalizations about things connected to humans

The correct generalization typically isn't "the same to all", instead it is "everything according to JUSTICE".

All do not have feelings about others, or they claim that they do not have. One cannot replace feelings about others by one's own selfish feelings or one's feelings about oneself. Instead most can learn those kind of feelings about others. They are something like if you are taking part in some birthday party, you might at some occasion feel mildly freindly toward the one celebrating one's birthday and say "please take a piece of cake yourself". Such mild positively feeling feelings are feelings about others that one can use in making correct generalizations. So the others are more distant to yourself than what you thought this far, the world is further away and larger.
Or if you listen to someone talking about a concert they went to, you might feel that concerts are nice to have around, to have the possibility to where one lives. So you have a feeling about a phenomenom in the world, in the society and you feel likewise as others about it and your feelings and your thoughts go along the lines that is generally considered good quality thinking about them, telling about the value of those things in the world and in life.

Making generalizations isn't build on some theory perspectiva far from practise. Instead you look at the cases at hand, make a generalization based on them. Then put that away to memory andpick new cases randomly from your memory, make generalizations based on them and compare the end result to the first generalisations. Repeat a few times.

If social things seem a mess, you should learn to estimate the value of each point (and each point of view) that you raise: how wide area of validity it has, how sure it is, how moral it is, what kind of ways of thinking it is based on, what areas of life it belongs to. So you have one map of these things for different points on different atmosphere according to what they are like and which ways thought of etc. Do this also when you have gotten social influence from someone else, so that the points are more on her/his typical point of view and ways of looking at things and her/his areas of life.

Omista vahvuuksistani

Olen blogissani About what I have written http://aboutmytexts.blogspot.fi/ kirjoittanut englanniksi omista vahvuuksistani, siitä, mitä ne oppiakseen minun erityispiirteitäni tarvitsisi oppia ja miten ne kasvavalle polvelle opettaa. Näillä olen tarkoittanut lähinnä kirjoitustani tulevaisuuden tietokoneista http://feelingcomputers.blogspot.fi eka kirjoitus, näkemystäni tunteidenmukaisuuden hyödyllisyydestä http://workandfreetime.blogspot.fi linkki kirjaan, ja kirjaani http://2013paradise.blogspot.fi ekan kirjoituksen linkki kirjaan, sekä ajattelukykyä yleisesti. Olen näistä kirjoittanut siksi, että ne vaikuttavat olevan tulevaisuuden ihmisiltä vaadittavia vahvuuksia: miten ajatella globaaleja kysymyksiä, miten sovittaa yhteen teknologia, järki ja tunteet, sekä yksilöllisyys ja koulutettu järki.

Eri ihmistyyppien älykkyydestä ja tyhmyydestä

Kettu on usein henkilö, joka tekee vaikutuksen tyhmiin: sai se sentään jotakin aikaiseksi, minäpä otan siitä mallia älyssä. Kettu on usein henkilö, joka juonien saa yhden tietyn hyödyn muutamalla tai monella kikalla. Ketun juonien onnistuminen perustuu siis siihen, että on, mistä ryöstää ja maailma pyörii omalla painollaan, on hyötyjä saatavilla, joita kettu ei saa itse aikaan. Se yleensä merkitsee, että se näkemyksellisyys, jolla ympäristön ihmiset huolehtivat asioistaan ja yhteisön toiminnasta, on fiksumpi kuin, mihin kettu itse yltää, luo enemmän hyötyjä. Kettu tavoittelee usein yhtä etua monen muun kustannuksella, mikä on lyhytnäköistä, yhteisön keskivertojäsen ymmärtää paremmin. Jos kettu olisi fiksumpi, se viisaalla strategialla loisi itse monta hyötyä sen sijaan, että ryöstäisi niitä muilta. Jopa tyhmä tehdessään yhteisön viisauden mukaan voi olla viisaampi kuin kettu, mutta ajattelee, että minä sain aikaan vain nämä tavalliset, kettu jotain muutakin, mutta heitti kyllä tavalliset roskiin ja vain toisten siivellä on niistä hyötymässä.

Usein syntyy vaikutelma, että useimmilla on suunnilleen samat lähtöedellytykset älyn suhteen ja siinä, missä älykkäät usein ovat yksialaisesti treenanneita, tyhmät tekevät hyvällä laadulla ideaaleista luopumatta, sydämellään oikein, niin kuin kaikista viisainta on.
Varsinaisia tyhmiä ovat ne, jotka ovat vain koulun ulkoa lukeneet, mutteivät ymmärtäneet. Yhteiskunta tuntuu usein tukevan heitä kuin olettaen, etteivät muut osaisi senkään vertaa, kun ei koulu ole heidän olemuksessaan yhtä kömpelön näkyvästi esillä. Se tietenkin tuntuu sabotaasina, sillä muut ovat ymmärtäneet vielä enemmän ja syvällisemmin.
Vielä tyhmempiä, lähes älyä vailla ovat kai ne, joiden kotimaassa on jatkuva helle niin, että ajattelu on siellä mahdotonta.

Eri ammattiryhmillä on eri lähtökohdat. Periaatteessa jotkut tekevät perusjuttuja peruslaadulla ja toiset osaavat enemmän ja rakentavat siihen päälle esim. sosiaalista osaamista ja elämänviisautta, mutta käytännössä eri ammattiryhmillä on eri koulutus ja työnkuvan erilaisuuden vuoksi toisten ammattiryhmien vahvuudet eivät tule vaalituiksi lähes ollenkaan, eivät vaikka ne olisivat ihan perustaitoja. Jää yksilön oman harrastuneisuuden varaan rakentaa laajempia elämäntaitoja ja parempaa laatua noin laajemmin katsoen. On naivia olettaa, että ihmisillä automaattisesti olisi muita asioita vaalittuna kuin ammattinsa käytännössä vaatimia perustaitoja, olivat ne muut sitten peruskoulun järkeä, perusvaastuuntuntoisuutta tai elämänviisautta ja yhteiskunnan pitämistä hyvällä tolalla.

Eri lähestymistapoja on tärkeää vertailla

"Tuli tässä mieleeni, että kun puhutaan, että söi omenan hyvän ja pahan tiedon puusta, niin voidaanko sillä viitata siihen, että jos on kasvatettu hyvin mutta haluaa tutustua muihin näkökulmiin ja muihin lähestymistapoihin, muiden taitojen hedelmiin, niin jos silloin ei järjellään vertaa, että montako asiaa tällä lähestymistavalla on huomattu ja miten hyvällä laadulla, miten laajasti, miten olennaisuuksia, mitä virheitä ja puutteita lähestymistavassa on, missä kokoluokassa liikutaan ja minkälaisen maailmankuvan puitteissa, ja tuolta kannalta järjellään vertaa eri lähestymistapoja ymmärtäen, että huono lähestymistapa ei harjoitellen kasva hyvän tasolle vaan pitää tehdä valintoja siinä mitä lähestymistapoja käyttää ja mitä käyttää mihinkin. Niin jos ei noin tee, niin varmaan luulee huonoakin hyväksi ja hyvää vähän yhtä huonoksi kuin huono lähestymistapa, ja niin menevät kaikki arviot myttyyn, vaikka tuolla tavoin vertailemalla olisi homma pysynyt kasassa ihan ok."

Musiikin sävellystaidon ja objektiivisen ajattelukyvyn yhteydestä

Meneeköhän tämä liian kauaksi koulun mahdollisuuksista? Mutta kiinnostava aihe!

Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi maaliskuulta 2012 :

Sävellystaito ajatteluna

"Joskus jo onnistun laulelemaan jotakin kivaa omasta päästä jonkin läsnä olevan aiheen tiimoilta kuten koirani, aamutunnelmia tai maaliskuun alun lämmin sää. Ei riitä laulaa tunnelma vaan on mietittävä siitä kiva eloisa olennaisuuksia korostava näkökulma ja laulettava se. Vaikka vähäistä vielä onkin, on tyydyttävää tuotta omia sävelmänkappaleita, ehkä se on jokin perustaito elämässä, joka pitäisi kaikilla luonnostaan olla, mutta mikä siitä useimmilta uupuu, tuntein ajattelemisen taito vai mikä? Joka kerran, kun huomaamme jotakin tuntein, ajatus kertoo, että tämä tunteita koskettava kokonaisuus on tärkeä tästä syystä. Jos ajattelisimme tuohon tapaan, olisiko silloin tunteidemme ja tuntemustemme musiikki ajattelumme kieli, jolla ajatellen eniten viisastuisimme ja oivaltaisimme, olennaisimpia, suurimpia, mitään laiminlyömättä: kuuntelisimme vain kokemustemme musiikkia aina, kun haluaisimme ajatella ja viisaasti reagoida.
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu rakentaa kaikkien havaintojen joukon varaan: aistimukset, maailmankuva, tunteet ja elämänfilosofia. Ajattelu on siis sama kuin herkistyminen kuulostelemaan havaintojaan, havaitsemaansa maisemaa tunnereaktioineen ja filosofisine näkökulmineen siitä, mikä on hyväksi maailmassa, mikä ei ja miksi. Havaintojen, tuntemusten ja niihin liittyvää ymmärrystä vastaavien tunnereaktioiden kieli on lähellä jollei sama kuin musiikin alkumuoto tunnelmallisissa koko elämän piirin kattavissa kokemuksissa eli havainnoissa. Niin parhaimman laatuinen objektiivinen ajattelu voi olla sama kuin tunnelmasävyistä yms. vaikutelmista rikkaan musiikin säveltäminen, jonka ilmeisesti kuuluisi olla jokaisen perustaito, joka kytkee yhteen ajattelun, tunteet, kommunikaation, elämänviisauden, filosofian ja rakkauden musiikkiin."

"Olisikohan tuossa musiikin ja luonnollisen ajattelun kielen yhteydessä ajatusten elämääkoskettavuus: tämä on tärkeä ilmiö ja tämä soi, molemmat osuvimmillaan yhtä aikaa, vaikkei niitä saakaan etsiä toistensa avulla, jollei ole jo täysin perillä siitä, miten niiden yhteys menee.
Ajateltavat ilmiöt voisi hahmottaa aistivoimaisesti, jolloin vaikutelmat eli taiteen kieli eli kokemukselliset havainnot kokonaisuudessaan kertoisi asioiden objektiivisen rakenteen eikä tarvittaisi palikkajärkeä ollenkaan. Koko ajatustavan sitoo yhteen maisemakatse kuten käytännössä toimeliaalla ihmisellä. Hyvä meininki ja toimivuus ovat sama.
Joka tapauksessa, kun laulukirjani sävelmiä kuulostelee, soivuus näyttäisi olevan tekemisissä energisyyden eli toimivuuden kanssa ja ilmiöt näyttäisi hahmotetun ideaalisina kokonaisuuksina eikä sattuman kauppaa eli juuri niin kuin objektiivisimmassa ajattelussa maailman dynamiikan ymmärtämiseksi kuuluu. Siten soivuus ja parhaimmanlaatuinen objektiivisuus voisivat olla saman tekemisentavan eri puolia, joilla kummallakin on aksentti samoissa asioissa, mutta itse ilmiö on siis rikkaammin vaikutelmin hahmotettu kuin nuotit vain.
Ajattelussa ja taitojen ja onnen tavoittelussa alkavat palaset loksahdella paikoilleen ja saa uskomattoman toimivia ratkaisuja, kun vain kokeilee vastaukseksi terveitä ikiaikaisia elämäntapoja kuin aikojen alussa kaikilla elämän saroilla, mitään liiallisena pois tiputtamatta, jos se vain luontomme mieltymys on. Siksi uskon tämänkin ajatuksen toimivan ja sitä paremmin mitä enemmän siihen tutustuu, mitä paremmin sen oppii tuntemaan.
Tätä havaintojen tekotapaa ei tavoita koulumaista ajattelua noudattamalla, vaan on mietittävä, mikä soi. Se osoittautuu ajattelussakin oikeaanosuvimmaksi ilmiöiden kuvaukseksi.
Tällainen ajattelutapa olisi toiminnan ohjauksen näkökulma, jossa sävelmän kauneus kuvastaisi tekemisentavan kaikinpuolista onnistuneisuutta."

"Säveltämisen taidosta on minulla vielä paljon opittavaa, mutta jos tuota ajattelun ja sävellystaidon yhteyttä pohtii, niin varmaan osaisin siitä pääpalikat neuvoa: objektiivinen ajattelu aistitin maiseman tapaan löytyy ajattelukurssista Pikakoulu-blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (helppo arkijärkinen kurssi, jonka oppii alle puolessa tunnissa), tuntein ajattelusta löytyy hiukan siellä mys ja aiemmista blogimerkinnöistäni tässä blogissa, olikohan viikko sitten, eli tunne merkitsee ilomiön tärkeäksi elämän kannalta ja ajatus/aistittu huomio kertoo, miksi ja miten se on tärkeä maailmassa; tunnelma on aistittu maisema, jossa tunteet kertovat, mitä nuo ilmiöt merkitsevät elämälle; tunnelmasävy on kaikkien havaintojesi joukko, niin maailmankuvan tason havaintojen kuin aistittujen ja tunnettujen (lisää syyt samaan tapaan kuin tuntein ajattelussa), eli tunnelma on parhaimmanlaatuinen objektiivinen havainto kustakin asiasta; maailman dynamiikan ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää, mikä toimii mitenkin, mitren vahvasti ja minkä suuntaisesti, eli hahmottaa, millaisia maisemanb ilmiöt ovat terveessä ideaalimuodossaan, josta osia vain ovat niiden muut muodot, eli hahmottaa ne energisimmillään, tunteidenmukaisimmillaan, terveimmillään eli soivimmillaan; hyvin toimiva meininki soi parhaiten ja on siis toimivin ratkaisu siihen mitä strategiaa, sosiaalista meininkiä, elämänasennetta, näkökulmaa, arvovalintoja ja tekemisentapoja kannattaisi käyttää; maiseman olemmaisia piirteitä ovat maisema kokonaisuutena nähtynä rakenteineen, mittasuhteineen, yhteyksineen ja dynamiikkoineen, maiseman ilmiöiden voimadynamiikka: mikä on energistä, mikä vie mihinkin suuntaan, minkä varaan voi rakentaa ja mikä on liian voimatonta eli toimimatonta, eli mikä soi mitenkin terveen vahvasti ja luo hyvää meininkiä, joka kantaa kokonaisuuden terveelle parhaiten toimivalle tolalle, sekä mikä olisi paras strategia eli hyvä meininki valita kokonaisuudelle ohjenuoraksi tai ihan vain yhdeksi tenhoavaksi vaihtoehdoksi monen joukossa eli millainen musiikki on energistä, sopusointuista, terveen eheää ja kokonaiskuvallisen herkkää maisemaksi avautuvaa."

"Eli koulutettu akateeminen objektiivinen ajattelu ei soi, mutta musiikin säveltäminen tuottaa sivutuotteenaan parhaimmanlaatuisia kokonaiskuvallisia objektiivisia ajatuksia, musiikin kiehtovuutta vähentämättä, tuoden vain uuden merkityksellisyyden kokemuksen."

Laittelen tähän linkkejä muihin teksteihini, joiden maailmankuva onb tltä suunnalta:
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/05/kaikki-linjaukset-yhteen-sovitettuina.html
 http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/03/tama-paratiisiteoria-on-suojaukseksi.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/03/tunteet-ohjaavat-oikein-maailmassa.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/01/paras-strategia.html

Kai tässä näkemyksessä tunteiden osalta on olennaista se, etten ole lapsena yrittänyt kopioida toisilta tunteita tietyistä asioista ja niin päätynyt näyteltyihin tunteisiin, mielikuvitukseen tai puppuun, vaan on vain ollut tavallisia tunteita omassa arjessani: auts, böö ja jipii jne.
Musiikkiin olen lapsesta asti peilannut omaa elämänkoekmustani tuntevuuden osalta ja yrittänyt oppia musiikista elämänviisautta mutten niin arvostanut uudempia kappaleita, koska niiden näkökulma on vaikuttanut kapeammalta, kuin ei niin taitavan, ei yleiustämistaitoisen ja ei elämänviisaan tekemältä, tai ulkomaalaista musiikkia, joka on vaikuttanut epäviisaammalta kuin suomalainen, vaan perinteisiä suomalaisia lauluja erityisesti: isänmaallisia, luontoaiheisia ja rakkauslauluja, jotka olen kokenut kovin viisaiksi ja kokonaiskuvallisiksi.

* * *
Sibeliuksen musiikista tulin kirjoittaneeksi tuollaisen: http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html

Sana-assosiaatiot eivät ole hyödyllisiä

En tiedä, miten yleinen virhe sana-assosiaatioiden käyttö kuin niissä olisi ideaa, on, mutta kirjoittelen tähän varmuuden vuoksi jotakin suomen kielen sana-assosiaatioista.
Kiinnostus sanojen samankaltaisuuteen ja sana-assosiaatioihin syntyy vieraita kieliä opetellessa, kun joku yrittää hahmottaa, miten sanat liittyvät toisiinsa ja millainen niiden tuoma maailmankuva tai viisaus on. Mutta yleensä nuo ovat pelkkiä ajatusvirheitä tai muualta opitun toistamista tässä yhteydessä.
Suomenkielessä sanojen samankaltaisuudesta kertoo niiden tunnelma ja rytmi, kun taas eritunnelmaiset erirytmiset samat eivtä liity toisiinsa, vaikka niissä olisi samoja äänteitä. Niin esim. kipsin kapsin -ilmauksessa kipsin ja kapsin liittyvät toisiinsa rytmin ja aiheen tunnelman eli kipittämisen vuoksi. Samoin samaa teemee on ilmauksissa "kipin kapin" ja "köpötellä", kun niissä kaikissa alustaa kolahtavat askeleet luovat rytmin, johon sana viittaaja jota on sanan äänneasussa, sanan rytmissä. "Kompastua" on osin sama, kun sanan alun "k":lla jalka tömähtää maahan ja ihminen kompastuu (m-mutta, p-perkule), mutta yrittää sitten pelastaa tilanteen astumalla askeleen. "Askel"-sanalla on eri rytmi, ei kompastuva  vaan alusta luistavasti eteenpäin nouseva ja taal l-kirjaimella astuva.
Sanojen rytmit eivät ole vain kirjaimissa vaan pikemminkin käyttötavan äänensävyissä, puhujan näkövinkkelin viisaudessa. Pikemminkin lauluista ja kulttuurin elämää elämällä, sen elämänviisauksia opiskelemalla saa näistä kiinni. Jo samalla kirjaimella alkavien sanojen huima määrä kertoo, ettei kirjain kerro kaikkea vaan pitää olla rikkaampi hahmotustapa, joka ymmärtää asiat ja elämän, jotta sanojen myötä voisi viisastua. Mutta kun vuosien myötä kertyy elämänkokemusta ja uusia taitoja niin kivahan se on päivittää kokonaisosaamistaan uudelle paremmalle tasolle käyden läpi sit'ä sun tätä mieleen tullutta, mutta eihän viisaus siitä ole peräisin vaan sillä on muut aivan oikeat konkreettiset lähteet.
Ylipäätään minusta on vaikuttanut siltä, että ihastus tai kiinnostus sana-assosiaatioihin on yksi järkevyyden ja mielekkyyden pahimmista tuhoajista, ymmärryksen loppu.

Kiinnostus numeroihin on samantapainen juttu. Sekä sana-assosiaatiot että numerosymboliikka voivat auttaa muistamaan nimiä ym ja lukusarjoja, muta samalla ne sotkevat ajatukset ja vaikuttavat liikaa elämänmenoon.

Numerosymboliikka ei käsittääkseni liity niinkään numeroihin sinällään kuin maailman rakenteisiin, joille on tyypillistä, että niissä on niin ja niin monta osaa. Esim. yksi on ehj, kokonainen tai jonkin kilpailun tai hierargian ensimmäinen. Merkitys tulee siis näiden asioiden merkityksellisyydestä eikä numerosta. Kaksi on tyypillisesti pari, tai toiseksi tullut, mikä monia kiinnostaa siksi, että on paljon väliä sillä kenen pariksi elämässä pääsee tai joutuu. Kaksi voi kanssa olla arkijärkisen hahmotustavan selkeä perusjaottelu, ei liian vaikea. Kolme, jos jotain rakennetaa, on eheä keskeltä ja tasapainoisesti sivuilta molemmin puolin saman verran, kuin tyytyväinen eläin tai ihminen ja siksi tunteille hyvä rakenne, miksi se kai uskonnossakin on tärkeä, mutta tämänkin saa selville maailman ilmiöitä ymmärtämällä, siis elämää elämällä eikä numeroa tuijottaen. Jo puutöiden tekemisen on ihan eri juttu kuin ihan vain numeroiden pyörittely. Kolmeen osaan jakaminen on jonkin tekemisen viemän ajan arvioinnissa hyvä ja luonteva: alku, keskivaiheet ja loppu. Neljä on esim. jotakin taitellessa kätevä rakentelun kannalta mutta elämän kannalta ikävä, kun taitos osuu ikävästi keskelle, missä itse olisi luontevimmin ainakin keskikehon osalta. Viisi liittyy luonnostaa kokemuspiirissä sormien lukumäärään ja tuo siksi mieleen ihmsiten tekemiset, ihmisten viisauden, esim. sivistyneen ajattelun. Kuudessa on kaksi kolmen ryhmää, eli kasi tuntevaa, jolloin se sopii hyvin rakkauteen. Myös kolme kahden ryhmää on hyvä arkijärkisen ajattelun ja tunteiden mukainen rytmitys. Seitsemässä tuntuisi olevan neljän ryhmä ja kolmen ryhmä kuin rakentaessa (4) jotakin, mikä tuo parempaa elämää (3), mikä yleensä on rakentamisen idea. Kahdesassa on neljä osaa jaettu vielä kahtia, mikä tuntuu ajattelussa kätevältä ja rakentamiseen sopivalta mutta aika monimutkaiselta, mikä tuo mieleen kokonaiskuvan. Yhdeksässä on kolme tunteidenmukaista kolmen yksikköä ja se tuo mieleen kauneuden, mikä usein on hyvien elämän kannalta hyvien järjestelyiden piirre, mikä tuo mieleen moraalin ja taidon. Kymmenen tuo mieleen kymmenen sormea ja ihmisyhteiskunnan tavallinen elämän. Isommat luvat ovat hankalampia hahmottaa, vaikka 12 on kyllä kolme kertaa neljä mutten tiedä siitä sen enempää.

Mallista oppimisesta

Tämä on jo aiheen reunamilta, niin kuin viimeaikaiset lisäykseni tähän blogiin, mutta jollain lailla aiheeseen olennaisesti liittyvä kumminkin.

Kun opitaan mallista, esikuvilta, oppikirjoista ja kursseilla tai koulutuksessa, niin on tärkeää säilyttää oma arkijärkinen ymmärryksensä ja oman elämänsä tervehenkisyys, jottei mene lyttyyn ja menetä omaa ymmärrystään suurelta osin, kun matkii liian ytimiään myöten. Tarkoitus olisi viisastua itse eikä lakata elämästä omaa elämäänsä.

Living through a technical form & dance expression

Ehkä tämäkin: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/07/kauniiden-asioiden-tavoittelusta.html

Tuosta videosta, että tuo taito olisi hyvä oppia kaiken elämän varalta, esim. kun koulussa opittu jotenkin pitäisi soveltaa omaan elämään tai liikuntatunnilla luontevien liikkumistapojen löytämiseen sekunti sekunnilta uudelleen. Tai harrastuskursseille osallistuessa oman osaamisen, oman näkemyksen, omien toiveiden ja kurssien ohjeiden yhdistäminen luonnollisella tavalla. Tai jossakin opitun oikean paikan löytäminen oman käytännön maailmankuvan kokonaisuudessa kussakin iässä.

"Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään."

Joillakin mallista oppiminen menee näyttelyksi: opitaan yleisen tason hahmo, muttei sitä, mikä sen merkitys oikeasti on, millainen sen oikeasti pitäisi olla, miten se rakennetaan ja miten siitä saadaan laadultaan kunnollinen. Mutta jos oppii hahmon oikein, niin ilmeisesti pystyy hahmottamaan niin monimutkaisia kokonaisuuksia, eli taidon rakennusosaksi siitä kai on, mutta olisi tärkeää erottaa minkätunnelmainen ko asia oikeasti on: esim. onko nähdyn, kuullun, liikkumisen, tunnelmatajun, tunteiden, tietyntyypisen sosiaalisuuden vai minkä tyypin asia kyseessä. Jos näyttelee jonkin ja haluaisi oppia tekemään nuo asiat ikeasti taitona, niin pitäisi tehdä aivan perustasolla, jonka ymmärtää hyvin ja osaa käytännössä oikein. Siihen sitten lisätä kunnolla ymmärtämiään perusteluja tai edes yksi perustelu kerralla seuraavan taitotason tueksi ja laajentaa taitonsa siihen. Ja sillä tavoin tuon laajempien asioiden hahmotuskykynsä tuella vähitellen rakentaa koko taito, mikä kai yleensä hommaan ryhtyneeltä vie aika lyhyen ajan, esim. pari viikkoa tai jo yhdellä kerralla vaikka vartissa.

Tuon videon ohjeen tapaisia tervehenkisyyden ohjeita on lisää terveiden elämäntapojen ohjeissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .

Jos ja kun tämän blogin ohjeiden avulla onnistuu parantamaan ajattelukykyään ja älyään, niin urakaksi jää maailmankuvan korjaaminen laajemmaksi ja paremmin maailmaa ja elämää ymmärtäväksi, mikä yksinään tai kaverien kanssa pähkäilemällä on iso urakka, mutta mitä auttaa paljon, jos lukee sivistynyttä näkökulmaa käyttäviä kirjoja, joissa ajattelun taso on kyllin hyvä: oppii niin monta ratkaisua, hyvää linjausta elämäss, saa mallia hyvälaatuisesta ajattelusta, oppii ratkaisemaan yhteiskunnallisia ja elämänfilosofisia kysymyksiä, jotka ovat monimutkaisia ja käytännössä tärkeitä sekä hankalia oman elämänkoekmuksen putkinäköisyyden vuoksi ja siksi, että vaativat usein etäännyttämistä ja parhaisiin tärppeihin satsaamista niistä tinkimättä, esim. terveet elämäntavat ja hyvä tahto yhteiskunnan tasolla, tervehenkisyys, kokonaiskuvallisen ajattelun soveltaminen käytännön kysymyksiin, tärkeiden asioiden painotukset, vapaamuotisuus, luontevuus, tunteet maailmankuvassa, uuden ymmärryksen huomioon ottaminen, kun vanha vaatii korjaamista, yms.

Eikö se, että lapsi ajattelee, että aikuisilla, koululla ja eri ammateilla on kullakin jokin kaava, joka pitäisi opetella, tarkoita, että lapsi kykenee hyvin hahmottamaan paljon monimutkaisempia asiakokonaisuuksia kuin ne. Ettei hän alhaalta päin heikommasta taitotasosta käsin tavoita ylemmäs ihan vain jotakin aihepiiristä oppiakseen ja huomaa, että "ahaa nämä voi tehdä näin". Vaan hän suuremmasta taidosta ja taitojen kirjosta käsin valikoi osoitetun ja sen toimivuudesta huolimatta ei pidä sitä ainoana vaihtoehtona saada nuo asiat toimimaan vaan olettaa, että tarvitaan paljon enemmän syitä näkökulman valintaan, olettaa ihmisen pystyvän luonnostaan paljon enempään.

Käännösoikeudet / Translation rights

Tämän blogini saa kääntää muille kielille, samoin sen lyhyen engl. version http://quickerlearning.blogspot.fi ja videoni ajattelukyvyn, älykkyyden, tunteiden yms ja ajattelun yhteyden ja taitojen oppimisesta videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola

Translation of
this blog,
of the blog http://quickerlearning.blogspot.fi and
of the videos about thinking skills, thinking and feelings and increasing skills at http://www.youtube.com/khtervola
to other languages is allowed, also if you morally gain money from it.

Erillisiä huomioita (mm. uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje)

Koulussa on hankalaa se, että vaikka koulunkäynti on tavallaan perusteltua, niin koulun tarkka muoto on jäänyt pikemminkin käytännön järjestelyksi kuin niin hyvin perustelluksi, että oikeuttaisi 9-12 vuotta pakollista koulunkäyntiä.
Koulussa on siis tarkoitus opettaa ihminen ajattelemaan omilla aivoillaan ja tietämään sekä osaamaan monta perustietoa ja -taitoa elämän eri alueilta. Miksi sitten koulu on pakko eikä oman ymmärryksen varassa lähestyttävä asia, jossa olisi joustonvaraa?Ennen kaikkea joustonvaraa tulisi olla niille, joiden ymmärrys on hyvä ja tietoa ja taitoja on ainakin keskiverron verran.
Miksi koulun muoto sitten on pikemminkin kankea kuin ymmärryksenvarainen? Sehän viittaa siihen, että ei olisi suosittu ymmärrystä vaan ulkolukua ja julistamista itse asioiden kustannuksella ja etenkin elämäntaidon kustannuksella. Onko niin, että pitäisi olla useamman muotoisia koulunkäyntitapoja ja koulun asiasisältöjä: nykyisenlainen heikommille ja hikipingoille ts. nykyisenkaltaista hakeville ja toisaalta ajallisesti lyhyempi, ytimekkäämpi, syvällisempi, taidoissa korkeampaan laatuun yltävä niille, joilla on enemmän ymmärrystä ?

Lahjoja voi oppia mallista: As one is social, one should pay attention to the soicial influence that one gets about the other person's ways of moving and ways to do things and try to via them understand, like is natural for humans and animals, the mode (eyes, hearing, thinking, memory, body coordination, emotions, atmospheres, social things,...) and way (rhythm, structure,...) of doing. Via learning these balances of divisions of attention and effort one can learn the ways of doing of the other person and so her/his  talents and skills. By making a combination of these two ways to live, one's own and that of the other person, by using the unified understanding of both, one can combine the good sides of both and leave those bad sides away for which the other one has strengths to replace them with.  
Jos tämän oppimistavan oppisivat ne, joiden ymmärrys on kovin koulumainen, ja soveltaisivat sitä myös omien tekemistensä ja omien yritelmiensä hahmottamiseen, niin syntyisikö siitä yhdessä ajattelukurssista opitun ajattelutavan kanssa se arkijärki ja sosiaalinen silmä, joiden puute heidän ymmärrystään on jäänyt rajoittamaan?

Jos koulunkäyntiin tuntuu jumiutuvan, urautuvan enemmän kuin olisi aihetta, enemmän kuin itselle on luontaista, tarkoittaa sellainen jumiutuminen yleensä sitä, että kouluasia on tavallaan järkevää, mielekästä mutta sovitettu paljon tyhmemmille kuin mitä itse olet. Niinpä sitä rtehdään hitaammin, isompia määriä kuin mitä sellaisissa itse harjoitusta tarvitsisit ja mielekkyyksiä on vähemmän eivätkä ne ole niin syvällisiä. Luultavasti käsittelisit aiheita myös monipuolisemmin ja mielenkiintoisesta aiheesta toiseen polveillen, koska kapasiteettisi riittäisi sellaiseen eikä asia kävisi liian monimutkaiseksi tai liian vaikeaksi vaan olisi pikemminkin arkielämän mielekkyyksien tapaista käsitellä asioita niin eivätkä silloinkaan perusajatuskulut, perusjärkevyys jäisi hämäräksi kuten ajattelutaidoiltaan heikommille helposti käy.

Miten tunteita voi käyttää ajattelun tukena (engl.) http://aboutmytexts.blogspot.fi/2015/08/feelings-have-it-right.html

Heinäkuussa ei tee mieli lukea, kun on helle, loma ja luonnon kukkeuden viisautta, loman ja luonnollisen tervehenkisen elämän myötä jotakin muuta suurta viisautta elämässä, sellaista, mikä kantaa sitten lopun vuotta. Kävin heinä-elokuun vaihteessa kirjastossa mutta hämmästyksekseni en lainannut mitään, kun jotenkin kesä tuntui viisaammalta. Nyt elokuun puolivälissä koulujen alkaessa on vielä sama olo: en käpertyisi sisälle kirjojen pariin vaan nauttisin siitä, mitä kesää vielä on. Tulee mieleen, että kuuluuko lastenkaan nyt jo lukea vai vasta parin viikon päästä tai sinne päin? Mitä, jos koulut alkaisivat vasta syyskuun toisella viikolla, olisiko se jo kirjojen aikaa? Jos tämän blogin ajattelukurssilla ja älynkohotusohjeilla voi nopeuttaa oppimista, niin luoko se mahdollisen tien lyhentää koulun syyslukukautta esim. kolmella viikolla alusta? Mitä se vaatisi? Mikä sen eteen voisi tehdä?

Se, ettei poikkeuksia sallita hyvästä syystäkään, viittaa siihen, että poikkeusten tarve on niin huutava, että lähes kaikki valitsisivat hyvin perustellusti poikkeuksen, jos sellainen olisi mahdollinen, ja liian urautuneen opettajan kapasiteetti ei riittäisi sellaisen vapaamuotoisuuden kanssa mukavasti selviytymiseen. Mutta se ei kelpaa syyksi kieltää poikkeuksia vaan vaadittaisiin lisää työtä, ideoita, hyviä käytännön järjestelyitä, jotta olosuhteiden ja varteenotettavien asiuanhaarojen mukaan koulua voitaisiin muokata, niin lajemmin kuin yksilöllisestikin. Olennaista on, jos muokkausmahdollisuuksia on, etteivät ne kuluisi parhaiten viihtyvien oppilaiden lisäviihtyvyydeksi vaan pikemminkin epäkohtia korjaamaan, ja että jos iso lössi valitsisi jonkin uuden vaihtoehdon, niin sabotointitarkoituksessa sen valitsevat (kouluun tyytyväiset) karsittaisiin pois niistä, jotka saavat sen valita. Jos ideana on tuoda tervettä järkeä lisää järjestelyihin, koulupakkoon, niin silloin juuri erot oppilaiden välillä olis tarpeen huomioida, esim. ovatko vanhemmat koulun ihailijoita vai ihan muista asioista kiinnostuneita, sillä koulupakko koko ajan vuorokauden ympäri on rankempi ja mielettömämåi kuin koulupakkoa vain koulutunneilla. Minkä verran loppujen lopuksi kukin koulua tarvitsee, voisiko kullekin pakollisen tuntimäärän valita sen mukaan eikä sen mukaan, että joku muu tarvitsee koulua?

Tämä aihe näyttäisi jollain tavalla aukeavan, jos kirjoittaa siitä, millaisia instituutiot yleensä ovat, mitä käy kun eritasoiset ihmiset puuhaavat yhdessä, esim. opettaja, joka aikanaan oli aika hidasoppinen, ja lapset, jotka oppivat kyllä hyvin mutta kaipaisivat lisää sisältöä elämäänsä. Siihen kirjoitteluun tarvitaan elämänkokemusta, jotta yksittäistapausten sijaan näkee koko ilmiön ja reitit, joita pitkin siihen liittyävät ongelmat yleensä ratkeavat. Voisi toivoa, että vanhempi väki, kenties nelikymppisistä ylöspäin mutta etenkin vanhukset, voisivat ratkoa koulua paremmaksi ja etenkin lasten ja nuorten elämiä paremmiksi käyttämällä omaa varsin varmaa ymmärrystään tavallisista ilmiöistä esim. työelämässä ja työelämän ongelmien ratkomisesta ja soveltaa niitäs inne, missä väki on nuorta ja systeemit jumiutuneita. Omissa silmissäni näyttäisi siltä, että sen sijaan, että luokittelisi kaikki ihan samaan, täytyisi luoda edes muutama hyvin valittu ryhmä, joille järjestää hyvä elämä, antamatta yhden lokeron sotkea toisen mahdollisuuksia. Niin kuin pojat ja miehet ovat usein tyytyväisiä miehenmalliseen elämään, puolustavat sitä muita näkemyksiä vastaan, niin tarvittaisiin ihan vain viihtyvyyden ja naisten mielekkyyksien perusteella valittuja naisenmallisia lokeroita naisille ja tytöille, joissa voisi olla tyytyväinen ja aikaan saava, elää mielekästä itselleen sopivaa elämää. Vastaavasti koululaisille kai pari tai muutama kyllin hyvällä ymmärryksellä valittua lokeroa voisi setviä koulun ongelmia paljon. Esim. akateemisesti suuntautuneiden vanhempien lapset pitäsi huomata kouluprässissä kotonakin oleviksi, ja tytöille ja pojille mukavuuden ja taitotason kannalta erilaiset asiat sopiviksi, esim. tunneviisaus vai urautuneisuus.

(Koirani Banjo on erityisen opetettu, ks. http://lukevatkoirat.blogspot.fi ja http://www.youtube.com/khtervola videot lukutaitoisesta koiranpennusta (joka tosin on toinen koirani). Tänään 13.8.2015 aamupäivällä se tuntui tuumivan, että koirille sopisi kolmen vuoden koulu. Mietin, ettei ole niin varmaa, mikä eläimille sopisi ja onko koulu kyllin hyvä. Niinpä, kun sen on ollut tapana päivisin lojua hereillä, laitoin lasten tietokirjan yhden aukeaman sen eteen ja niin se oli "koulussa" summittain arvioiden 45min yhtä aukeamaa katsoen. Sitten oli vartin tauko ja toinen aukeama eri aiheesta 45min, sitten ruokatauko ja menimme kävelylle. Se näytti aluksi kiinnostuneelta kirjasta niin kuin se yleensä on fiksuun tapaan ollut. Sitten se minuutin tai parin jälkeen kyllästyi ja lopputulos parista tunnista "koulua" oli, että se meni ihmistapaan tyhmäksi. Selvää on, ettei koirille kannata ihmismallista koulua haikailla. Onko koulun muoto siis syy ihmisten tyhmyyteen? Pitäisikö olla pikemminkin sentyylistä, kun omin päin vapaa-ajalla kuulee asioista ja se synnyttää kipinän, on enemmän hereillä ja viisaammin ajatteleva, maailman menosta positiivisesti kiinnostunut, omin päin tutkimusretkille uusiin aiheisiin lähtevä. Jo sekin oli parempi tuo minuutti tai kaksi eikä 45min.)

Kun ei ollut kokemusta kaupungeissa asumisesta ja kun tehtaat olivat uusi asia, haluttiin kolu, joka opettaisi tehtaiden, rakentelun yms ajattelutavat ja päätiedot. Mutta nyt on kaupungeissa asuttu jo pitkään ja lähes jokainen vanhempi osaa selittää  lapselleen jotakin tehtaista, autoista ja rakentamisesta, niissä käytetyist ajattelutavoista. Ollaan siis tuon alkuvaiheen ohi jo, mutta silti edelleen on sama koulu. Kai oppimäärää pitäisi uudistaa, opettaa muunkinlaisia taitoja ja ei niin paljoa rakentelun perusvinkkeliä. Esim. sosiaalisia taitoja ja yhteisönä toimimista, tietokoneiden kanssa viisaasti eikä tietokoneita matkien, globalisaatioon liittyviä kommunikaatiotaitoja, kulttuurierojen ymmärtämistä, suomalaisten hyvien puolien varjelemista esim. toisten ilmastojen vaikutteita vastaan, ym.
Tällainen oppisisältöjen uudistus on eri juttu kuin opetustavan uudistus, jota sitäkin kaipaa. Koulun tyypilliset piirteet ja koulua ihannoivien tyypilliset piirteet tuntuvat tulevan pitkälti siitä, että koulussa käytetään paljon aikaa per asia, toistamiseen kuluu aikaa ja vaivaa kovin paljon. Samoin koulu on pakkopulla muun elämän kustannuksella ja niin muun elämän taidot eivät saa kyllin tilaa.

Löperyys kesäloman jälkeen johtuu helteestä ja helteen tuomista tottumuksista, kun taas viileys tuo mukanaan tarkkuuden.
Kesäloman jälkeen on opiilailla rikkaampia hahmotustapoja ja elämänlaatua, joita ei raaskisi hukata. Muut tekemiset parantavat kapasiteettia koulun ja työn tarpeisiin: http://workandfreetime.blogspot.fi
Urautuneisuudesta osa on sitä, etteivät päivän kuviot salli muuta tekemistä, muita rytmityksiä ja tekemisentapoja, jotka siksi karsiutuvat pois, ja yksipuoliseen elämään uupuu helpo

Käsitelläänköhän joissakin opettajien opettajankoulutusta varten lukemissa oppikirjoissa koulun tarpeellisuutta liian motivoiden, oppilaiden ja oppilaiden vanhempien omista kokemuksista ja näkemyksistä riippumattomalla tavalla, kuin koulu olisi oppimista elämää varten ylipäätään eikä tietyn tyypin tideon ulkolukua, joka ei noin suuressa määrin ole perusteltua ja joka haittaa muiden elämäntaitojen kehitystä?

"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."

Jos jollakin on ihan koulutyylinen pää ja muuten tuottaa hölynpölyä, niin oliko liiaksi vapaalla vapaa-aikanaan, yrittikö ollenkaan kehittyä taidoissa ja ymmärryksessä muuten kuin koulun avulla? Sanoivatko äiti ja isä ollenkaan tavallisesti, että "katso, niin opit, miten se menee", "kokeile ja valitse se, mikä toimii parhaiten", "koko ajan kannattaa yrittää oppia uutta. On hyvä, että on monenlaisia taitoja, muutakin kuin koulua.", "Katsoitko, miten hän teki? Mikä siinä on jujuna? Mikä on hänen lahjakkuutensa salaisuus tässä asiassa?" yms vapaa-ajalla?

Uusavuttomuudesta ja käytännön taidoista. Katselin tässä lehdestä, kun vanhempi pariskunta oli rakennuttanut talon ja se oli osin epäonnistunut ja osin oli tehty toisaalta ekakertalaisen tavalla mietittyjä ratkaisuja ja toisaalta ei osattu ottaa huomioon, miten talossa sitten elettäisiin ja mikä olisi paras ratkaisu mihinkin. Eli olivat olleet uusavuttomia ja mm hirsiseinien hirsien päistä puuttuivat lovet, joiden avulla ne perinteisetsi on pidettyu paikoillaan, ja oli vain hirret ladotti päällekäin ja viereikkäin ilman tuentaa, mikä teki talosta romahtavan korttitalon tyyppisen.
Eli miten oppia laatua uusissa aihepiireissä? Uusavuttomuutta syntyy kun esim. työn ohessa vbähän selailee tai yrittää työn tapaisesti tutustua uuteen aihepiiriin olematta sen henkinen, olematta sen tavoille, sen tottumuksiin, ideaaleihin ja sen ammattilaisten ansioihin sovittautunut, ne haaveikseen ja käytännön tavoitteikseen ottanut. Jotta tuollaisessa onnistuisi, olisi haaveiltava paljon: millainen on hyvä talo, miksi se on hyvä asua, mitä kiehtovaa, mitä mukavaa, mitä käytännöllistä pitkin vuotta, millaisissa taloissa sellaisia on malliksi, ketkä ovat niitä rakentaneet mihin tapaan, mitä ratkaisuja niissä on tehty ja miksi, millä tavoin, mitkä ovat aihepiirin perustaitoja, perusrealiteetteja, mitkä rakenneosasia, vankan osaamisen alueita, miksi osattava mitäkin, miten haaveina olevia juttuja rakennetaan (ks. ajattelukurssini) osista, joita tavallisesti käytetään ja joista paljon hyvää kokemusta on, miksi juuri niitä käytettävä,  mitä useampia vaatimuksia osien on täytettävä esim. eri tilojen, mitä tavallisimpia virheitä on ja minkä henkisellä asenteella ne vältetään, osaanko näin suunnitella sellaisen jonka kanssa on hyvä elää, johon perustaa hyvää elämää ja arjen toimivuutta, viihtyvyyttä terveyttä, osaanko ne käytännössä toteuttaa ja onko siihen mahdollisuus?
Tuohon kirjoitin lisäyksen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html "Siis opeteltava perustaidot kunnolla, harrastettava alaa vuosia ja aloitettava pienistä, joihin satsaa tosissaan, vain onnistumiset hyväksyen, eikä luotettava liiaksi epäselvään kommunikaatioon myyjien ym ammattilaisten kanssa, kun myöntelevät ollakseen asiakaspalvelijoita, eivät koska asia olisi niin, vaan koska eivät osaa ymmärtää, mikei asiakas lue alan peruskirjallisuutta ja esitteitä, opettele niiden asit kunnolla ja seikkaperäisesti, kriittisyyttä tavanomaisesta poikkeavia vaihtoehtoja kohtaan unohtamatta."

"Karttamainen hahmotus on kovin tärkeä objektiivisen ajattelun kyvylle, joten autoilijan puolesta suunnistava navigaattori voi olla objektiivisuudelle tuhoisa, samoin tietokoneen ajama automaattiauto." http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
"In the old times women were thought irrational and without a sense of space while men were good with maps and concretical observations and objective thinking. At those times men drove but women did not have a driver's lisence, they just sat without a proper sense of where they were going and a sense of distance, routes etc. Nowadays women too drive, almost all women have a driver's lisence in Finland and women also have a good clear head with good quality objective thinking, with no problem with maps and directions. In computer guided car all would be like passengers, so all would lose their objectively correct common sense. That is a major disaster, economically catastrophic tothe nation's economy. " http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2016/04/computer-guided-cars-shouldnt-be-made.html 

Eri lähestymistapojen kokoaminen yhteen

Jos lukee vanhan ajan kirjotuksia tai katselee vanhoja suomalaisia maalauksia, niin niissä on paatosta ja eheyttä, jota nykyaikana puuttuu. Tunteet kytkevät ymmärryksen tuon ymmärryksen valossa mielekkäisiin tekoihin, joten tunteet eivät ole ylimääräisiä vaan tarpeen, mielekkään parhaan ymmärryksen mukaisen toiminnan kannalta välttämättömiä. Tunteet eivät siis ole ylimääräisiä vaan niitä tarvittaisiin edelleen. Ne tekisivät ymmärryksen paremmaksi.
Jos nykyihmisen objektiivinen ajattelukyky on usein parempi kuin menneinä aikoina, niin mihin tuo tunteva syvällisemmin ymmärtävä osuus katosi? Ennen oli eheä maailmankuva ja sen mukainen elämäntapa. Nykyisin ovat eri ryhmät tekemisissä keskenään enemmän kuin aiemmin. Kuulemme perusteluita, jotka liittyvät eri kokoluokkiin ja eri osaamisen tasoihin, erilaisen ymmärryksen määrän tuomiin arvoihin ja eri kiinnostuksenkohteisiin. Jollei näitä yhdistä yhdeksi kokonaiskuvaksi, josta siis yleensä keskusteluissa tarkastellaan vain jotakin yhtä osaa, niin tietämys ja ymmärryskin sirpaloituu. Mutta jos jokaisen pertustelun tai ainakin näkemyksen luokittelee sen mukaan, mitä kaikkea siinä on ymmärretty, miten laaja alue huolehdittu hyvälle tolalle miten monen asian kannalta ja mitä elämänaloja niin tehdessä on osattu huolehtia hyvälle tolalle, niin perusteluista muodostuu yksi kokonaiskuva, jossa eri arvot ja tekemiset saavat paikkansa kokonaisuudessa: jotkin ovat vain välineitä jonkin tietyn tavoitteen saavuttamiseen ja jotkin monen asiaan kuntoon huolegtimista vaativia kokonaisuuden tason ideaaleja, jotkin tarkkoja ja jotkin summittaisia, jotkin kattavia ja jotkin vain yhden yksittäisen kohdan huomaavia. Eheytyisikö näin maailmankuva, taju siitä, mikä on minkin arvon ja osaamisen tason paikka kokonaisuudessa ja mitä mm vapaus edellyttää?

Vanhenemisen vaikutus ajattelukykyyn ja taitoihin

Vielä 20. ikävuoden jälkeen ja koko elämänsä ihmiset saavat jatkuvasti harjoitusta elämänsä eri osa-alueilla ja oppivat jatkuvasti lisää. Heidän yleinen taitotasonsa kasvaa ja sitä myöten tehtävät, joita vastaan tulee, sujuvat helpommin. Niinpä he laiskistuvat ja eivät viitsi pikkujutuissa yrittää parastaan vaan vasta sitten, jos huomaavat tehtävän olevan tärkeä omasta mielestään. Niinpä he tekevät entistä enemmän pikkuvirheitä, huolimattomuusvirheitä ja laiminlyöntejäa kyllästyvät helpommin. (Halu valita itse ammatillinen ja muu suuntautumisensa eikä aina tipahtaa takaisin vanhaan koululokeroon, tuo näitä myös.) He myös jatkuvasti pärjäävät sen verran paremmin, että muuttuvat mukavuudenhaluisemmiksi ja tyyli myös usein pehmenee neljänkymmenen tienoilla, osin jo liki kolmekymppisenä. Tyyli myös tunteenomaistuu, koska tunteidenkin asettamia tavoitteita (mm ajattelussa ja elämänviisaudessa sekä tekemisentavoissa) oppii toteuttamaan paremmin iän myötä, vaikkei kaikkia elinolosuhteita osaisikaan hallita.
Vanhemmalla iällä monet liikkuvat vähemmän. Juoksupyrähdys bussiin tienvarren heiniä katsellen avaa silmät paljon tarkemmiksi ja niin kuvallinen ajattelu sujuu ongelmitta. Vanhemmalta väeltä jää usein täm reippaan vikkelän liikunnan tuoma näön tarkentuminen pois ja niin ajattelu voi sumuistua kuin flunssaisella pöhnäisen hitaasti liikkuvalla, vaikka sen perustaitotaso on paljon korkealaatuisempi kuin samalla ihmisellä nuorena. Myös käytännön tekemisten vähyys voi aiheuttaa samantapaisen puutteen osaamisessa sekä käytännön asioihin, esim. muiden ammatteihin, liittyvässä asiakeskustelussa, jos alkeistehtäviä on liian vähän tai ne tehdään liian ajatellusti eikä perustekemiseen upoten sen aikaa mitä se nyt kulloinkin viekään.

Iän ja kokemuksen myötä taitoja oppii lisää, mutta täysin käyttämättömät taidot voivat ruostua. Myös myöhemmällä iällä ihmisillä on suuria eroja taitotasoissa. Joku voi olla uraputkessa tyhmistynyt ja toinen monipuolisesti itseään harjaannuttanut ja uusiin elämänalueisiin tutustunut. Vanhemmalla iällä taide ja uskonto kasvattavata ajattelunkin taitotasoa, mutta toimivat paremmin osa-aikaisina harrastuksina elämän tason nostajina kuin kaiken muun korvikkeina, sillä elämän monipuolisuus, sen kokemuksellinen ym rikkaus tuo kosketusta elämään ja monipuolisia virikkeitä, harjaannusta, uusia lähestymistapoja. Hyvämitta osaamiselle on kai, mitä ottaa annettuna ja miten hyvälaatuisilta tahoilta ja mitä osaa hyvin itse ja huolehtii itse muillekin. Aina ei silmä erota, miten taitava kukin on, vaan tarvitaan jonkinlaisia osaamisen hierargioita sekä tajua siitä, millaisia ovat taitavimpien huolimattomuusvirheet ja miten niitä paikata tai välttää.

Varoitus liian koulunkäynnin ansasta

Tämän blogin ideana on nopeuttaa kouluoppimista niin, että säästyy aikaa ja koulu kevenee.
Mutta moni opettaja, koulusta pitävä vanhempi ja ihan vain urautunut tai lauman mukana menevä aikuinen haluaisi varmaan kokeilla, voisiko näin lukea yhden vuoden aikana enemmän, jos yrittäisi. Silloin peruskoulun koko oppimäärän saisi luettua loppuun aiemmin ja niin oppilas kenties olisi saatu uskomaan, että sitten on lomaa, mutta vanhja latujaa kulkeva aikuinen ympäristö tuumisi, että hyvin meni, nyt sitten lukioon, vaikka ppilas itse olisi pitänyt ammattikulua kivana vaihtoehtona, ja niin enemmän kerralla lukiessa koulu ei kevenisi vaan muuttuisi raskaammaksi, kun opiskeltavaa asiaa tulisi lisää saman verran kun aikaa on säästetty.
Mutta jos opiskeltavan asian jaksottaisi viikoittain ja voitetun ajan antaisi lomaa het samalla viikolla käyttäen sen väljästi opettajan valvomana kaikenlaiseen mukavaan ja elämäntaitoja antavaan, esim. talleilla pyörimiseen, musiikin harrastamiseen ym. kivaan ja elämäntaitoja tuovaan, niin koulu kevenisi ja muuttuisi mielekkäämmäksi, elämäntaitoja antavammaksi, enemmän oppilaiden kaipaaman kaltaiseksi. Katso siitä muutama merkintä sitten kohta "Käytännön vinkki"!

Englanninkielinen versio tästä blogista

Hei, Jos haluatte suositella tätä ideaa ulkomaillekin, edes jonnekin, niin laadin paljon lyhyemmän englanninkielisen version tästä blogista: http://quickerlearning.blogspot.fi/ .
Ainakin nykyisellään siinä on lähinnä kunnollinen englanninkielinen käännökseni tämän blogin ajattelukurssista ja linkki videokanavalleni http://www.youtube.com/khtervola jossa älykkyyden kohottamisen ohjeita satoja soittolistoilla Increasing intelligence, Rationality of feelings ja Masterful skill.
(Jos joku haluaa kääntää ajattelukurssini jollekin muulle kielelle, niin käännöksessä olisi varottava kurssin manitsemia ajatteluvirheitä.)
Mainitsin haaveen kevyemmästä koulusta blogin nimessä ja ajattelukurssin alkutekstissä. Kiva olisi, jos tästä mahdollisuudesta pääsisi ulkomaillakin osalliseksi... :)!

Moraali ja sosiaaliset taidot

Moraali on pitkälti kiinni siitä, käyttääkö yleensä maisamakatsetta, jolloin jonkinlainen kokonaiskuva tulee ajattelussakin mukaan luonnostaan. Oma kokonaiskuvani ei ole kovin kummoinen: ajattelen maailmaa pallokarttana ja siinä se, arkijärki apuna ilman sosiaalisia koukeroita. Lisäksi käytän yleensä  myös maailman kokoluokan asioissa arkijärkistä vertailua terve ja vahva versus rikkinäinen ja heikko.
Moraalittomuus sen sijaan on yleensä seurausta insinöörityöhön tähtäävien harjotteiden tekemisestä muiden aihepiirien asioissa, esim. sosiaalisissa suhteissa, maailmankuvassa ja arjen tilanteissa. Insinööritaidoissa kehittyy parhaiten insinöörialojen oppikirjoja opiskelemalla (Ne vaativat työtä eivätkä vuosikausien etukäteisharjoittelua.) ja muu elämä koukeroineen on parasta jättää kokonaiskuvallisen arkijärjen heiniksi.
Sosiaalisissa suhteissa kehittyy luonnon kauneuden ihailemisen ja säännön "Elele ja anna toisten elellä!" noudattamisen myötä. Lue niistä blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi alusta, vaikkei se kyllä ole niin hyvin kirjoitettu. Lue sieltä myös englanninkielinen linkki Build a perfect relationship http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html
Moraalin oppimisesta lisää blogissani http://healthilymoral.blogspot.fi .

TÄRKEÄ! LUE TÄMÄ!: Kaytannon vinkki

Radio Suomessa oli eilen juttua jostakin koulusta, jonka esimerkki sopisi varmaankin malliksi tahankin. Opettaja antoi luokalle viikon alussa tiedon silla viikolla luettavista asioista, kenties opetti siita osan ja oppilaat opiskelivat pitkalti omin pain. Kun urakan sai valmiiksi, sai loppuajan puuhata taiteen, urheilun, kasitoiden tms. parissa esim. urheilunaytosta varten harjoitellen. Ja haastateltu oppilas (poika) sanoi, etta niin jai puolet viikosta noita omia juttuja.
Sehan siina on hyva, etta jos noin ei onnistukaan, niin ei olla montaa paivaa opiskeluaikaa menetetty. Ja jos taas onnistutaan, niin moinen koulu sopii edelleen vanhoihin kuvioihin. Minun korviini kuulosti hyvalta tavalta aloittaa taman pikakouluhaaveen kanssa.
En kuullut ohjelman alkua, joten en tieda, mika koulu oli kyseessa ja oliko ohjelma Etela/Savon radion vai valtakunnallinen. Tyylista paatellen olisi voinut olla taaltapain, vaikkapa Rantasalmen koulu, mutta se on vain arvaus. Sinne kylla kirjoittelin tasta blogista...
Ohjelman opettaja oli vanha kokenut naisopettaja ja haastateltu oppilas vaikutti osaavaiselta.

Tuossa tuo, mita Rantasalmelle lahetin,
"Ajattelukurssi ja älyn kehittämisen ohjeita

Hyvä ajattelukyky helpolla: http://pikakoulu.blogspot.fi .
Kokeilisitteko ja suosittelisitte muillekin, jos toimii?
 Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna"
- Olisi kiva, jos muutkin jaksaisivat ajaa tata asiaa eteenpain. Olennaista on ehdottaa sellaisia parannuksia, jotka ovat tavallisten kaytantojen valossa perusteltuja ja helppo toteuttaa, esim. ajattelukurssin ottaminen mukaan kouluopetukseen,, niin ne vievat asioita helpommin eteenpain kuin kaukaisempien tavotteiden mukaan tekemiset jasentaen. Mutta oppilaiden kannalta tosi on haaveiden tasollakin paljon valia.

Tassa ei siis ole kyseessa koulun oppimaaran uudistaminen tai karsiminen vaan tunnin tai kaksi vieva lisays tavalliseen opetukseen eli ajattelukurssi opiskeltavaksi ja lisaksi joitakin alynkohotusohjeita. Nain autettaisiin saavuttamaan koulun tavoitetta opettaa hyva omilla aivoillaan ajattelun taito, seka nopeutettaisiin ja parannettaisiin oppimista koulussa. Jos nopeutus vaikuttaa suurelta, voisi kokeilla esim. taman blogimerkinnan viikko kerrallaan opiskelua vapaamman urheilu- tms naytoksen valmistelunajan palkintoineen.

Ajattelukyvyn oppiminen ja viheralueet

Ajattelukyvyn perustana n'ytt'' olevan k'yt'nn;n el'm' aistit auki. Erityisen edullista on saada paljon n'k;aistivirikkeit', mihin luonnon monimutkaisten rakenteitten ja variaatioiden rikkaus on paras ja mihin juuri luonnon kauneus avaa aistit ja herkist'' muistin niin, ett' harjaantuu parhaiten. Mutta on my;s t'rke'' pelk'n kuvan sijasta kokea konkreettisesti, ett' t'ss' se luonto on, ja siihen liikkuminen ja tuntoaisti ovat parhaat. Tasaisen tien sijasta pit'isi olla mahdollisuus kulkea polkua, jolloin silm't katsovat luonnon kauneutta ja keho pelaa yhteen havaintojen kanssa paljon paremmin kuin jos kroppa kulkee tasaista polkua tai tiet' mutta vain silm't katsovat maisemaa. Siksi olisi hyv', jos olisi ep'tasaisia mutta kauniin rakenteisia luonnon keskell' kulkevia polkuja ja reittej' esim. rantakallioilla. Juuria, kallioita, kiemurtelevia polkuja, matalalla kasvavia suuria oksia, tielle kaartuvia heini', parempi n'k;ala jostain, minne joutuu hiukan kiert'm''n kauniiden puiden v'list' yms.

http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/09/viheralueiden-suunnittelusta.html

Koulunkäynnin vaikutuksista elämäntaitoihin

Lapsi on kouluun pakotettuna monta tuntia vuorokaudesta. Silloin hän on koko ajan käskettynä: "Opiskele nämä, lue tuo, tee nuo tehtävät." ja vapaa-aikanakin tentattuna, että osaathan sinä ne nyt. Lapsi siis pakotetaan keskittymään koko ajan koulunkäyntiin, vapaa-ajankin olemaan koulunkäyntiin vrittäytyneenä. Se tietenkin on poissa kyvystä oppia muuta ja ylipäätään tehdä muuta täysipainoisesti keskittyen. Moisiesta keskittynesyydestä seuraa lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten teoreettisemmin suuntautuneen näköinen ulkonäkö, ulkoaluetumman oloinen, ja siis myös sellainen elämäntapa, jossa koulu on erityisesti painotettuna ja muu jäänyt sen alla lyttyyn. Tästä seuraa muiden taitojen heikkous, jonkinlainen uusavuttomuus. Muistn heikkous lisää keskittymisen pakkoa, kun saman perspektiivn asiat on helpompi muistaa kuin ihan jonkin aivan erilaisen. Tästä tetenkin seuraa, että lähestymisentapa asioihin on turhan paljon jumiutunut paikoilleen: koetetaan aina samoja palasia samaan tapaan, ja jos ne eivät sovi, niin ollaan ihan pulassa. Jos siis vanhemmat vaativat oulusuoriutumista eivätkä opettajat vain, niin kouluun keskittymisestä vapaa-ajalla seuraa elämäntaitojen heikkous, kaikenlaisten muiden elämänalojen osaamattomuus. Tähän varmaan auttaisi, jos ei olisi läksyjä.

Pojat ja armeija

Pojille opetetaan jo pienestä pitäen, että miehet käyvät armeijan - ja naiset eivät vaan synnyttävät ja isolta osin hoitavat lapset, mikä myös vie vuoden heidän työelämästään. Nuorissa pojissa tämä synnyttää kysymyksen: Miksi miehen saa tappaa? Ja miksi naista ei? Tähän on yleensä kaksi vastausta. Ensinnäkin pidetään epätodennäköisenä, että miehet koskaan joutuisivat sotaan ja taisteluihin, jolloin nuori mies vain menettää yhden vuoden varusmiespalveluksessa muttei ole kuoleman eikä vammautumisen vaarassa. Toisekseen pojat ja miehet miettivät paljon armeijaa. Koska he eivät tee sitä taitavasti maansa eduksi vaan tappelevaisesti, mistä aiheutuu iso osa yhteiskunnan epäsosiaalisuuden tyyppisistä ongelmista, niin katsotaan paremmaksi, jos he, jotak tappelevat ja sodat aiheuttavat mm. kollektiivisen mieskäsityksensä avulla, niin nuo epäsosiaaliset ihmiset myös kantaisivat sodista vastuun: tappelisivat, kun ovat kerran tappeluun itse asiat johtaneet. Ehkä silloin he oppisivat realismia ja etukäteissuunnittelua, jotak tuovat rauhan ajan vastuuntuntoisen yhteiskunnan toiminnasta huolehtivan käytöksen. Ja naiset siis eivät kävisi armeijaa, koska ovat vastuuntuntoisia luonteita jo ilman, että kuolemalla uhkaa ja sitä vuoden verran laittaa miettimään, että halusinko sotaan, haluanko kuolla, onko muita vaihtoehtoja, satsaisinko niihin.
Miksi sitten armeijan varjolla opetetaan mitäopeteta? Ruodussa marssiminen ei ole suomalaista, käskyjen noudattaminen tai änkä vänkä noudattamatta jättäminen ei ole suomalaista vaan ZSuomi on demokratia, keskustelemalla asiat hoitava. Vain tyhmät joudutaan komentelemalla saamaan hommiin. Jos ymmärrystä karttuu lisää, voi osallistua keskusteluun. Sota on suuri voimainponnistus. Se ei ole komentamalla tehtävä, että kuolepa nyt, vaan suuremman vaaran tprjumiseksi tarpeen ja siinä se nojaa lähinnä sosiaaliseen silmään ja vieraiden kulttuurien ymmärtämiseen: kuka olisi reilu vallan päällä ja kuka ei, kuka kuuntelee suomalaisia ja kuka on paskapää kusiaivo. Perinteisesti maat eivät ole tulleet niin hyvin juttuun, että toisen vallan alla olisi ollut mahdollista elää, vaan on ollut pienempi paha sotia. Sitä paitsi terve järki vaatii itsepuolustustaitoja. Siksi jopa keskusteltaessa puolustuskykyinen tai ainakin puolustautua yrittävä maa on paljon paremmassa asemassa kuin arkeijaton tai liian pasifistinen. Yleensä ajatellaan, että se perustaityotaso, joka tuo menestyksen elämässä, osaltaan auttaa myös armeijassa.
Miesten heikko toimintakyky liittyy jäykkään kehonkuvaan ja miehekkään näyttelemiseen sekä rakentelun ottamiseen identiteetin osaksi. Parempi olisi olla urheilullinen ja monessa osaavainen, oli se minkä näköistä vain.

Sosiaalista strategiaa naisten perinteiseen tapaan

Tunnelmataju paranaa, kun on eläväisellä tavalla rento keho ja luonnolliset reaktiot eikä näyttele eikä tavoittele mitään kaavaa.
Tunnelmatajullaan voi ryhmässä havaita kuikin ryhmän jäsenen ja muut tuttunsa. Kukin elämänalua näkyy omantunnelmaisenaan ihmisen olemuksen tyypillisessä tunnelmassa ja tuon elämänalueen tyypilliset sattumukset näkyvät omantunnelmaisinaan myös. Kunkin tunnelman osan voi analysoida rakenteeltaan: miten paljon saatu aikaan, mihin tyylin, millaisin sattumuksin ja minkä suuruisin kokonaisuuksin. Taitavammista voi ottaa mallia ja kunkin sosiaalisen pärjäävyyden analysoida sen perusteella, miten suuria rakenteisia kokonaisuuksia hän yhteisössä tukee ja miten paljon vihamielisyyttä saa tyypillisellä strategiallaan osakseen: ne jotka liittoutuvat monen toiveiden kanssa, saavat teoilleen ja elämälleen monelta tukea, kun taas vihamiehiä hankkivat saavat takkiinsa. Esim. kaikkien toiveiden kanssa liittoutuminen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella saa yhteiselämän sujumaan ja yhteisön toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla myös talopudelliselta kannalta katsottuna.

Ketkä ovat taitavia

Suomenkieliset suomalaiset ovat usein kokonaiskuvallisen arkijärkensä ja myötäelävän sosiaalisen silmänsä sekä kansalaisyhteiskunnan toiminnan ymmärtämisen osalta fiksuja muihin kansoihin verrattuna.
Monet naiset ovat fiksuja ja elämää ymmärtäviä.
Taiteiden harrastajat ovat fiksuja.
Osa uskonnollisista ihmisistä ja uskonnoista harrastunieta ihmisistä on kovin fiksuja , etenkin. papit ja ortodoksimunkit  (maisemallisen asioita kerrallaan herkästi hahmottavia).
Luonnonrakkaus tuo elämänviisautta.
Osa vanhuksista on kovin taitavia.
Brasilialaiset vaikuttavat sosiaaliseen silmääni supertaitavilta. (Mikäpä maa ei vaikuttaisi seksuaalisesti suuntauneelta, jos se ottaisi edustajikseen miehet? Brasialaisessa perustekemisentavassa eri elämänalueet näyttävät liittyvän yhteen korkealle taidolle edullisin tavoin. Brasilialainen tyyli on kuin triumfi triumfin perään, kovin menestyksekäs ja brasilialaiset ratkaisut omaavat usein piirteitä, joita kovin paljon taitavampien ratkaisuilla yleensä on. Brasilailaiset vaikuttavat kovin tuntevilta ja tuntevuus onnistuu yleensä vain suuren taidon tuella, oli se sitten sivistys, elämänviisaus vai mikä lie. Brasilialaisten koordinaatiokeskeisyys liikunnassa sen sijaan viittaa yli oman taitotason menevien tehtävien väkertämiseen, mikä ei ole hyvä etenkään elämänlaadun ja käyttökelpoisuuden kannalta, mutta mihin moni muuallakin sortuu. Brasilialaisten kommunikaatio-ongelmat ulkomaalaisten kanssa näyttävät liittyvän siihen, ettei ulkomaalainen ymmärrä jotakin isoa kimpalettaa, minkä brasilailainen helposti suoritti keskustelun ohessa. Amazonin naissoturit olivat kai Brasilian alueella, mikä varmaankin vaikuttaa naisten ja miesten rooleihin sekä siihen, miten kulttuuri sijoittuu armeijaan nähden.)
Akateemisilla aloilla filosofiaa lukevat ovat fiksuimmasta päästä.
Käytännön alat ovat elämänviisaita.
Liikunnasta pitävät ihmiset osaavat tervehenkistää sosiaalisia suhteita.
Suomenkieliset suomalaiset ovat eteviä mm moraalisten yhteiskunnallisten järjestelyiden perusteluiden ymmärtämisessä, yksilönvapauden vaalimisessa, kokonaiskuvallisessa objektiivisuudessa ja arkijärjessä, joka huomioi omat ja muiden tunteet, sekä terveellä tavalla tekemisessä.

Sosiaaliset taidot versus luonnontieteiden näkökulma

Koulu opettaa paljon luonnontieteitä ja niiden lähestymistapaa, mutta silloin sosiaaliset taidot ja niihin perustuvat maailmankuvan osat jäävät huteroiksi tai puuttuvat kokonaan, sillä luonnontieteiden ajattelutavan puutteet haittaavat sosiaalista havainnontekoa olennaisesti.
Tähän on syynä kaksi virhettä: luonnontieteiden alan ihmiset yleensä luulevat, että ihmisiin ja ihmissuhteisiin liittyvät kysymyksen ovat aika simppeleitä ja yleispäteviä, kun taas todellisuudessa nuo ilmiöt ovat kenties 10 000 kertaa monimutkaisempi ja jokainen ihminen on erilainen ja jokainen ihmissuhde on erilainen ja muuttuvat vielä ajan kuluessa olennaisesti. Toinen virhe on se, että luonnontiede tekee mallia maailmasta rakentelun tarpeisiin tai ainakin sentyyppistä kuvaa, jolloin aistihavainnosta siirrytään karsittuun tietokonemaisen muotoiluun, kun taas monimutkaisemman todellisuuden hvaitsemisessa pitäisi käyttää täydesti koko luonnollinen havaintokykynsä, etenkin tunnelmasävyt.
Lisäksi on kaksi luonnontieteiden koulutuksen saaneiden tyypillistä sosiaalista havaintovirhettä, jotka aiheuttavat kommunikaatiokatkon havaintokykyisempien muiden elämänalojen ihmisten ja tieteentekijöiden näkökulmien välillä: Kun tieteilijän oma sosiaalinen havainnontekokyky on heikko, hän luulee, että niin muidenkin, ja niin hän luulee itseään fiksummaksi kuin muut, vaikka oikeasti on paljon tyhmempi ja alkeellisempi kuin muiden elämänalojen ihmiset luontevilta hahmotustavoiltaan. (Taiteet ja etenkin uskonto näyttäisivät tarjoavan erityisen fiksuja paljon kerralla havaitsevia ajattelutapoja tai siis havainnontekotapoja, jotak kerralla huolehtivat siitä, mistä paljo ajattelu.) Lisäksi tieteen alan ihmisten sosiaalista havainnontekokykyä haittaa paljon, kun ovat jäykän lakihenkisiä pelkän eläytyvän mukaan lähtevän hyväntahtoisen sosiaalisuuden sijaan.

Liikunnan opetus: liikkumistapaohje

"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille (aikuisille mutta entä lapsille?) sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:

"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
http://happinesstipsblog.blogspot.fi

Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi."

Kokeilepa edes minuutin tai pari!

Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/01/liikuntaa-vihreille.html) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen.

Matematiikan ja fysiikan opetus

Matematiikalla ja insinööritieteillä on virheellinen leima ajattelun taitojen opettajina, kun insinöörialat itse asiassa ovta vain rakentelutaitoa ja matematiikka liian alkeellista objektiiviseksi ajatteluksi. Jos katsot jotakin tavallisesti arkijärkisesti, huomaat sekä ilmiön, että mikä sen rooli on maailmassa, olet ikään kuin filosofian taitotasolla. Huonommalla huomiokyvyllä varustettu huomaa pelkästään ilmiön ja sen rakenteen ollen tieteen kanssa samoissa. Vielä huonommalla huomiokyvyllä varustettu huomaa pelkästää rakenteen osia: 2cm tuonne päin tuossa ja sitten tasaista 3,5cm. Hän on insinööritieteiden näkökulman kanssa samassa. Joka ei huomaa edes sen veraa, mutta haluaisi silti sanoa jotakin, eksyy matematiikan alueelle: "2, no sehän on luku". Matematiikan harjoittelu siis karsii huomiokykyä minimiin. Matematiikan oppimiselle tärkeää on rakenteiden taju: näköaistin rakenteet hahmottava maisemakatse kuten vaikkapa luontoa ihaillessa (Katso niin läheltä, että näet rakenteet!). Sama luonnonihailuharjoite sopii insinööreille, mutta kumpikaan ala ei treenaa ajattelun taitoja niin kuin monet väittävät. Erehdys lienee perua vanhoilta ajoilta, jolloin teknologia nähtiin hienona uutena ja oletettiin että on varmaan fiksua, kun sitä osaa, pitäisi meidänkin opetella edes vähäsen vaikka tuota kameran käyttöä.
Tulevaisuudessa teknologiaan ja tietokoneisiin tulee yhä enemmän käyttömukavuusominaisuuksia, myös kehittäjien puolelle, joten insinöörinkään ei tarvitse matkia laitteiden ajattelureittejä vaan riittää olla osaavainen ihmismäiseen tapaan. Ohjelmoitaville laitteille tarvitaan jonkinlainen alkeellinen maailmankuva kuten vaikka kello ja ajastin tai navigaattori, kamera tunnistimineen tms. Näiden rakentaminen vaatii maailman mallintamista tieteiden tapaan, joten insinöörienkin ajattelu on kehittymässä objektiivisen ajattelun suuntaan pelkän rakenteluopin sijaan.

Fitting thinking and feelings together

About good wise ways to think:
All our observations, which form our thinking ability, are not simple
mechanical. Many of our wisest thoughts are on a more emotional
philosophical insightful way of looking at things. How to keep these
both kids of truths in harmony:
Each feeling marks some things important in our own life, in the
society or in the world at large. The task of feelings is to motivate
our practical action into safeguarding these things. So each feeling
corresponds to a thought: "This thing is important in life!". This
way, as our thinking tells why objectively these things are important,
emotional truths find an expression in schooled kind of objective
thinking.
All of the tough value-free dynamics are based on what functions, i.e.
on what is healthy. In man-made things this corresponds to well
functioning, well planned and rationally used in the light of one's
whole picture of the world. The healthy is what our nature guides us
towards: toward the healthy we feel natural healthy love. So the
world, all it’s tough dynamics is based on the healthy, which we love.
On a flowery language: “The World Is Of Love!”.
Typically complex problems involving whole societies, but also other
kinds of problems, get solved via: Healthy natural ways of living and
the state of the world healthy. Build in your mind a picture of the
ideally healthy world. Compare other options to it with the help of
the principle “Healthy works better than broken.”.
In our nature there are encoded our principles of functioning: The
most natural on all areas of life while having a good holistic picture
of the world, functions the best: gives most capacity, intelligence,
social wisdom, well working social bonds, well working society, a good
position in it fairly, best state of the world, most happy life, etc.
The most healthy and natural is the most well working and harmonical.
It is also the most beautiful and touching: as music, as art, as
social communication, as truths and ideals,…
A wider attention can handle more things and handle them without
errors, so religious sensitivity, friendly compassion, love of the
nature, leisurely voluntary labour for some good cause in a group of
pals and holidays can increase one’s intelligence to manyfold. If one
way of thinking that you can use, can predict all the outcomes of some
other way of thinking of yours, then the one which observes more is
the more intelligent one and worth picking.
Many try to solve problems by trying what they can build from the
available parts. Religion solves problems in a much better way by
solving them solution centeredly:
First an idea of the ideal, which is like building instructions for
the whole solution.
Then an atmosphere according to it and a landscape of the situation
according to that atmosphere, which gives a practical holistic view of
how to arrange things in order to reach the ideal.
Then practical action in your own life according to that landscape and
atmosphere, reaching for that ideal. And trying friendlily and
idealistically to get others along for a good cause.
Thinking of the whole makes you solve most problems of application
already before you meet them. If you think of only the problem at
hand, you leave your relationship to the wide world unsolved and so
you run into extra problems and lot of more work which you could have
avoided via using a holistic perspective in planning.
Typically in thinking you eed two pictures: 1) the world is
objectively like this, all it’s phenomena and structures like this,
and 2) my life is like this, these are my wishes, this is my wisdom of
life and this is howI am going to live.
The healthy is what working ability and intelligence is build on. It
is also what gives us happiness. It is the natural direction in our
lives and in the world. The thought “I love Life, happiness and things
positive for happy life – like most of the others, like You too! So I
take them as my values in the world at large…” gives so happiness,
friendly social life and the most well working prosperous working
life.
With each phenomenom of the world it is good to think what it means to
life: “children, free time, catastrophes,…” and feel accordingly.
These objective feelings in one’s picture of the world motivate one to
the wisest practical action easily and in well understood sincerely
felt ways.

The development of understanding via age

I do not believe babies to understand nothing when they are young but quite much since they have the senses, social impressions and the löanguage of their feelings and natural communication. I have the impression that babies make observations something like our first impressions of people as adults: there are certain characteristics that we notice, certain rythms and emphazies that make people different and explain a lot about their differencies in skill and ways that kind of create much of their characters. Something akin to the language of sensory & felt impressions which is the natural way of making observations of humans and animal kingdom.
Only later on comes building oriented thinking that is largely born out of the life indoors and doing things with built things, tools etc. Much of the educated adult ways oif thinking are like that. Those building oriented ways of thinking are much more stupid than the ortiginal language of impressions which can handle large wholes in a fraction of a second. Especially social observations get clouded by square forms and straight lines and so people end up in serious clashes when they use those ways of looking at social things. Love and respect toward the nature can cure these errors away. The complexity of trees opens our sense of structures to handle many tens of times more complex structures than the square forms.
In school children are taught good quality building oriented thinking. That is often tsarted by memorizing arbitrary sounding terms and pieces of understanding - instead of explaining based on common sense and not building orientation, why such choices aqre good for that purpose and wise in the world at large. So the children end up with memorized information without common sense backing it up. As they age they get more knowledge and learn it's ways of thinking. They also gain experience of the things mentioned in school but often those are of much less importance to their lives than common sense and social calculations.
The social eye develops via experience to notice in one's experience of life certain points of practical signifigance, but mainly the differencies in social eye are differencies in attitude and ways of living, since compassionate ways tune one to observe clearly and with certainty complex social landscapes so that one ends up in wise action, while hostile and uncaring attitude shuts one's eyes to others. This is one place where religion can help one to do betterin life, since religion emphasizes kindness.

Kouluopetuksen korjaamisesta

Sen mukaan, mitä olen ajattelusta ja eri ihmisten ajattelutavoista oppinut, ihmisten välillä ei ole synnynnäisiä eroja älykkyydessä vaan älykkyyserot ovat seurausta erilaisista tekemisentavoista, ajattelutavoista, arvoista, elämänpiiristä, sosiaalisuuden tavasta jne.
Kun siis koulussa huonoimmat oppilaat jäävät jälkeen ja opetusta korjataan ottamaan huomioon heidän tarpeensa, tarkoittaa se yleesä heille hyvin kaaliin menevien asioiden esitystapoja ym. lähestymistapojen käyttämistä, mitkä luonnollisesti ovat heidän itse käyttämiensä tyyppisiä eli juuri niitä huonoja tekemisentapoja ja ajattelutapoja, jotka ovat heidän tyhmyytensä ainoa syy. Ja nyt ne siis opetetaan koko luokalle. Pieleen menee!
Pitäisi opettaa toimivimpia älykkäimpiä ajattelutapoja ja pakottaa tyhmätkin oppimaan älykkäisen lasten (eri juttu kuin hikipingot!) lähestymistavoille, jotka tuon älyn vaatiman harjaannuksen hyvissä tekemisen- ja ajattelutavoissa tuovat.

Miten taloja rakennetaan

Varmaan kouluissa olisi hyvä opettaa myös, miksi talot ja monet muut ihmiset rakennelmat ovat muotokieleltään suorakulmaisia ja paljon suoria viivoja sisältäviä. Ei ole siis valittu suoria viivoja ja ruutuja muotokieleksi kaarevien sijaan eikä vaalittu muotokielen järkevyyttä. Suorat viivat eivät ole mitenkään edullisia järjenkäytölle. Vaan kyse on siitä, että kaksi suoraa reunaa on helppo rakentaessa ja käyttäessä laittaa vierekkäin niin, ett' syntyy saumattomasti yhteen sopiva rakennelma, vaikkei noiden osasten, esim. lautojen ja levyjen, valmistaja olisi ollenkaan tietänyt, mihin niitä käytetään ja miten tarkalleen. Suorakulmaisista esineistä on helppo rakentaa kaikenlaista ja esim. tavallisten lautejen käyttömahdollisuudet ovat tavattoman laajat.
Jos sen sijaan yrittäisi rakerntaa kaarista, niin aina pitäisi tietää, kuinka suuren ympyrän kaari on kyseessä, jotta vierekkäiset osat sopisivat yhteen. Ja sitten kun muuttaja tulisi kaarevaseinäiseen taloon, niin vanha sohva tai kirjahylly ei sopisi, kun siinä olisi eri kaarevuus kuin seinässä. Tarttis rakentaa kokonaan uudet huonekalutkin aina, kun muuttaa. Suoraseinäiseen taloon sopivat aina samat  huonekalut kuin toiseen suoraseinäiseen, ja rakentaminen on tavattoman paljon ongelmattomampaa!
Seinien tuenta vaatii, että seinä on kyllin vankka tuettavien kohtien alta. Sen on siis sisällettävä kyllin vankka suora seinä osasenaan. Samoin lattian on oltava vaakasuora, jos ei haluta sen puoltavan aina johonkin suuntaan niin, että esineet vierivät tai liukuvat aina samaan nurkkaan. Lämpöeristys vaatii seinien ym tiiviyttä, mikä on vaikeampaa monimutkaisemmista osista rakennettaessa, jolleivät ne ole samasta lähteestä hankittuja.